Risto ja Gerda Ryti katsoivat kuolemaa silmiin lammilaisella pellolla 99 vuotta sitten - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Risto ja Gerda Ryti katsoivat kuolemaa silmiin lammilaisella pellolla 99 vuotta sitten

Risto ja Gerda Ryti kotonaan vuonna 1940.

Risto ja Gerda Ryti kotonaan vuonna 1940.

Julkaistu: 7.11.2016 16:56

IS esittelee viikon historiallisia poimintoja 1900-luvun Suomesta ja maailmalta.

Venäläismatruusi tähtäsi kiväärillään parin metrin päässä hämäläisellä pellolla maannutta pariskuntaa ja painoi liipaisinta.

”Luulimme viimeisen hetkemme tulleen. Kuului näpsäys, mutta kivääri ei lauennut. Mies oli luultavasti ampunut patruunat kivääristään loppuun ja oli siksi hermostunut, ettei ollut hoksannut uudelleen täyttää makasiinia.”

Näin muisteli Gerda Ryti myöhemmin kirjaamiaan vuoden 1917 marraskuun 7. päivän tapahtumia.

Gerda ja Risto Ryti olivat edellispäivänä saapuneet Mommilan kartanoon Lammille juhlistamaan kartanonisännän Alfred Kordelinin 49-vuotispäivää.

Risto Ryti oli tutustunut Suomen rikkaimmaksi kutsuttuun mieheen vuonna 1910, kun Kordelin oli kesäpäivänä kävellyt tuolloin 21-vuotiaan asianajajan toimistoon Raumalla. Nuori juristi oli hoitanut Kordelinin muutamia lakiasioita niin menestyksellisesti, että tämä päätti pyytää Rytiä hoitamaan kaikkia juridisia asioitaan.

Alfred Kordelin kuoli Mommilan kahakassa.

Alfred Kordelin kuoli Mommilan kahakassa.

VENÄJÄN vuoden 1917 vallankumouksellinen kuohunta oli lyönyt laineensa myös Suomeen. Risto ja Gerda Ryti eivät ehtineet olla marraskuun 6. päivänä Mommilassa tuntiakaan, kun kartanon puhelin soi iltapäivällä. Juna oli tuonut Mommilan asemalle joukon aseistautuneita venäläisiä matruuseja, joiden oletettiin olevan matkalla kartanoon ryöstö- ja vangitsemisretkelle.

Ilmiselvästä uhasta huolimatta Kordelin ei suostunut pakenemaan. Kartanonisännän ja parinkymmenen vieraan aseelliseksi turvaksi kartanolle saapui illalla vain muutama suojeluskuntalainen.

Kymmenpäinen matruusijoukko saapui Mommilan kartanolle seuraavana aamuna, marraskuun 7. päivänä. Kordelin oli tunkeilijoille korostetun kohtelias, eikä vastarintaa tehty. Matruusit vaativat myös Kordelinia vakuuttamaan asiakirjan allekirjoittamalla, että mitään ei ollut ryöstetty. Kun Rytiä Kordelinin asianajajana vaadittiin laittamaan nimensä samaan paperiin, tämä pysyi tiukkana:

– Minä en vain epäile, vaan myös tiedän, että olette nämä ryöstöt tehneet, oli allekirjoituksesta kieltäytyneen Rytin vastaus.

PUOLILTA PÄIVIN matruusit lähtivät kartanolta kohti vajaan kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaa Mommilan asemaa mukanaan Kordelin ja tämän vieraat. Samaan aikaan Mommilan asemalta oli lähtenyt suojeluskuntalaisten joukko kohti kartanoa.

Joukot kohtasivat tiellä kolmisen kilometriä Mommilan asemasta. Laukaustenvaihdon käynnistyttyä venäläinen matruusi ryntäsi hevosrattaissa istuneen Kordelinin taakse ja iski tätä pistoolillaan päähän aseen samalla lauetessa. Sen jälkeen matruusi ampui myös samoilla rattailla istuneen Jokioisten kartanon isännöitsijän Paul Petterssonin.

Sekasortoisessa tilanteessa matruusien vangitsemat Kordelinin vieraat pakenivat minne kykenivät. Risto ja Gerda Ryti syöksyivät aidan yli pellolle, missä maatessaan he yhtäkkiä joutuivat tuijottamaan venäläismatruusin kiväärinpiippuun. Nuoren parin ja samalla tulevan kansanedustajan, Suomen Pankin pääjohtajan, pääministerin ja presidentin hengen pelasti lopulta toinen matruusi, suomea osannut Kontrojeff, joka sai toverinsa laskemaan kiväärinsä.Lähteet: Martti Turtola: Risto Ryti – elämä isänmaan puolesta; Sakari Virkkunen: Ryti – myrskyajan presidentti

Tuoreimmat osastosta