Uutuuskirja: Välirauhan aikana yli 100 suomalaista katosi Neuvostoliittoon – mukana sotamies Rokka

Julkaistu:

UUTUUSKIRJA
Välirauhan aikana ainakin 200 suomalaista vangittiin Neuvostoliiton rajalla. Useimmat katosivat lopullisesti.
Välirauhan aikana puna-armeija ja Neuvostoliiton turvallisuuspalvelut käyttivät häikäilemättä vahvemman oikeutta Suomen rajalla. Häikäilemättömintä mielivalta oli heti talvisodan jälkeen vuonna 1940.

Jatkosodan aikana tehdyn arvioin mukaan talvisotaa seuranneen reilun vuoden aikana rajan taa päätyi 212 suomalaista siviiliä ja sotilasta. Heistä palasi tai vaihdettiin takaisin 79. Noin 130 suomalaista siis surmattiin tai heidän kohtaloaan Neuvostoliitossa ei tiedetä. Pari pääsi palaamaan 1950-luvun lopulla, lähes 20 vuotta rajan toisella puolella oltuaan.

Heidän kohtaloistaan kerrotaan Juha Pohjosen uudessa kirjassa Sodan ja rauhan rajalla - välirauhan uhrit 1939-1940 (Tammi).

Vaikeudet alkoivat heti aseiden vaiettua. Puna-armeijalaiset käyttäytyivät röyhkeästi ja yrittävät ottaa sovittua enemmän alueita haltuunsa. Aluksi suomalaisille oli epäselvää, miten uusi raja kulki. Monet lähtivät käymään aivan rajan toiselle puolelle jääneillä kotitiloillaan. Jos he törmäsivät neuvostosotilaisiin tuuri ratkaisi. Joskus tarjottiin tšajut, teet. Joskus liipasinsormi oli herkkä ja vähän onnekkaammat vangittiin.

Siirtoväen huollon keskusta johti tuolloin tohtori Urho Kekkonen, joka määräsi, että kotiin halajaville evakoille piti korostaa, että rajan takana heitä kohdeltaisiin Neuvostoliiton ankarien lakien mukaan.


Sotamies Rokka katosi Gulagiin

Rajalla liikkui monenlaista väkeä. Osa oli koti-ikävää potevia evakkoja. Kotiseudulle jäi myös väkeä, jotka oli virallisesti kirjattu kadonneiksi tai kuolleiksi. Jotkut suomalaiskommunistit loikkasivat tieten tahtoen. Suomalaiset lähettivät juuri menetetyille alueille tiedustelijoitaan, mikä tietenkin lisäsi neuvostoliittolaisten epäluuloisuutta.

Suomalaisia siepattiin myös tieten tahtoen, vakoilutietojen saamiseksi.

Katosi kaksi sotilasta, jotka olivat vetämässä piikkilankaa Enson lähellä. Selvisi, että neuvostoupseerit olivat houkutelleet heitä vodkamaistajaisille. Ilmeisesti miehet aiottiin värvätä vakoojiksi, mutta jokin meni pieleen.

Myöhemmin on selvinnyt, että kumpikin sai Neuvostoliitossa kahdeksan vuoden tuomion. Toisen nimi oli Rokka. Tämä sotamies Rokka ja hänen toverinsa katosivat lopullisesti Neuvostoliiton Gulagiin vankileireille.

Monen muun kadonneen kohdalla kuolinsyyksi on merkitty ”keuhkokuume” jollain usein tarkemmin määrittämättömällä vankileirillä. Rajalla sattui myös ampumavälikohtauksia, joissa vankeja ei otettu.


Kuka oli petturi?

Huhtikuussa 1940 punasotilaat pidättivät Tohmajärvellä neljä suomalaista, jotka olivat asettamassa rajataulua. Suomalaiset lähettivät heitä etsimään partioita, jotka myös siepattiin. Joukossa oli neuvottelua yrittänyt komppanianpäällikkö.

Tapaukseen liittyi jo aiemmin Uukuniemellä kadonnut partio. Lopulta puna-armeijan käsissä oli 18 suomalaista, joista yksi tosin ammuttiin kiinnioton yhteydessä.

Kaksi miestä pääsi vapaaksi lokakuussa 1940 vastineena kahdesta neuvostoloikkarista, jotka Suomi luovutti. Miehet olivat hiukan vaitonaisia tapahtumista rajan takana. Vasta vuonna 1959 pääsi palaamaan kolmas mies, joka kertoi, että suomalaissotilaat olivat yhdessä suunnitelleet vartijan surmaamista ja pakoa. Joku heistä kuitenkin kavalsi suunnitelman ja miehet siirrettiin itään kauas rajasta. Vuonna 1959 vapaaksi päässyt epäili toista vuonna 1940 vapautetuista ilmiantajaksi.

Pohjosen mukaan tilanne rauhoittui vuoden 1940 loppuun mennessä, kun rajoihin saatiin vähän selvyyttä. Silloin oli aikaa enää puoli vuotta uuteen sotaan.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt