Kotimaa

Näin Alexander Stubb junailtiin ulos kokoomuksen johdosta

Julkaistu:

Politiikka
Kokoomuksen puheen­johtaja­vaihdos oli pitkän prosessin tulos, joka alkoi itää jo vuosia sitten, kirjoittaa Ilta-Sanomien politiikan toimittaja Mika Lehto.
Kokoomus siirtyi Petteri Orpon aikaan. Alexander Stubb sai mennä.

Kokoomus vaihtoi keulakuvakseen taviksen ja pääministeri Juha Sipilän (kesk) oloisen Orpon.

Stubbin persoona ja kolme pointtia – prosenttilasku, sortsit ja tikkataulu – olivat näkyvimmät syyt Stubbin tappioon.

Stubbin joutsenlaulu kokoomusjohdossa oli pitkä sarja tapahtumia, jonka siemenet kylvettiin jo Jyrki Kataisen pääministeriaikana.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Kokoomus ei ole vuosikausiin ollut yhtenäinen joukkue. Vaikka kokoomuksen hallituspolitiikka on ollut omissa puheissa fantastista, harvoin kokoomuslaiset ovat oikeasti olleet tyytyväisiä puolueen saavutuksiin.

Puolueen oikea laita lähti laukalle Kataisen aikana – Kataisen hallitus kun teki huonoja kompromisseja, vasemmistolaista politiikkaa ja Katainen oli puheissa liki kommunisti.

Kokoomus myös uuvahti Kataisen pääministerikaudella, mutta mölyt pysyivät mahassa, koska Katainen marssi vaalivoittoihin vaaleista toiseen.

Kansansuosikista liki hylkiöksi

Kultapoika Stubb joutui miltei heti puheenjohtaja- ja pääministerikautensa aluksi pahan kierteeseen. Kierre ei katkennut oikein missään vaiheessa, ja paha veri alkoi kerääntyä puolueeseen.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Ulkoministerin ja ulkomaankauppaministerin pestit istuivat Stubbille, mutta pääministerinä, valtiovarainministerinä ja puheenjohtajana, koko porukan keulakuvana, Stubb oli helppo maalitaulu. Stubb teki sen helpoksi persoonansa ja mokailujensa takia.

Ennen tätä Stubbille kaikki oli tullut hopealautaselta. Ei kokoomustaustaa, tyhjästä eurovaalien ääniharavaksi 2004 ja ulkoministeriksi Ilkka Kanervan tekstiviestien jälkeen.

– Monet olivat ihan oikeasti kateellisia Alexille koko ajan, kokoomuksen sisäpiiriläinen kertoi.

Myyräntyö Stubbin kaatamiseksi alkoi melkein heti Lahden puoluekokouksen jälkeen, kaksi vuotta sitten.


Stubb ei saanut laukalla ollutta oikeistosiipeä missään vaiheessa ruotuun. Kansanedustaja Eero Lehti on luonnollisesti ollut äänekkäin, mutta myös pettyneet Jan Vapaavuoren kannattajat alkoivat hyljeksiä uutta johtajaansa miltei heti Lahden puoluekokouksen jälkeen.

Kokoomuslaiset eivät suinkaan rientäneet puheenjohtajansa tueksi, päinvastoin. Harvassa olivat Stubbin puolustajat vaikeilla tai edes helpompina hetkinä.

Kritiikki Stubbia kohtaan laantui toviksi hallitusneuvottelujen jälkeen. Näytti siltä, että kokoomukselle ei ole tulossa oikeaa puheenjohtajakisaa ja Stubb saa jatkaa puoluejohtajana vielä kaksi vuotta.

Kunnes tuli syksy, ja talvi.

Eduskuntaryhmä primus motorina

Ei ole osoitettavissa yhtä syytä, mikä sai vauhtiin operaation Stubbin syrjäyttämiseksi.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä oli tärkein pesäke tulien sytyttämisessä. Monet rivi- ja noviisikansanedustajat kokivat jääneensä Stubbin kokoomuksessa paitsioon ja vähäarvoisiin tehtäviin.

Yhä useampi kansanedustaja alkoi näyttää keskisormea Stubbille ja vaatia Stubbin syrjäyttämistä.

Eduskuntaryhmän johto ei puuttunut Stubbin jatkuvaan nakertamiseen.

– Ei Arto Satosessa ole mitään vikaa. Tällaista ei olisi tapahtunut, jos ryhmän johdossa olisi ollut Ben Zyskowicz tai Jan Vapaavuori. Jos heidän aikanaan kansanedustaja olisi mollannut julkisesti puheenjohtaja, omaa pesää liannut kansanedustaja olisi tuntenut sen nahoissaan ja hän olisi saanut ryhmältä rangaistuksen, muutamat sisäpiiriläiset kuvailivat tilannetta.

Eduskuntaryhmästä alkoi levitä yhä laajemmalle kentälle toive Stubbista eroon pääsemiseksi. Stubbilla oli piikissään monta mokaa persoonansa lisäksi. Puhelimet kävivät kuumana kokoomuspiireissä ympäri Suomen, kun Stubbille etsittiin ja pohjustettiin raskaan sarjan haastajaa.

Harry Harkimo omalla pohdinnallaan avasi latua, kun hän pohti itse haastavansa Stubbin.

Pääsiäisenä julkaistu piirijohtajien tukikirje Stubbille avasi patoutuneet portit puheenjohtajakisalle.


Elina Lepomäki tuli ensimmäisenä ulos kaapista Stubbin haastajaksi, mutta hän ei ollut puolue-eliitin kaavailema ehdokas.

Ehdokkaaksi piti saada joko Vapaavuori tai Orpo.

Kumpaakin herraa oli maaniteltu jo pitkän aikaa mukaan kisaan, ja pääsiäisen jälkeen alkoi suostuttelutulva.

Orpo itse ei ryhtynyt ehdolle Stubbin selän takana. Orpo kertoi aikeistaan Stubbille, ja myös siitä, että hän käy Luxemburgin-ministerikokouksen yhteydessä illallisella Vapaavuoren kanssa.

Luxemburgin tapaamisen jälkeen, noin kuukautta ennen Lappeenrannan puoluekokousta Orpo sitten odotetusti haastoi Stubbin. Jo silloin alkoi olla selvää, että Stubbin kausi päättyy.

Liki koko eduskuntaryhmä näytti Stubbille keskisormea ja liittyi Orpon tukijoiksi. Kansanedustajista Stubbin puolustajat pystyi laskemaan yhden käden sormilla.

Väärin johdettu, liikaa toiveita

Stubbin yksi virhe oli uusi kokoomuksen johtamistapa, osallistava johtaminen.

Kokoomus on puolue, jota pitää johtaa. Kokoomus on puolue, jossa yksi käskee ja muu joukko seuraa johtajaansa.

Sauli Niinistön kokoomuksessa puoluedemokratiasta ei ollut tietoakaan, vain muutama Niinistön kaveri uskalsi edes keskustella yrmyn puheenjohtajansa kanssa.

Katainen puolestaan oli leppoisampi persoona, mutta myös Katainen piti langat visusti omissa käsissään. Katainen junaili päätökset kabineteissa oman sisäpiirinsä kanssa. Kansanedustajat olivat autuaan tietämättömiä tekeillä olevista ja saivat Kataiselta eteensä valmiit päätökset.

Stubb puolestaan yritti jakaa vastuuta asioiden ja päätösten valmistelusta kansanedustajille. Osa siitä tykkäsi, mutta kaunis idea koitui Stubbin kohtaloksi.

Ei kokoomuslaisia ole luotu vääntämään päätöksistä, kokoomuslaiset on luotu laumana seuraamaan johtajaansa. Johtaja sopii ja neuvottelee, ja kokoomuslaiset odottavat katsomossa tuloksia. Stubbin toinen vähemmän tiedossa ollut virhe oli luoda liian suuria odotuksia tulevista päätöksistä.


Kokoomuslaisten odotukset työmarkkinoiden uudistuksesta, paikallisesta sopimisesta tai sotesta olivat korkealla, Stubb ikuisena optimistina vielä ruokki lisää odotuksia ja kertoi, mitä kaikkea hienoa on neuvotteluista tulossa. Lopputuloksena kokoomuslaiset saivat kerta toisensa jälkeen pettyä porvarihallituksen päätöksiin.

Jos joku kokoomuslainen ennen vaaleja ja hallituskauden aluksi uskoi, että nyt työmarkkinat todella pannaan ruotuun, he pettyivät raskaasti viimeistään kilpailukykysopimuksen jälkeen.

Orpon tukijoiden ydinryhmä on juuri tätä porukkaa.

Hyvä kaveri pudotti

Orpo ja Stubb ovat keskenään hyviä kavereita.

Esimerkiksi Stubb, Orpo, opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen ja ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka perheineen viettivät viime keväänä yhteisen miniloman Vierumäellä. Vähän ennen kuin Orpo puheenjohtajakisaan lähti.

Orpon päätös haastaa Stubb ei ollut tälle helppo, Orpo oli se mies, joka pudotti Stubbin valtaistuimeltaan.

Vaikka Stubbin kausi ei ollut suuri menestys, Stubb hoiti historiaan jäävät jäähyväiset itselleen.

 

No hard feelings, noin suurin piirtein Orpon ja Stubbin välillä.

Tunteikkaassa jäähyväispuheessaan Stubb murtui kyyneliin, kun hän kiitti isäänsä ja vaimoaan.

Varmasti moni Orpon kannattaja tunsi silloin piston sydämessään Stubbin jäähyväispuheen aikana.

Niin Orpokin.

– Kyllä se oli tunteikas hetki minullekin. Olemme Alexin kanssa – usko tai älä – hyviä kavereita. Ymmärrän sen tunnetilan, joka hänellä siinä oli.

– Kyse on siitä, että halutaan kokoomukselle puheenjohtaja. Kysymys ei ole Stubbista tai Orposta. Ne eivät ole meidän henkilökohtaisia paikkoja. Tämä väki valitsee kokoomukselle vetäjän kahdeksi vuodeksi. Se on järjestödemokratiaa ja realismia, jossa eletään. Aina ei voi voittaa, Orpo kuvaili IS:lle tuntojaan Stubbin jäähyväispuheesta.

No hard feelings, noin suurin piirtein Orpon ja Stubbin välillä. Tämä onnistuu, jos Stubb on sanojensa mukainen hyvä häviäjä.

Orpo nyt sattui olemaan ehkä se ainoa henkilö, joka pystyi toteuttamaan kentällä kasvaneen toiveen Stubbin kaatamiseksi.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt