Kotimaa

Vielä kerran Guggesta!

Julkaistu:

Guggenheim. Sana, jota kukaan ei halua kuulla.
Guggenheim. Kun sama, yhä epävakaammaksi muuttuva, mummoasi kauppaava puhelinmyyjä ei lakkaa soittelemasta.

Guggenheim. Kun luulit parantuneesi, mutta tauti palasi; ei siihen kuole, mutta se näyttää Frank Gehryn suunnittelemalta visvaläikältä keskellä kasvojasi.

Guggenheim. Kun 2-2x0=500 000, ja jos ei oo sun mielestä, sä voisit kommunisti olla hiljaa ja jättää nää raha-asiat aikuisille, jotka tietää, mistä puhuu.

Guggenheim. Kun Suomessa halutaan tulevaisuuteen palaamalla USA:n 50-luvulle.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Guggenheim. Se kun käynnissä on sisällissota 2.0 kahden helsinkiläiseliitin taistellessa siitä, kummalla on enemmän vaikutusvaltaa siihen, mistä harva jaksa enää välittää.

Guggenheim. Kun Suomeen palasi käsite ”vassari” kertomaan niiden maailmasta, jotka käyttävät sanaa ”vassari”.

Guggenheim. Se hetki, kun Guggenheim-säätiön Ari Lahti yritti rahan sijasta puhua hetken taiteesta ja kuulosti siltä kuin olisi mennyt epäkuntoon.

Guggenheim. Se kun tuonne rantaan olisi tulossa ruma talo, ja Bilbaossa on upea talo ja New Yorkissa on todella hieno talo, siitä seuraa, että myös meidän rumassa talossa haluttaisiin käydä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Guggenheim. Kun haluaisi vain potkaista suuhun seuraavaa, joka sanoo ”Guggenheim”.

Guggenheim. Kun osa Suomesta löysi New Yorkista vähäosaisen, josta välittää.

Guggenheim. Kun Hesarin Vesa Sirén kirjoittaa uuden, edellistäkin ilottomamman Guggenheimia puoltavan näkökulman ja alkaa salaa pelätä olevansa niin huono kirjoittaja, että lobbaaminen kääntyy itseään vastaan.

Guggenheim. Kun taidemuseosta puhuttaessa puhutaan kaikesta paitsi taiteesta tai museoista.

Guggenheim. Se kun meillä historiamme kautta on tämä halu mennä makaamaan alastomana, rahatukko suussa maahan, jotta aito länsimaalainen koskisi meitä edes ottaessaan sen rahatukon itselleen.

Guggenheim. Se kun viestintätoimisto Miltton yritti ostaa demokratian, ja olisi onnistunutkin, mutta toimi siinä niin kömpelösti, ettei ymmärtänyt edes sitä, että poliitikkojen tulee puoli vuotta ennen vaaleja esittää välittävänsä äänestäjistä, jos eivät ole vielä päässeet Milttonin palkkalistoille.

Guggenheim. Se kiusallinen hetki kesken kokouksen Buffalossa, kun Janne Gallen-Kallela-Sirén ei kuuntele, vaan keskittyy photoshoppaamaan omaa kuvaansa Etelärantaan.

Guggenheim. Se kun sekoitetaan keskenään kaikki mahdolliset käsitteet – raha, taide, muutos, tulevaisuus, Helsinki, kansainvälisyys, avoimuus, brändi, turismi jne. – jotta päästään yleistämään vastustajat muutosvastaisiksi, mihin tekisi mieli vastata, että niin olivat keskitysleirienkin vastustajat, koska se osoittaisi todella huonoa makua, ja sitä on osoittanut koko Guggenheim-keskustelukin.

Kirjoittaja on kirjailija ja käsikirjoittaja.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt