Kotimaa

Ville Väisänen, 26, tuhosi kahdeksan raskasta panssarivaunua 28.6.1944 – sitten hän katosi jäljettömiin

Julkaistu:

HISTORIA
Hän oli köyhän leskiäidin poika Sonkajärveltä, Pohjois-Savosta.

MAATYÖMIEHENÄ ja teurastajana työskennellyt isä kuoli, kun Ville Väisänen oli pieni. Väisäsen elatuksen maksoi kunta, ja hän kierteli huutolaispoikana Vänninmäen kylän taloissa, viimeksi Kotalehdossa.

28. päivä kesäkuuta vuonna 1944 Väisänen ottaa ratkaisevan tärkeän roolin itsenäisen Suomen historiassa, yhden niistä, yhden vaarallisimmista. Hän astuu poikkeusyksilönä parrasvaloihin, vaikka vertaus sopiikin huonosti olosuhteisiin, jotka Tali-Ihantalan suurtaistelussa vallitsivat. Valot olivat räjähdyksiä ja luotien juovia.


26-vuotias Väisänen tuhoaa saksalaisvalmisteisilla panssarinyrkeillä kahdeksan venäläistä raskasta panssarivaunua. Hän laukaisee 10 metrin etäisyydeltä.

Sitten Väisänen katoaa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Kaksi viikkoa myöhemmin korpraali Väisänen nimitetään Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi. Hän on ritari numero 145.

Väisänen siunataan Kemissä sankarihautaan, mutta arkku on tyhjä. Mitä Väisäselle tapahtui?

Missä hän on?

Seuraavan kerran elokuvassa

Millainen oli tuo mies, jonka seuraava esiintyminen tapahtui 7. joulukuuta 2007, kun Åke Lindmanin ja Sakari Kirjavaisen ohjaama Tali-Ihantala 1944 tulee ensi-iltaan. Ville Väisästä esittää näyttelijä Markku Hyvönen. Väisänen ja Olli Ikosen esittämä kenraalimajuri Einar Vihma käyvät keskustelun, jolla on todellisuuspohja.

Väisänen kertoo kenraalille panssarinyrkkien loppuneen, jolloin Vihma tarjoutuu kyyditsemään hänet hakemaan uusia.

Kohta Väisänen kuolisi.

Vihmallakaan ei ole elinpäiviä paljon jäljellä. Hänet tappaa 5. elokuuta kranaatinheitinkeskitys Ihantalan kirkonmäellä. Vihmasta tulee Suomen ainoa rintamalla kaatunut kenraali.


Väisänen oli teräväpäinen nuorukainen. Luokkatoveri Vilho Rönkkö muistelee kokoamassaan Vänninmäen kyläkirjassa Väisäsen käyneen kansakoulua hyvällä menestyksellä. Hän oli luokan lyhyin ja sorautti ärrää. Luonteeltaan Väisänen oli sisukas ja helposti innostuva.

Pian Väisänen muutti Nokialle, missä äiti oli päässyt kumitehtaalle töihin. Poikakin pääsi. Kun Väisänen kävi Vänninmäessä, hän oli salskea ja tyylikäs nuori mies vailla puhevikaa.

Viimeisistä hetkistä kaksi versiota

Väisänen soti jo talvisodassa. Jatkosodan hyökkäysvaiheessa hän käytteli taitavasti panssarintorjuntakivääriä ja tuhosi ainakin yhden vaunun ja lukuisia tulipesäkkeitä ja pst-tykkejä.

Väisäsen yksikkö oli Rajajääkäripataljoona 2, sen ensimmäinen komppania, jota johti Tali-Ihantalassa Bruno Tiainen.

Hänen viimeisistä hetkistä on kaksi versiota. Toisen kuuli hänen serkkunsa Aimo Martikainen, 75, ollessaan paljastamassa Sonkajärven virastotalon muistolaattaa. Tilaisuudessa oli mukana Väisäsen sotakavereita.

Sellaisia jäyhiä miehenloppuja. He kehuivat Villen rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta. Ville oli saanut vain pikakoulutuksen panssarinyrkkiin, mutta tehoja tuli heti.

Sotakaveri muisteli Villen olleen uuden nyrkkilastin kanssa matkalla tuhoamaan yhdeksättä panssaria, kun sylilliseen nyrkkejä osui sirpale tai luoti.

Kaikki räjähtivät.

– Villestä ei ollut jäänyt jäljelle yhtään mitään. Hän hävisi atomeiksi, Martikainen kertoo.

