Kommentti: Kiky-sopimus sitoi Juha Sipilän hallituksen kädet – valta on ay-liikkeellä

Julkaistu:

Liikkumatilansa mennettäneen hallituksen on erittäin vaikea tehdä itsenäisiä talouspäätöksiä ja uudistaa Suomea, kirjoittaa Ilta-Sanomien tuottaja Mika Koskinen.
Kilpailukykysopimus (kiky-sopimus) syntyi alkukesästä tuskaisan ja pitkän, 13 kuukautta kestäneen väännön jälkeen. Tarkoitus oli mm. parantaa suomalaisen työn ja yritysten kilpailukykyä, lisätä talouskasvua, luoda uusia työpaikkoja ja suitsia pahasti pöhöttymään päässyttä julkista taloutta.

Kaikki nämä tavoitteet saavutettiin, mutta valitettavasti rankasti vesitettyinä. Työajan pidentäminen jäi murto-osaan alkuperäisestä tavoitteesta. Sata tuntia kutistui 24 tunniksi. Vain harva ala pystyy muuttamaan lisäyksen uusiksi, aidoiksi työpäiviksi. Paikallinen sopiminen vesittyi. Ay-liike vei hallitusta kuin kuoriämpäriä. Hallituksen nöyryytys jatkui loppuun asti, kun kunta-alan työntekijäjärjestöt masinoivat budjettineuvottelujen alla oman iltalypsynsä.

Nyt nähdään selvästi, että koko kiky-hanke oli Juha Sipilän (kesk) perusporvaihallitukselta virhe. Se uhrasi hankkeeseen kokonaisen vuoden. Se pani peliin koko poliittisen arvovaltansa, josta on nyt rippeet jäljellä. Vastineeksi hallitus sai laihan sopimuksen lisäksi jonkinlaisen työmarkkinarauhan, mutta mikä pahinta, hallitus menetti poliittisen liikkumatilansa. Vain reilu vuosi vaaleista ollaan tilanteessa, jossa hallitus ei enää pysty tekemään sille kuuluvia suuria talouspäätöksiä aidosti omista lähtökohdistaan. Äänestäjien tahdolla on pyyhitty pöytää, mikä on ongelma parlamentaarisen demokratian kannalta.

Kaiken tämän varmistaa kiky-sopimuksen kirjaus. Sen mukaan hallitus valmistelee työlainsäädäntöön ja ansiosidonnaiseen sosiaaliturvaan tehtävät muutokset kolmikantaisesti, siis yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa. On nähty, että se on kivinen tie ja tulokset laihoja. Ruotsin, Tanskan ja Saksan rohkaisevat esimerkit voidaan pitkälti unohtaa, vaikka juuri näissä maissa on tajuttu, että ilman vanhakantaisten työmarkkinoiden uudistamista, talous jämähtää paikalleen.

Hallitus puhuu mielellään ”historiallisesta” kiky-sopimuksesta. On kiistatta historiallista, että ensimmäistä kertaa on heikennetty työehtoja kilpailukyvyn takia. Se on kuitenkin poliittinen mainoslause tilanteessa, jossa hallitus on lähes täysin tämän yhden huonon sopimuksen varassa. Kiky jäädyttää isot rakennemuutokset ja Suomen pitkäaikaisen kehittämisen. Se sulkee isoja mahdollisuuksia ja tarjoaa tilalle näennäisratkaisuja. Millään tavalla liioittelematta voidaan sanoa, että Sipilä maksoi kikystä kovan hinnan. Tätä korostivat viimeksi kokoomuksen kansanedustaja, taloustieteilijä Juhana Vartiainen ja vihreiden kansanedustaja Touko Aalto Ylen Ykkösaamussa torstaina.

 

Kiky jäädyttää isot rakennemuutokset ja Suomen pitkäaikaisen kehittämisen. Se sulkee isoja mahdollisuuksia ja tarjoaa tilalle näennäisratkaisuja.

Vertailun vuoksi kannattaa katsoa, mitä tapahtui pahoissa vaikeuksissa vuosikausia rypeneessä Finnairissa. Sielläkin tehtiin ”kiky-sopimus”, mutta se oli laajuudeltaan 4-kertainen hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen tekemään sopimukseen verrattuna. Sopimus antoi eväät kurssin kääntämiseen ja uuteen kasvuun. Uusia työpaikkoja on syntynyt satoja.

Sipilän hallitus saa nyt tuskailla budjettiriihessään työllisyyskeinoista ja rakenneuudistuksista. Kavennettu liikkumatila ja laskeva suosio ovat tuhoisa yhdistelmä. Se tuottaa pelkästään huonoa, vanhasta maailmasta kumpuavaa tempputyöllistämistä. Aidot työpaikat jäävät syntymättä. Ja mikä pahinta, lysti maksetaan ottamalla lisää lainaa. Jokainen lainattu lisäeuro ei nykytilanteessa ole muuta kuin merkki poliittisesta päättämättömyydestä. Toki tarvittaisiin myös ulkoisen kysynnän piristymistä. Mutta siihen hallitus ei pysty paljon vaikuttamaan, ei ainakaan nykyisellä kiky-sopimuksella. Vähiin kaluttu työkalupakki ja toivo paremmasta. Ne eivät varmaan alunperin kuuluneet Sipilän prosessikaavioihin.

Nokian hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaa puhui painavaa asiaa tämän päivän Helsingin Sanomissa.”Meitä kaikkia vaivaa paha tauti, ja sen nimi on vanhaan takertuminen. Jos kukaan ei suostu luopumaan mistään edes yhteisen hyväksi, uusia rohkeita kokeiluja ei synny eikä tätä maata saada eteenpäin.” Sen voisi heittää terveisenä hallituksen budjettiriiheen.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt