Politiikka & päihtymys: Muistatko vielä nämä tapaukset Suomen huipulta? ”No, sammuin tai väsähdin”

Julkaistu:

Poliittisen päihtymyksen historia on pitkä, kostea, hupaisa, surkea ja surkuhupaisa.

TUKHOLMAN Villa Bonnierissa rikottiin toukokuussa lasikatto, kun kaksi suomalaisnaista, Pirkko Mattila (ps) ja Katja Hänninen (vas), poistettiin illallisilta hotelliin lepäämään.

Särkyminen oli symbolista. Mitään arvokasta ei ehtinyt särkyä kustantaja Åke Bonnierin vuonna 1927 rakennuttamassa talossa.

Jos kyseessä olisivat olleet oululainen sairaanhoitaja ja raahelainen Prisman myyjä, erikoista olisi ollut vain sisäänpääsy Villa Bonnieriin, mutta kansanedustajina sosiaalisen median ”Lärvi-Pirkoksi” ristimä Mattila ja ”Hihi-Hänninen” ovat nyt osa suomalaisen – ei alkoholipolitiikan – vaan politiikka-alkoholiikan folklorea.


HISTORIANTUTKIJA Martti Turtola arvioi tuoreessa Mannerheim-kirjassaan ylipäällikön ja myöhemmän tasavallan presidentin olleen koko ajan ”pienessä”.


Marskin normaalit päiväjuomat olivat kolme piripintaista viinaryyppyä, ruokaviinit ja konjakit ja illalla viskigrogeja. Harjaantuneen ja aatelisen viinapäänsä ansiosta Marski ei hihitellyt.


TOINEN aktiivinen, mutta Marskia ulospäin suuntautuneempi maistimies oli moninkertainen pääministeri ja pitkäaikainen presidentti Urho Kekkonen. Urkki oli alkoholin viihdekäyttäjä, kotioloissa hän joi maitoa.

Adjutantit vahtivat ja paimensivat presidenttiä, mutta pääministerinä hän joutui tulemaan toimeen ilman suojakilpiä. Ikimuistoisin kohellus tapahtui Kämpissä, kun Kekkonen eteni kaverinsa Tauno Jalannin kanssa kaulakkain vessaan ja tönäisi Jalannin päin vesihanaa. Vesi osoittautui epäterveelliseksi. Jalannin pää aukesi ja Seiskan edeltäjä Sensaatio Uutiset kertoi Kekkosen tapelleen. Kostea yö ristittiin ”Kämpin taisteluksi”.


KEKKOSELLA oli kanttia moittia ulkoministeri Väinö Leskista (sd) liiallisesta alkoholinkäytöstä. Leskisen ei-huippuhetkiin kuului ns. Saksan-paketin sisällön alkoholiliukasteinen möläyttäminen julkisuuteen.


Kerran Leskinen sammui Kiovassa Neuvostoliiton presidentin Podgornyin päivällispöytään, mutta tarinan mukaan hänen puoluelehtensä toimittaja Arvo Salo oli jo kannettu pois, joten ikävää uutista ei tullut.

Kun Kekkonen ja Leskinen palasivat vuonna 1970 Yhdysvalloista, Leskinen ikuistettiin ikoniseen valokuvaan roikottamassa muovikassia. Kassissa oli suklaata ja metwurstia, alkoholia vain symbolisesti, olihan sitä virrannut vuolaasti Atlantin valtameren yltä asti.


JUURI ulkomaanmatkat ovat olleet kohtalokkaita.

Urheiluministeri Paavo Arhinmäen (vas) piti kannustaa Sotshissa Leijonia, mutta lopulta kaksi leijonaa ja Jääkiekkoliiton toimitusjohtaja joutuivat kantamaan fanitusministerin hotellihuoneeseen, ei omaan, vaan Kalervo Kummolalta tyhjäksi jääneeseen.


”Lähdin pelaajien kanssa juhlimaan pronssimitalia ja voisi tietysti sanoa, että kunto olisi voinut olla parempikin”; Arhinmäki kommentoi Suomeen palattuaan.

Suoraan kysymykseen, sammuiko ministeri, Arhinmäki vastasi moniselitteisesti: ”No, sammuin tai väsähdin. Mä olen ollut toista viikkoa työmatkalla.”


PRESIDENTTI Martti Ahtisaari muistetaan tapaturma-alttiina juhlijana.


Ruotsista Ahtisaari palasi keväällä 1994 laastari otsassa, kun liukkaat lakeerikengät olivat temppuilleet kuninkaanlinnassa nautitun illallisen jälkeen. Tässä vaiheessa oltiin nautittu sviitissä omalla porukalla gintoniceja, Ahtisaari muita ripeämmin. Kiihdytys päättyi pöydän kulmaan Ahtisaaren ollessa riisumassa kunniamerkkejä ja frakkia.

Samalainen kunniankukon laulamaton tasapaino-ongelma toistui samana syksynä ministeri Aatos Erkon tarjoamilla päivällisillä.


”LAASTARISAAREN” kuulu edeltäjä oli sisäministeri ja Sdp:n puolueneuvoston puheenjohtaja Johannes Koikkalainen, joka sai Sdp:n vuoden 1981 Porin puoluekokouksessa ison lommon päähän.


Alun perin Koikkalainen arveli joutuneensa yöllisen väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi, mutta kun asiaa selviteltiin, hyökkääjiksi paljastuivat hotellihuoneen pöytä ja kaksi tuolia.

Silloinen puoluesihteeri Erkki Liikanen ehdotti, että Koikkalainen kertoisi ”koikkelehtineensa”. Näin tehtiin ja selitys upposi alkoholihuumoria ymmärtäviin suomalaisiin kuin maarianheinä Zubrowka-vodkaan.

Lipitys ja törpöttely olivat takavuosina eduskunnassa nykyistä yleisempää, mutta vain harvat asianharrastajat ylsivät folkloren legendasarjaan. Yksi heistä oli Sdp:n kansanedustaja Juhani Surakka, jonka lempinimet ”Neliveto” ja ”Quattro” viittasivat Audin nelivetoiseen ralliversioon, jota ajoi mm. kuljettaja Hannu Mikkola. Osaselitys saattoi olla Surakan sukunimellä, josta tulee mieleen surina.

Ikuisesti elävä klassikko Arkadianmäen työpaikkajuopottelusta on You Tubeen päätynyt kansanedustaja Sampsa Katajan (kok) sammaltava salipuhe keskellä kiivasta pikkujoulusesonkia 20. joulukuuta 2011.

 


Eräs kansanedustaja ehti antaa innoittuneen tv-haastattelun eduskunnan viinikerhon maistajaisista. Hifistelevän amatöörienologin ilta päättyi sammumiseen eduskunnan saunaan.


OMA ikävä lukunsa ovat työpaikkansa juoneet.

Sotien välisen ajan ulkoministeri Rudolf Holsti innostui diplomaattipäivällisillä luonnehtimaan Hitleriä ”vesikauhuiseksi koiraksi”. Vesi oli jälleen epäterveellistä. Salkku meni. Katja Hännis -tyyppinen hihittely olisi ollut turvallisempaa.

Keskustan suurmiehiin kuuluneen tohtori Ahti Karjalaisen pitkä ura päättyi vuonna 1983 potkuihin Suomen Pankin pääjohtajan virasta. Karjalainen oli juuri ehtinyt kertoa tv-kameroille alkoholinkäyttönsä luonteesta: ”En ole työssä enkä julkisissa tilaisuuksissa käyttänyt. Joissakin yksityiskodeissa olen jonkun viinilasillisen juonut.”


[INLINE NAME="000E5IBG.JPG" ALIGN="" WIDTH="" HEIGHT="" RUNAROUND=""/]


JUURI pienet, kohtuulliset annosmäärät ovat vuosien saatossa osoittautuneet petollisimmiksi suomalaisessa poliittisessa elämässä.

Kokoomuksen puoluesihteeri Pekka Kivelä oli marraskuussa 1994 juonut ”normaalit / asianmukaiset ruokajuomat” (kaksi punaviiniä, viski), kun häntä tintattiin Tallinnan lentokentällä jonotusepäselvyyden yhteydessä nenään.

Seikkailua käsiteltiin laajasti koti-Suomessa ja määritelmä jäi elämään omaa elämäänsä. Harva enää muistaa, mitä se pitää sisällään.


SEN SIJAAN emme edes tiedä, millaiset pohjat Mattila ja Hänninen ottivat.

Kansalaisten pitää vain luottaa alkoholiasioista vastaavan sosiaali- ja terveysministerin ilmeisen kokemusperäiseen näkemykseen: ”Ei puolessatoista tunnissa lärvejä / pohjia, oteta”.