Veli kaatui tarkka-ampujan luotiin

Väisäsen vanhempi veli oli haavoittunut ja kuollut sotasairaalassa. Väisäsen jälkeen kaatui nuorin veli tarkka-ampujan uhrina. Sukutarinan mukaan hän oli lähtenyt sotaan kostamaan veljiensä puolesta. Jäljelle jäi sisko.

– Muistan kuinka tätini sanoi, että pojista olen saanut valtiolta korvausta, joten siinä suhteessa ei ole valittamista, mutta en minä olisi poikiani antanut.

Immolan Rajamuseon museonhoitaja, rajavartiomestari Mika Albertsson ei ole luopunut toivosta löytää Villen jäännökset.

– Talin maastossa on käyty monta kertaa ja Villen tarina on tullut minulle läheiseksi. Se on hienoimpia ritarien joukossa.

Albertsson ehti haastatella Väisäsen komppanianpäällikköä ja parasta kaveria, kantarajamies Toivo Moukulaista, Mainilan laukausten silminnäkijää.

 

Onhan sekin mahdollista, että Ville oli ollut menossa tuhoamaan sitä yhdeksättä Klimia tai Sotkaa ja saanut sen täysosuman.

Heidän pataljoonansa jäi 27–28. päivä mottiin Nurmilammen kukkulalle 33 ja lähti vetäytymään hirveitä tappioita kärsien Ruunaankorpeen, mihin linjat saatiin pysähtymään.

Ville oli nähty istumassa paita palaneena, kun hän oli ampunut niitä nyrkkejä. Vihma oli ottanut hänet kyytiinsä kuten elokuvassakin ja vienyt Ihantalan mäelle hakemaan uusia.

Tämän jälkeen kertomus eroaa Martikaisen kuulemasta.

Albertssonin lähteenä on eräs Laguksen joukkojen viestimies, joka vieraili Rajamuseossa. Hän kertoi nähneensä Villen yöllä 28.-29. kesäkuuta ampumassa nyrkkejä. He olivat olleet samassa poterossakin. Kun viestimiehet lähtivät aamulla vetäytymään, hän näki Villen makaamassa kaatuneena, mutta ei siinä ollut mitään räjähdystä tapahtunut. Ville oli vaihtanut palaneen kesäpuseron uuteen.

Viestimies oli 99-prosenttisen varma, että kyseessä oli sama mies kuin poterossa, Albertsson muistelee keskustelua.


Bruno Tiaisen mukaan Väisäsen katoaminen oli komppanialle ja koko pataljoonan rippeille raskas psykologinen isku. Ruumista etsittiin, mutta väärältä puolelta Talinmyllyn tietä.

– Onhan sekin mahdollista, että Ville oli ollut menossa tuhoamaan sitä yhdeksättä Klimia tai Sotkaa ja saanut sen täysosuman, Albertsson pohtii.

Sotakaveri Moukulaisen kansiosta Albertsson löysi valokuvia Väisäsestä. Hän on pitänyt pikaisesti kädessään Väisäsen Mannerheim-ristiäkin. Sen omistaa eräs asianharrastaja-keräilijä.

Nyt on löydetty 20

Kun Kannas avautui vuoden 1989 jälkeen suomalaisille, alkoivat sotavainajien etsinnät.

– Me etsimme rajajääkäripataljoonan kadonneita aluksi kymmenen vuotta tuloksetta, Albertsson kertoo.

Sitten hän keksi arkistosta Väisäsen komppanianpäällikön selostuksen vetäytymisreitistä. Se oli ratkaiseva apu. Nyt on löydetty 20 vainajaa. Kateissa on vielä 40–50. Väisänen on yksi heistä.

 

Jotenkin tämä työ on juurtunut sisimpään.

Isänmaan multa odottaa huutolaispoikaansa.

– Jotenkin tämä työ on juurtunut sisimpään, Albertsson sanoo ja uskoo Villen löytyvän.

Villestä ei ollut jäänyt jäljelle yhtään mitään. Hän hävisi atomeiksi.

Onhan sekin mahdollista, että Ville oli ollut menossa tuhoamaan sitä yhdeksättä Klimia tai Sotkaa ja saanut sen täysosuman.


Juttu on julkaistu alunperin Ilta-Sanomien Suurhyökkäys 1944 -erikoislehdessä.

Juttua muokattu 28.6.2016 kello 13.34. Toisin kuin jutussa aiemmin kerrottiin, Ville Väisäsen sisarella on jälkeläisiä eikä suku ole sammunut.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt