Kommentti: Yle teki paniikkijarrutuksen tapaus Sipilässä

Näyttää vahvasti siltä, että Yle otti nöyrästi lusikan kauniiseen kouraan ja päätti olla enempää purematta kättä, joka sitä ruokkii, kirjoittaa Ilta-Sanomien uutistuottaja Mika Koskinen.

30.11.2016 13:12

Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtaja, päätoimittaja Atte Jääskeläinen antoi aamulla STT:lle lausunnon, jonka mukaan Yle päätti täysin itsenäisesti pääministeri Juha Sipilään (kesk) liittyneestä Terrafame-uutisoinnista. Jääskeläinen kiisti, että Sipilä olisi vaikuttanut uutisointiin.

Jääskeläisen lausuntoa ei ole syytä epäillä. Miksi näin on, siihen palataan jutun lopussa. Ensin kuitenkin kertaus siitä, mistä valtavat mittasuhteet saanut Sipilä-kohu sai alkunsa.

Kansanuutiset ja Yle kertoivat viime viikon loppupuolella, että Sipilän sukulaisten ja Sipilän lasten yritys Katera Steel on saanut puolen miljoonan tilauksen kaivosyhtiö Terrafamelta. Samassa yhteydessä kerrottiin, että kaksi viikkoa aikaisemmin Sipilän johtama hallitus oli myöntänyt Terrafamelle 100 miljoonaa euroa lisärahoitusta.

Ilmoille nousi kysymys Sipilän jääviydestä.

Kysymystä voidaan pitää perusteltuna. Näin siitäkin huolimatta, että epäilty kytkös on todella kaukaa haettu. Vai uskooko joku todella, että pääministeri tekee päätöksen 100 miljoonan euron lisäsijoituksesta kainuulaiseen kaivokseen siksi, että sukulaisten firma saisi kaivokselta tilauksia, varsinkin kun hänellä ei todennäköisesti ole voinut olla hajuakaan siitä, mitä ja keneltä kaivosyhtiö tilaa tavaroita ja palveluja?

Ylen juttu ilmestyi ensimmäisen kerran perjantaina kello 14.05 Ylen verkkosivuilla. Sen jälkeen uutinen pyöri pääutisena näkyvästi Ylen eri kanavilla.

Sitten Sipilä teki virheen. Pääministeri antautui tunteidensa valtaan. ”Ylipäätään, että tällainen kytkös käy edes mielessä, kertoo enemmän kysyjästä,” Sipilä vuodatti perjantaina kello 18.40 ilmestyneessä blogissaan. Lisäksi Sipilä hämärsi asiaa saivartelemalla Katera Steelin historiaan ja omaan työhistoriaansa mainitussa yrityksessä liittyvillä epäolennaisuuksilla. Pääministerin olisi kannattanut pysyä asialinjalla.

Virheen teki Ylekin, jos Sipilään on uskominen. Sipilä kirjoitti, että Yle julkaisi jutun ennen kuin hän ehti vastata Ylen ”pikaiseen kommenttipyyntöön”. Pääministerillekin on oikeus saada vastata kohtuuajassa. Yle tyytyi alussa lainaamaan Sipilän Kansan Uutisille antamia lausuntoja. Atte Jääskeläinen totesi tänään omassa selostuksessaan, että Sipilä oli kieltäytynyt kommentoimasta asiaa.

Suomen Kuvalehti paljasti tänään, että tuohtunut pääministeri lähetti perjantai-iltana ja lauantain vastaisena yönä kymmenkunta viestiä ”yhdelle Ylen toimittajalle.”

Ylen Jääskeläinen vahvisti asian myöhemmin iltapäivällä. ”Perjantai-iltana hän välitti myös tuohtuneena sähköpostitse saamaansa varsin vihamielistä kansalaispalautetta sekä minulle että jutun kirjoittaneelle toimittajalle,” Jääskeläinen kirjoitti vastauksessaan Suomen Kuvalehden uutiseen.

Tuollaisessa viestittelyssä poliitikon ja toimittajan välillä ei sinänsä ole mitään uutta eikä ihmeellistä. Sitä tapahtuu kaiken aikaa. Poliitikolla, kuten kaikilla kansalaisilla, on oikeus arvostella toimittajia ja heidän tekemiään juttua.

Näkemättä yhtään Sipilän alkuperäistä viestiä asiasta on vaikea sanoa enempää. Mutta niin suunniltaan Sipilä tuskin on perjantai-iltana mennyt, että hän olisi avoimesti lähtenyt uhkailemaan Yleä.

On siis äärimmäisen epäuskottavaa, että ”pääministeri Sipilä vaiensi Ylen”, kuten Suomen Kuvalehti tänään kuulutti. Yle teki sen ihan itse, kuten Atte Jääskeläinen vakuuttaa.

Mutta miksi tällainen hätäjarrutus monen päivän ”hilloamisen” jälkeen?

Ensimmäisenä mieleen tulee Ylen rahoitus. Pääministeri Juha Sipilä ei ole Ylelle pelkkä pääministeri, jonka tekemisiä voi ja pitää arvostella. Ylelle Sipilä edustaa myös omistajaa, joka rahoittaa Ylen toiminnan.

Näin on ollut leimallisesti siitä asti, kun Yle-vero korvasi televisiolupamaksun vuodesta 2013 alkaen. Sipilän hallitus on päätöksillään leikannut Ylen rahoitusta, ja ehkä Ylen johdossa on nyt ajateltu, ettei rahoituksesta päättävää Sipilää kannata tässä tilanteessa ärsyttää enempää varsinkin, kun koko kohun pohjana olevassa jutussa villoja on hyvin vähän, ja yhtiö on itsekin saattanut toiminnassaan sortua virheellisyyksiin.

Kun Ylen rahoitusta muutettiin, moni pelkäsi, että se johtaa ennen pitkään siihen, että Ylestä tulee harmiton puudeli suhteessa vallanpitäjiin. Tällaisesta kehityksestä on ollut merkkejä. Esimerkiksi johtavat poliitikot pääsevät aivan liian helposti puhumaan löysiä Ylen ohjelmiin ilman, että heitä haastetaan tiukasti.

Viime vuoden syyskuussa tästä nähtiin irvokkain esimerkki. Kovaan poliittiseen paineeseen joutunut pääministeri Sipilä pyysi ja sai Yleltä ohjelma-aikaa poliittiselle puheelleen. Se oli täysin poikkeuksellista. Sipilä sai puhua ”kansalle” vartin verran Ylen pääkanavalla ilman häiritseviä ja kriittisiä lisäkysymyksiä parhaimpaan katseluaikaan. Ylen päätöstä sallia moinen kritisoitiin laajasti eikä syyttä.

Ehkä Sipilä on Ylen kanssa viestitellessään muistanut viime syksyisen tv-esiintymisensä? Ehkä hän on ajatellut, että kun tarpeeksi tiukille vetää, niin Yle taipuu. Ja taipuihan se. Ei siinä ole Sipilän tarvinnut vihjailla tai uhkailla mitään, kun asetelma Ylen ja valtion välisessä rahaliikenteessä on se, mikä se on.

Jääskeläisen linjaus olla käsittelemättä aihetta enempää, koska laillisuusvalvojalle (oikeuskansleri) oli syytä antaa työrauha ratkaista asia, on sanalla sanoen outo kaiken nähdyn ja kuullun jälkeen.

Näyttää vahvasti siltä, että Yle otti nöyrästi lusikan kauniiseen kouraan ja päätti olla purematta enempää kättä, joka sitä ruokkii. Vaikka Ylen päätökselle löytyy journalistisia perusteita, niin tapa, jolla päätös tehtiin ja jolla sitä perusteltiin, muistuttaa enemmän Pohjois-Koreaa tai Venäjää kuin länsimaista demokratiaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?