Kotimaa

Riitta Uosukainen: Minna Canth oli sekä taiteilija että taistelija

Julkaistu:

TASA-ARVON PÄIVÄ
Tänään liputetaan Minna Canthille ja tasa-arvolle. Valtioneuvos Riitta Uosukainen kirjoittaa tulisieluisesta kirjailijasta ja vaikuttajasta, jonka kirjoja poltettiin ja näytelmän esitys keskeytettiin.
Minna Canth, alkuaan Ulrika Wilhelmiina Johnson, syntyi Tampereella 19.3.1844 ja kuoli 12.5.1897 Kuopiossa vain 53-vuotiaana. Pähkinänkuoressa joskus todetaan, että hän oli merkittävin suomalainen kirjailija Aleksis Kiven rinnalla. Hän vaikutti yhteiskunnallisesti ja paransi naisten asemaa. Hän oli ensimmäinen suomenkielinen sanomalehtinainen.


Canth sai tytöksi hyvän koulutuksen, hän opiskeli Jyväskylän seminaarissa, kunnes avioitui opettajansa Ferdinand Canthin kanssa. Perheen ja työn yhdistäminen ei tullut kyseeseen; ajan henki oli ankara. Lapsia syntyi seitsemän, nuorin puolison kuoleman jälkeen.

Canth aloitti kirjallisen työnsä kirjoittamalla miehensä toimittamiin sanomalehtiin ja julkaisi ensimmäisen novellikokoelman 1878. Miehen kuoleman jälkeen hän muutti Kuopioon 1880 ja alkoi hoitaa sukunsa kauppoja.


Esikoisnäytelmä ilmestyi 1883. Hän kirjoitti novelleja, seitsemän pienoisromaania, kymmenen näytelmää, noin 70 lehtikirjoitusta. Hän piti puheita ja esitelmiä ja osallistui yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Hänen näytelmistään tunnetuimpia ovat Työmiehen vaimo (1885), Papin perhe (1891) ja Anna Liisa (1895), joita esitetään edelleen. Työmiehen vaimo vaikutti lainmuutokseen, jolla miehen omistusoikeus vaimonsa omaisuuteen poistettiin 1889.

Canth kirjoitti tyttöjen koulutuksesta ja tasa-arvoisesta sukupuolimoraalista. Minna Canth sai liputuspäivän ensimmäisenä suomalaisena naisena. Häntä edelsi seitsemän miestä.


OLEN VIETTÄNYT Minna Canthin tuotannon parissa vuosia hyvin tiiviisti; lisensiaatintutkielmani Minna Canth vuosisadan lopun naisen kuvaajana valmistui 1970. Tutkin eritoten seksuaalikysymyksen murrosta.

Mikä viehättää Minna Canthin tuotannossa ja elämässä? Minua kiehtoo hänen monisärmäisyytensä. Hänen ystävänsäkin yhtenä hetkenä palvovat, toisena halveksuvat, jopa parjaavat.

Tämä aikansa voimanpesä ja lahjakkuus panee lukijansa ajattelemaan, ei tyydy vähään, kysyy kysymästä päästyäänkin, ei anna rauhaa. Ja tämä tapahtuu äärimmäisen jännittyneessä, hermostuneessa, vakavassa itsetutkistelussa ja tyytymättömyydessä itseään kohtaan. Levottomuuteensa Minna Canthilla oli kaiken sosiaalisuuden keskellä perusluonteinen lääke, kääntyminen Jumalan puoleen, uskonto, yöpöydällä aina Tuomas Kempiläisen teos Kristuksen seuraamisesta.

Minna Canth liittyi ranskalaiseen traditioon puhumalla nais-Kristuksesta. ”Jospahan tulisi, jospahan tulisi toinen Kristus raikkaamaan maailmaa taas, ja tällä kertaa se saisi olla nainen!”

Hän viittaa Renaniin, Ibseniin ja Tolstoihin, hengenheimolaisiin: ”Tämä kait ennustaa ihmiskunnalle kehitystä hienompaan suuntaan, raakuudesta ja egoismista pois. Mutta ohoi! ei sitä aikaa me nähdä, eikä Yrjökään (tyttärenpoika). Ehkä mahdollisesti Yrjön pojan pojan pojan poika. Kunhan se nais-Kristus ensin ilmestyy.”

Vakaa käsitykseni on, että Minna Canth oli harras kristitty. Hän ei hämmenny aatteellisista vastaväittäjistäkään, ei edes piispa Gustaf Johanssonista, joka vieläpä vaihtoi piispanasunnon paikkaa, ettei tarvitsisi nähdä rouva Canthia lähistöllä. Kuvernööri Aleksander Järnefelt vastusti Canthin realistisia aatteita, jottei yhteiskunnan järjestys hämmenny. Harmia hänelle tuotti myös Elisabeth-rouvan ja Järnefeltien ja Brofeldtien nuoren polven seuranpito Minna Canthin kanssa.


