Lasse Lehtinen: Pääkaupunki pyörille - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Tässä on kyse asvalttivihreiden vallankaappauksesta

Julkaistu: 7.6.2016 6:23

Helsinkiin ilmestyi viime kuussa satoja Alepa-merkkisiä keltaisia vuokrapyöriä. Useimmat pyöräasemat on sijoitettu kaduille, jossa ne vähentävät parkkipaikkojen määrää. Se ei taatusti ole sattuma.

Kysymys on asvalttivihreiden vallankaappauksen yhdestä offensiivista.

Pääkaupunkia tuunataan näet pyöräilyn ehdoilla. Helsingissä on pian 1 500 kilometriä pyöräteitä, joista yli puolet on asfaltoitu. Tuoreiden suunnitelmien mukaan Helsinkiin johtavat moottoritiet ja isommat väylät muutetaan pyörä- ja kävelyteiksi. Niiden vaatima tila otetaan autoliikenteeltä.

Liikennesuunnitteluosaston mukaan ensimmäisenä huolehditaan liikenteen heikoimman osapuolen eli kävelijöiden tarpeista. Kävelijöiden jälkeen huomioidaan pyöräliikenteen, sitten joukkoliikenteen, sen jälkeen elinkeinoelämän kuljetusten ja viimeisenä henkilöautoilun tarpeet.

Pieni joukko kansan valitsemia on päättänyt kaikkien puolesta, millaista on tulevaisuuden hyvä kaupunkilaiselämä. Millainen ideologia heitä yhdistää, kysyi Helsingin Sanomien toimittaja Anna-Stina Nykänen taannoin kolumnissaan. Vastaan: heitä yhdistää jumalainen näkemys ja oikeassa olemisen ihana varmuus.

Kävelijät on suunnitelmissa mainittu ensimmäisinä hämäyksen vuoksi. Itse asiassa kysymys on pyöräilijöiden kumouksesta. Käytännössähän pyöräilijä väistää kovin vastahakoisesti kävelijää. Pääkaupungissa on kasvava joukko pyöräilijöitä, jotka ovat nousseet pysyvästi liikennesääntöjen yläpuolelle.

Tämä pyöräilijä muuttuu niin halutessaan jalankulkijaksi tai autoksi. Hän käyttää jalkakäytävää, suojatietä, katua tai pyörätietä siten kuin hänelle sopii. Nämä ihmiskunnan päästöttömät pelastajat ajavat halutessaan ajoradalla vaikka vieressä kulkisi pyörätie.

Kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara kutsuu pääkaupungin liikennesuunnittelua katastrofiksi. ”Missään muualla ei suunnitella tällaisia bulevardeja näin pienelle väkimäärälle ja näin väljälle asukastiheydelle kuin Helsingissä nyt”, hän sanoo.

 Kysymys on asvalttivihreiden vallankaappauksen yhdestä offensiivista.

Luvassa on ruuhkamaksuja ja hinnankorotuksia pysäköintiin. Virastossa uskotaan, että autoilua rajoittamalla ja joukkoliikennettä rakentamalla tarpeeksi moni suostuu luopumaan yksityisautoilusta. Se on tietenkin väärä luulo.

Sen sijaan suunnitelmat heikentäisivät Helsingin seudun taloutta ja muuttaisivat kaupungin vähemmän viihtyisäksi. ”Tuntuu älylliseltä laiskuudelta tukkia Helsingin keskustan ainoita sisääntuloväyliä”, professori summaa.

Helsingissä liikkuvien kansalaisten pitäisi siis tulevaisuudessa pyöräillä, kävellä ja odottaa bussia tai junaa kesät talvet. Autoilu olisi aina viimeinen vaihtoehto. Helsingin seutu on kuitenkin valtava. Suurin osa väestöstä asuu kantakaupungin ulkopuolella. Ei silloin pärjää julkisilla, pyörällä tai jalan, autojakin tarvitaan. Ne voivat tulevaisuudessa toki käydä myös sähköllä.

Edustuksellisen demokratian riski on, että usein saa mitä tilaa. Laskelmieni mukaan jokainen ääni Helsingin asvalttivihreille lisää sata metriä pyörätietä, kaventaa katua vaaksan verran ja vähentää yhden parkkiruudun. Se on politiikan arkista aritmetiikkaa.

Kirjoittaja on kirjailija ja entinen EU-parlamentin jäsen.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?