Sdp:n ex-puoluesihteeri ryöpyttää armottomasti demarien nykymenoa – katso 7 kohdan listaus kritiikistä

Julkaistu:

Politiikka
”Jäsenistön supistuminen ja ikääntyminen kääntää puoluetta sisäänpäin ja vahvistaa pyrkimystä puolustaa vanhoja rakenteita ja saavutuksia, vaikka ne eivät toimisi parhaalla mahdollisella tavalla globalisaation ja digitalisaation haasteissa”, Ulpu Iivari kirjoittaa Kanava-lehdessä.
Samaan aikaan kun demarien puheenjohtapeli kuumenee, entinen Sdp:n puoluesihteeri Ulpu Iivari ruotii armottomasti puolueensa nykytilaa uusimmassa Kanava-lehdessä ilmestyneessä kirjoituksessaan (Kanava 7/2016) otsikolla ”Onko sosiaalidemokratian aika ohi?”

Laajan artikkelinsa alussa Iivari muistuttaa, että sosiaalidemokratian kriisi ei koske pelkästään Suomea.

– Eurooppalainen sosiaalidemokratia on nyt heikoimmillaan 70 vuoteen.

Iivari, joka toimi Sdp:n puoluesihteerinä 1987-1991, toteaa, että globalisaatio, digitalisaatio ja robotiikka mullistavat maailmaa ja että turvallisiksi koetut ja kunnollisen toimeentulon turvanneet teollisuuden työpaikat ovat vähentyneet kehittyneissä teollisuusmaissa samalla kun tuloerot ovat kasvaneet.

Hän arvioi, että demarien syöksy näyttää alkaneen vuoden 2008 finanssikriisin tienoilla, ja horjunta maahanmuuttokysymyksessä on pahentanut sitä.

– Demariääniä on siirtynyt Etelä-Euroopassa uusille populistisille vasemmistopuolueille ja Pohjois-Euroopassa kannattajia on valunut maahanmuuttovastaisille liikkeille. Myös feministit, piraatit ja vihreät ovat hyötyneet jossain määrin sosiaalidemokraattien vaikeuksista, Iivari kirjoittaa.

– Liikkeen kaksijakoisesta ongelmasta kertoo, että monessa maassa valta on pysynyt keskustaoikeistolla, johon kansalaiset ovat luottaneet vastuullisen talouspolitiikan harjoittajana. Samaan aikaan sosiaalidemokraattisissa puolueissa on on vahvistunut kaipuu radikaaleihin vasemmistolaisiin vaihtoehtoihin ja vastenmielisyys porvarien kanssa tehtävää yhteistyötä kohtaan, hän jatkaa.

Seitsemän kohdan listaus

Ilta-Sanomat poimi Iivarin kirjoituksesta seitsemän kohtaa, joissa hän arvostelee suoraan Suomen demarien nykymenoa. Iivari analyysissään apuna Kimmo Grönlundin ja Hanna Wassin toimittamaa selvitystä ”Poliittisen osallistumisen eriytyminen: eduskuntavaalitutkimus 2015”.

1. ”Sdp on nostanut oppositiossa kannatustaan viime eduskuntavaaleista noin 3,5 prosenttiyksikköä. Kovin suuria tulevaisuudentoiveita eivät kohonneet lukemat silti pidä sisällään. Porvarihallituksen epäsuositut ratkaisut nostavat puolueen kannatusta ja antavat sille lisäaikaa. Jos sitä ei pystytä käyttämään kunnolliseen yhteiskunta-analyysiin ja tulevaisuuteen suuntautuvan toimintaohjelman tekoon, vaikeudet alkavat viimeistään hallitusvastuun koittaessa. Kansalaisille on opeteltava kertomaan myös päätösten taustoja.”

2. ”Vielä 2000-luvun alussa Sdp oli yleispuolue, jota saattoivat äänestää myös sen yhteiskunnallista merkitystä ja toimintaa kunnioittavat korkeasti koulutetut, yrittäjät ja johtavassa asemassa olevat ihmiset. Tämän jälkeen äänestäjäjoukko on supistunut sekä määrältään että koostumukseltaan. Vielä runsaat kymmenen vuotta sitten Sdp:n kannattajien ydinryhmään kuului 600 000 äänestäjää, nyt enää 400 000. Puolue on menettänyt yleistä arvostusta ja vetovoimaa.”

3. ”Kun Sdp:llä oli 1970-luvun alussa yli 100  000 jäsentä, nyt heitä on noin 40 000. Maksavia jäseniä on vain hieman yli 10 000. Jäsenistön supistuminen ja ikääntyminen kääntää puoluetta sisäänpäin ja vahvistaa pyrkimystä puolustaa vanhoja rakenteita ja saavutuksia, vaikka ne eivät toimisi parhaalla mahdollisella tavalla globalisaation ja digitalisaation haasteissa.”

4. ”Uudistajien osa on Sdp:ssä hankala. Monet antavat periksi ja vetäytyvät toiminnasta, kun heidän sosiaalidemokraattisuuttaan epäillään riittävän usein. Jutta Urpilaisen syrjäyttämiseen oli varmaankin monta syytä, mutta hänen vuoden 2008 puheenjohtajavaalinsa slogan, Uusi Sdp – uusi Suomi, tuntuu nyt todella kaukaiselta.”

5. ”Sdp on menettänyt tulevaisuuskysymyksistä kiinnostuneita maailmanparantajia sekä vihreisiin että vasemmistoliittoon. Entisestä yleispuolueesta on tullut supistuvan joukon työväenpuolue, vaikka perussuomalaiset nousivat vuoden 2015 vaaleissa työväestön ykköspuolueeksi saaden 38 prosenttia työntekijöiden äänistä.”

6. ”Huolestuttava kehitys näkyy myös kannattajakunnan ikäjakaantumisessa. Sdp ei ole koskaan ollut erityisesti nuorten äänestäjien puolue, vaan sen puoleen on käännytty, kun on tultu työelämään ja perustettu perhe. Nyt yhä harvemmat nuoret aikuiset äänestävät sosiaalidemokraatteja. Kun vuonna 2003 Sdp:tä äänesti 21 prosenttia 35–44-vuotiaista, vuonna 2015 luku oli enää kahdeksan.”

7. ”Sdp:n vahvuus tutkimusten mukaan ihmiskeskeisyys. Kyseinen ominaisuus liitetään puolueeseen siitä riippumatta, onko se hallituksessa vai oppositiossa. Toisaalta kansalaiset eivät juuri luota puolueen kykyyn uudistaa yhteiskuntaa ja toimia tehokkaasti. Sen takia uudistajat eivät ole kiinnostuneet sosiaalidemokratiasta, ja kierre pahenee.”

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt