Oikeutta eläimille, mutta ei delfiineille?

Julkaistu:

Särkänniemen delfiinien taival saattoi päättyä ojasta allikkoon, kirjoittaa Ilta-Sanomien verkkojulkaisuvastaava Sami Hernesaho.
Kuulun siihen ikäpolveen, jolle Särkänniemen delfinaariossa käynti oli luonnollinen osa huvipuistopäivää. Kuulun myös siihen sukupolveen, joka ei enää vie lapsiaan delfinaarioon.

Näin aikuisena on helppo ymmärtää ja sanoa että on väärin, että eläimiä – tässä tapauksessa delfiinejä – vangitaan niiden luonnollisesta elinympäristöstä ja tuodaan toiselle puolelle maapalloa elämään vankeudessa, kuten tapahtui Särkänniemeen Karibialta lennätetyille pullokuonodelfiineille reilut 30 vuotta sitten.

Olen luonnollisesti iloinen siitä, että delfiinien vankeus Tampereella on nyt päättynyt ja kunnioitan sitä työtä, jota yksityiset ihmiset ja eläinoikeusjärjestöt tekivät asian eteen.

Mutta menikö kaikki kuten Strömsössä ja jos ei, niin kenellä on vastuu ja ennenkaikkea kuka tai ketkä tässä operaatiossa hävisivät?

Paine ajoi Särkänniemen luopumaan delfiineistään ja lopputuloksena on, että Veera, Delfi, Leevi ja Eevertti siirrettiin Kreikan Ateenassa sijaitsevaan Attica Zoological Parkiin. Eläinpuisto ei maksanut delfiineistä euroakaan.

Siinä missä Särkänniemeä kritisoitiin delfiinien vankeudessa elämisen lisäksi siitä, että poikaskuolleisuus on korkea, on Attica yhtälailla eläintenystävien kritiikin kohteena. Eläinpuiston on kerrottu kärsineen taloudellisista vaikeuksista, joiden myötä eläimiä ei ole aina ruokittu riittävästi. Lisäksi delfiineillä ei ole katosta suojanaan, jonka vuoksi ne joutuvat viettämään kaiken aikansa taivasalla, myös helteillä.

Samalla ne erotettiin tutusta, Veeran ja Delfin tapauksessa 30 vuoden ajan kotina palvelleesta ympäristöstä sekä niille tutusta henkilökunnasta. Ne joutuvat uuden ympäristön ja kouluttajien lisäksi kohtaamaan myös lajitovereitaan, joiden kanssa voi tulla reviirikiistoja, joiden seurauksia emme tiedä.

Pakostakin tuntuu siltä, että olisiko Veeran, Delfin, Leevin ja Eevertin ollut parempi elää Särkänniemen delfinaariossa, kunnes niiden vedenalainen vaellus luonnollisesti päättyy näin rajun elämänmuutoksen sijaan.

On hyvä, että eläimille vaaditaan niille kuuluvia oikeuksia, mutta kolikon kääntöpuoli voi olla karumpi kuin se todellisuus, jota huolen kohteena olevat juuri nyt elävät. Joskus kahdesta pahasta on valittava se vähemmän paha.