CANTH HARRASTI myös raittiusaatetta, mikä johtui perhesyistä. Hänen isänsä oli juoppo. Sisarelleen Minna kirjoittaa selviytyvänsä isänsä kanssa ”kahdeksalla snapsilla päivässä”. Minnan äiti taas oli lestadiolainen; hän pani pahakseen, kun Minna pelasi korttia isänsä kanssa kirkonmenojen aikaan.

Helppoa ei elämä ollut, mutta tuloksia saavutettiin. Canth oli yksi monista, joiden teokset haukuttiin pataluhaksi lukematta ja näkemättä. Näytelmän esitys keskeytettiin! Hänen kirjojaan poltettiin! Äidit kielsivät poikiaan osallistumasta keskusteluihin! Canthilla oli kuitenkin tehtävä kirkkaana mielessä: sivistys, etenkin tyttöjen koulutus.


Canth oli teatterityössään myös koulutus-, sosiaali- ja työllisyyspoliitikko. Hänen voimannäyttönsä esti jopa lakkoja ja vaikutti mielenterveystyöhön, suoraan sanoen hullujenhuoneiden olojen parantamiseen. Hän otti esille vieläpä eutanasian. ”Rikkaus pois ja köyhyys. Kaikille työtä ja ruokaa. - - Terveydenhoito parempi. Huonot ja parantumattomasti sairaat nopealla tavalla, ilman tuskaa hengiltä pois.”

Canth oli sekä taiteilija että taistelija. Hänen tavoitteenaan oli ilmitotuus.


IHAILEN Canthin ja muiden tuon ajan ihmisten tarmokkuutta myös kääntäjinä. Kaukaisesta Kuopiosta käsin heittyi suomalainen näytelmäkirjallisuus muun Euroopan realistisen kirjallisuuden rinnalle. Suomennettiin niin pohjoismaisista kielistä kuin ranskasta ja venäjästä kaunokirjallisuutta ja erilaisia vapaita aatteita.

Teosten aihepiirit ovat kuin nyt: prostituutio, tasa-arvo ja vapaus työssä ja rakkaudessa, perheväkivalta ja petollisuus, vieläpä synnytyksen jälkeinen masennus löysivät kuvaajansa ja löytävät yhä.

Minna Canthin elämänvoima ja uteliaisuus vei hänet milloin spiritismiin, milloin kirjeenvaihtoon. Ainoa säilynyt kirje vastauksena nimimerkille Mystikko on pitkä, perusteellinen, herkkä ja aitoa rakkaudentajua tulviva. Canth olisi epäilemättä heittäytynyt sosiaalisen median pyörteisiin nykyaikana.


CANTHIN KIRJAILIJANKUVAA ja poliittista vaikutusvaltaa on useinkin tutkisteltu. Vuonna 2004 on ilmestynyt Ilkka Nummelan tutkimus Toiselta kantilta. Minna Canth liikenaisena.

 

Minua on häikäissyt, miten Minna Canth piti yllä kotonaan salonkia ja puotia, koulutti henkilökuntaa, kutsui vieraita.

Minua on häikäissyt, miten Minna Canth piti yllä kotonaan salonkia ja puotia, koulutti henkilökuntaa, kutsui vieraita. Totisesti ei ollut valtionosuuksia, kun hän kustansi Suomalaisen Teatterin Kuopioon! Kulttuuritahto oli valtava.

“Yrittäjäkäsite ei ole vanha, etenkään naisyrittäjyys ei ole mitenkään vuosisataista, jos kohta naiset ovat ryhtyneet työskentelemään itse, kun heillä ei ole ollut laajoja oikeuksia työskennellä; julkista sektoria ei ollut nimeksikään. Yrittäjyys perustuu yrittäjän – yksilön – vastuulle. Kun nainen ryhtyy yrittäjäksi, hän kohtaa heti kysymysparin valta ja vastuu. Miehet sosiaalistuvat valtaan ja vastuuseen kaikessa ihmisyhteisön toiminnassa. He kasvavat siihen syntymästään lähtien. Pojan lähiympäristö tukee kaikilla, tavallisesti yhteisön ja vanhempien tiedostamatta, pojan kehittymistä itsenäisyyteen, valtaan ja vastuuseen. – Nainen on erityisesti vaarassa liiallisen vastuun kokemiseen, koska kulttuurisesti yhteiskunnassa ei ole syntynyt aktiivista merkitystä sille, että nainen on yritysjohtaja.”

Näin kirjoittaa 2000-luvun yritystutkija, FT Sirpa Polo.

Kun yrittää sovittaa Minna Canthia tällaiseen kehykseen, raamit ropisevat. Canth alkoi jo avioliittonsa alkuvaiheessa yrittää miehensä rinnalla yhtä ja toista. Kauppamaailman kovat lait törmäsivät aatteisiin: raittiusaatteesta kirjoittavan ja sitä kannattavan kirjoittajan työ loppui, kun selvisi, että lehden omistajalla oli myös viinatehdas.


MINNA CANTHIN rakastava ja rakastettu puoliso Ferdinand Canth kuoli 13.7.1879 ”aivojen tulistukseen”. Hänen isänsä Gustaf oli kuollut 1877 – alkoholilla oli osuutta terveyden menoon. Augusta-sisar kuoli niin ikään 1877. Murhetta riitti. Synnytyksen jälkeinen masennus seitsemännen lapsen jälkeen oli viedä psykoosiin; lapsi syntyi isän kuoleman jälkeen, kuten kerrottu.

 

Minna Canthista sukeutui vahva liikenainen, jonka identiteetin pohjana oli monipuolinen oppi ja sivistys sen ajan rajoissa.

Muutto Kuopioon otti koville, mutta työhön oli ryhdyttävä. Minna Canthista sukeutui vahva liikenainen, jonka identiteetin pohjana oli monipuolinen oppi ja sivistys sen ajan rajoissa. Ystävän Elisabet Steniuksen mukaan Minnassa “asui kaksi eri ihmistä -- viisas poroporvarillinen kauppias ja suuri ihmisystävä ja kirjailija”. Isän kaupasta oli konkreettista oppia, mutta myös Ferdinand Canthin perheestä annettiin hyviä neuvoja.

Aluksi Minna Canth otti hoitaakseen vain lankakaupan. Sekatavarakauppa pysyi alkuun eno-Gustin hoidettavana. Yläpuotia ryhtyi hoitamaan tuolloin 17-vuotias Elli Canth, ja muutkin vanhimmat tyttäret työllistyivät. Veli-Gusti keskittyi laiskottelevaan ja juopottelevaan elämään äitinsä Ulrikan suosiossa. Tämä puolestaan valmisti sahtia, jota hän möi talon kivijalkamyymälässä. Minna eristi Gustin kaupanteosta lähes konkurssiin vieneen hankkeen jälkeen.

Canth ryhtyi tekemään kauppaa Kuopion mahtimiehen Gustaf Raninin ja Olga Dunaneffin (Kiljanderin) kanssa. Minna-rouva delegoi ja verkottui, mutta päävastuu oli hänen. Liiketoiminta sujui, ja rouva siirtyi konttorin puolelle hoitamaan sopimuksia, kirjanpitoa, hankintoja. Varsinaiseen myyntityöhön hän osallistui vain kiireaikoina. Mutta markkinoilla hän syttyi kaupantekoon.

Canth saavutti luottamuksen menestymällä. Hänhän kutsui omalla kustannuksellaan Suomalaisen Teatterin Kuopioon, eikä taatusti ollut valtionosuuksia. Gustaf Ranin antoi ilmaiset matkat höyrylaivoillaan teatteriseurueelle.


BISNEKSESTÄ on puhuttu vähätellen pienenä lankapuotina, mutta Minna Canth sai lesken asemansa vuoksi itsenäisen, täysivaltaisen mahdollisuuden, jota hän käytti upeasti. Konkurssipesästä kasvoi menestyvä perheyritys, Minna todella paneutui kaupantekoon.

Kollegojen arvostuksesta ja kunnioituksesta kertoi sekin, että Minna Canth valittiin ensimmäisenä naisena äänivaltaiseksi edustajaksi yleiseen kauppiaskokoukseen. Seuraavan kerran elinkeinoelämän ylimpään elimeen valittiin naisedustaja 1989, Stina Poutiainen Keskuskauppakamariin.

 

Kaiken kukkuraksi Minna Canth oli järjestöhai ja sosiaalinen nero.

Kaiken kukkuraksi Minna Canth oli järjestöhai ja sosiaalinen nero. Hän kuului lukuisiin yhdistyksiin ja kypsytteli uusia aatteita.


MINNA CANTHIN elämä ja teokset vahvistavat omaa poliittista doktriiniani. Talous ja kulttuuri eivät sulje toisiaan pois. Ne mahtuvat hyvin samaan elämänpiiriin ja ovat toisilleen välttämättömiä. Talous on hoidettava kuntoon, jotta voidaan investoida tieteeseen, taiteeseen, kulttuuriin, puhumattakaan siitä, että on jaettavaa vähäväkisille.

Tämä voi tuntua naiivilta, mutta yrittäjänainen kyllä tietää, ettei rahapussitta kauppaan parane mennä. Vertaus pätee, vaikka minkälaiset bitcoinit maailmaa hämmentäisivät.

Riski on otettava – vastuu on kannettava.

Toivotan Ilta-Sanomien lukijoille samoin kuin Minna Canth toivotti Kalle Brofeldtille 1884:

“Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää.”


Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt