Kotimaa

Eutanasian laillistamista vaativa Esko Seppänen oli valmis auttamaan poikaansa kuolemaan: ”Olisin sen ruiskeen itse antanut”

Julkaistu:

Esko Seppänen olisi ollut valmis avustamaan parantumatonta syöpää sairastanutta poikaansa armomurhassa.
Viiden kokeneen poliitikon kansalaisaloite eutanasian sallimisesta oli kerännyt tiistaihin mennessä yli 32 000 allekirjoitusta. Ex-europarlamentaarikko (vas) Esko Seppänen, yksi aloitteen puuhamiehistä, on tyytyväinen hankkeen etenemiseen.

– Eilen (tiistaina) allekirjoituksia tuli 3 000, joten uskon, että tarvittava määrä täyttyy, Seppänen pohtii.

Jotta kansalaisaloite etenisi eduskunnan käsittelyyn, siihen vaaditaan 50 000 kannatusilmoitusta kuudessa kuukaudessa. Eutanasia-aloite pantiin vireille kymmenen päivää sitten, 7. marraskuuta.

Seppäsen eutanasiavakaumus syttyi, kuten useimmille käy, hänen jouduttuaan seuraamaan läheisen kuolinkamppailua.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy


SEPPÄSEN ja hänen Kirsti-puolisonsa vanhempi poika Kaapo Seppänen sairastui parantumattomaan sappitiehyen syöpään loppukesällä 2009. Kaapo asui sairastumishetkellään New Yorkissa ja työskenteli maailman suurimpiin mediayhtiöiden kuuluvan saksalainen Bertelsmannin palveluksessa. Kaapo Seppänen oli poimittu Bertelsmannin sisäiseen johtajakoulutukseen, ja elämä tuntui olevan edessä.

Kohtalo päätti toisin. Uraputki New Yorkin mediamaailmassa vaihtui vääjäämättömän kuoleman odotukseen helsinkiläisten sairaaloiden sängyissä.

Kaapon Suomessa saamat varsinaiset hoidot olivat samoja, joilla häntä olisi koetettu parantaa kalliissa yksityisklinikoissa. Suomi on siis syöpähoidoissa maailman huippumaa ja suomalaiset syöpälääkärit alansa huippuja, kuten Esko Seppänen muistuttaa elämäkerrassaan Oma pääoma.


JOTAIN jäi silti puuttumaan. Kaapo Seppäselle tehtiin vielä sairauden loppuvaiheessa sairaalassa kivuliaita mutta tarpeettomia tähystyksiä. Kotisairaanhoidosta saatiin kipujen hallintaan morfiinia, mutta reseptiin kirjatut määrät päätettiin kirjoituspöydän ääressä. Annokset olivat liian pieniä, siksi tehottomia. Kaapon viimeiset kuukaudet olivatkin lähinnä kivun torjuntaa ja mielen hoitoa.

 

Olisin antanut itse pojalleni sen(tappavan) morfiinimäärän, muttaen osannut.

Kaapo Seppänen kuoli nukutettuna, siis kivutta, 11. toukokuuta 2010 lapsuudenkodissaan Helsingin Pitäjänmäessä. Aiheesta puhuminen saa eutanasiasta rauhallisesti ja analyyttisesti puhuvan Esko Seppäsen äänen sortumaan, ymmärrettävästi.

– Kun joutuu sivusta kokemaan noin kauhean kuoleman…

Poikansa kanssa Esko Seppänen ei keskustellut eutanasiasta, ei ehtinyt.

– Tilanteen loppuvaihe tulee niin nopeasti, romahdus yllättää. Loppu on sellaista olemassaolon taistelua, hän muistelee.


OMAN vakaumuksensa mukaisesti Seppänen olisi kuitenkin ollut valmis toiminaan.

– Olisin antanut itse pojalleni sen (tappavan) morfiinimäärän, mutta en osannut. Meillä oli tarpeeksi morfiinia, mutta en tiennyt oikeaa annostusta enkä saanut mistään lääketieteellistä apua. Olisin sen ruiskeen itse antanut, jos olisin saanut apua, Esko Seppänen toistaa painokkaasti.

Esko Seppänen on itsekin kroonisesti sairas, hän sairastaa Parkinsonin tautia. Sairaus diagnosoitiin 2006. Eutanasiakantaan ei oma sairastuminen ole kuitenkaan vaikuttanut.

– Omalla sairaudellani ei ole osuutta tähän. Tämän taudin yhteydessä ei sitä (eutanasiaa) tarvitse ajatella. Lopussa voi vain mennä kyky liikkua, ei muuta, Seppänen kuittaa.