Kommentti: Suomi, tuo sinisilmäisten maa - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Kommentti: Suomi, tuo sinisilmäisten maa

Julkaistu: 4.11.2016 20:25

Keskustelu kaasuputkista, maakaupoista, kaksoiskansalaisuudesta, maamiinoista ja turvapaikanhakijoista noudattaa ikävää kaavaa, kirjoittaa Ilta-Sanomien politiikan uutistuottaja Mika Koskinen.

Kansanedustaja Elina Lepomäki (kok) esitti 6. syyskuuta hallitukselle kirjallisen kysymyksen Nord Stream 2 -kaasuputkihankkeesta.

Lepomäki halusi tietää, näkeekö hallitus siinä turvallisuuspoliittista ulottuvuutta ja aikooko se laatia hankkeesta turvallisuuspoliittisen analyysin Ruotsin tavoin.

Ruotsi, Baltian maat ja monet muut EU-maat vastustavat venäläisvetoista NS2-hanketta. Niiden mukaan se heikentää Itämeren turvallisuutta. Turvallisuustilanne Itämerellä on heikentynyt rajusti siitä, kun Venäjä 2014 anasti Ukrainalta Krimin ja ryhtyi sotatoimin tukemaan Itä-Ukrainan separatisteja. Pelkona on, että putki tarjoaisi Venäjälle uuden geopoliittisen pelinappulan – jo rakentamisvaiheessa.

Lisäksi NS2-hankkeen pelätään heikentävän Ukrainaa. Itämeren kaasuputken myötä Ukraina menettäisi huomattavan osan venäläisen kaasun kauttakulkumaksuista. Hanketta kritisoidaan eri EU-maissa myös siksi, että se lisäisi energiariippuvuutta Venäjästä.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk) vastasi Lepomäelle viikko sitten. Viesti oli jälleen, että hankkeella ei ole vaikutusta Suomen turvallisuuteen eikä turvallisuuspoliittista selvitystä tarvita. Suomelle NS2 on pelkkä ympäristökysymys. Sipilä toisti Suomen kannan keskiviikkona Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa, jossa NS2-hankkeesta sukeutui ykköspuheenaihe.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk) ja kansanedustaja Elina Lepomäki ovat kinanneet keskenään kaasuputkesta. Lepomäki kysyi putken turvallisuusuhista, Sipilä kommentoi myöhemmin lakonisesti: –Ei turvallisuus siitä huonone, jos siinä kulkee kaksi putkea yhden sijasta.

Keskustelu kaasuputkesta, maakaupoista tai kaksoiskansalaisuudesta – kaikki tämän viikon kuumia puheenaiheita – kuvaa osuvasti sitä, miten nopeasti ja dramaattisesti maailma ympärillämme on muuttunut.

Itämeren pohjassa kulkee ennestään venäläisvetoinen putkipari, Nord Stream 1. Se valmistui 2011. Monta vuotta kestänyt hanke ei poliittista johtoa juuri hetkauttanut. Lähinnä ympäristöriskeistä puhuttiin. Toki putken turvallisuusulottuvuuskin nousi silloin tällöin esiin.

Edustaja Markku Laukkanen (kesk) esimerkiksi kysyi budjetin lähetekeskustelussa 18.9.2009 ulkoministeri Alexander Stubbilta (kok), onko kaasuputkella turvallisuuspoliittinen ulottuvuus? Sellaista eräät Suomen EU-parlamentin jäsenet olivat yrittäneet viestittää. ”Emme ole halunneet kärjistää tätä kaasuputkea, meille se on ollut ympäristökysymys.” Stubb vastasi. Heti perään hän tosin myönsi, että varmaan jotain turvallisuuspoliittisia ulottuvuuksia on.

Hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittisissa selonteoissa 2009 ja 2012 ei Nord Stream 1:n turvallisuusuhista löydy mainintaa.

Nyt tilanne on kuitenkin se, että NS2 puhuttaa eduskuntaa ennen kuin hanke on edes kunnolla alkanut. Lupakäytäntöön päästäneen joskus ensi vuoden lopulla.

Maakaupoistakin vaiettiin

Maakauppojen ja kaksoiskansalaisuuden ympärillä käydyssä keskustelussa on paljon samaa kuin mitä nähtiin ja kuultiin Nord Stream 1:n aikana. Molempien osalta Venäjä-riskeistä varoitettiin jo 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuoliskolla. Mutta ne olivat lähinnä yksinäisiä hajaääniä sieltä ja täältä. Kovin vakavasti maan ylin poliittinen johto ei näihin varoituksiin suhtautunut.

Ajat olivat tietysti toiset, ja hysteriaa pitää välttää. Voi silti kysyä, olemmeko turhan sinisilmäistä ja vähän hidasälyistä kansaa, joka elää historiatonta aikaa.

Ymmärrystä historian – tässä tapauksessa Venäjän historian – trendeistä ei löydy.

Sama ongelma näkyi reilu vuosi sitten, kun Suomeen alkoi yhtäkkiä tulla tulvimalla turvapaikanhakijoita. Puheet taustalla olevasta miljardien eurojen turvapaikkabisneksestä, Suomen monia muita maita paremmista taloudellisista houkuttimista, mahdollisista terroristeista, odotettavissa olevasta rikollisuuden kasvusta ja kotouttamisen ongelmista, leimattiin alussa hourupäiden jorinaksi.

Se prosessi oli kuitenkin niin nopea, että pystymme näkemään suuren osan lopputuloksista jo nyt. Eräs esimerkki on Ottawan maamiinat kieltävä sopimus. Poliitikkojen sinisilmäinen intoilu vaihtui nopeasti karuun ja todellisuuteen.

Kaasuputken, maakauppojen ja kaksoiskansalaisuuden osalta emme voi tietenkään tietää, mikä lopputulema on, jos asiat menevät Venäjän kanssa kunnolla pieleen. Sen voi kuitenkin sanoa, että poliittisesti korrektin hyssyttelyn ja sinisilmäisyyden löytää yleensä edestään.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?