Kotimaa

Vanha teoria Bodomin murhista nousi taas tapetille – ”Se oli meidän kaikkien käsitys”

Julkaistu:

Bodomin murhista julkaistussa uudessa kirjassa paikallinen mies kertoo teoriansa Suomen tunnetuimmasta murhamysteeristä.
Espoolainen Ulf Johansson on asunut Bodomissa kolmevuotiaasta lähtien. Kun alueella telttailleet nuoret murhattiin 5.6.1960, Johansson oli 18-vuotias. Henkensä menettäneet nuoret olivat iältään samaa ikäluokkaa ja veriteko jäi vaivaamaan.

– Totta kai se on ollut aina mielessä, hän kertoo Ilta-Sanomille.
  • Katso alta ISTV:n minidokumentti Bodomin murhista. Elokuussa tehdyn dokumentin lähteenä ovat poliisin esitutkintapöytäkirjat ja Sanomien arkisto.

Johansson nyt julkaissut kirjan Legenden om Bodom – Århundradets mordmysterium, jossa hän kertoo näkemyksensä tapahtumista. Uutuuskirjasta kertoi ensin Länsiväylä.

Teostaan varten Johansson on haastatellut useita ihmisiä. Mukana on myös omakohtaisia kokemuksia. Tekijästä ei Johanssonin mielestä ole epäilystä: lähistöllä kioskia pyörittänyttä miestä pelättiin kylällä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Se oli meidän kaikkien (kyläläisten) käsitys, hän kertoo.

– Me tiesimme, että kun joku oli alueella telttailemassa, kioskinpitäjä kävi katkaisemassa teltan narut.

Poliisi: ei ole löytynyt viitteitä

Johanssonin mukaan tapausta alussa tutkinut Espoon poliisi oli samaa mieltä. Kun tutkinta siirtyi pois Espoon poliisilta, tämä teoria siirrettiin sivuun. Johanssonin mielestä tutkinta meni silloin harhapoluille.

– Kioskinpitäjä oli hyvin pelätty. Hän piti koko kylää kauhun vallassa eikä kukaan uskaltanut kertoa, hän perustelee.

Johansson kertoo, että niemeen johtava tie oli erityisen pöllyävä. Kioskinpitäjä viljeli mansikoita, ja pöly häiritsi häntä.

– Muistan, että hän heitti kiviä perään, kun käytin sitä vesilaitoksen tietä.

Johanssonin mukaan kyseinen mies kuoli vuosia tapauksen jälkeen.

Tuohon päivään saakka joku oli Johanssonin mukaan tuonut kesäisin joka päivä tuoreita kukkia murhapaikalle.


Keskusrikospoliisin murharyhmän päällikkö, rikosylikomisario Tero Haapala ei hätkähdä väitteistä.

– Teoria on ollut esillä alkuperäisissä 1960-luvun tutkimuksissa ja myös uusissa jatkotutkimuksissa, Haapala toteaa.

– Näissä ei ole löytynyt viitteitä tai näyttöä siihen suuntaan. Siellä seudulla asuvilla ihmisillä on oma näkemyksensä asiasta.

Johanssonin mukaan murhapaikalta on tutkinnan yhteydessä löytynyt hammas, joka ei olisi kuulunut uhreille.

– Juttu on edelleen auki, joten yksityiskohtia ei voida paljastaa, Haapala vastaa.