Kotimaa

Terrori-iskuja, ryöstöjä, sisällissotia... Suomalaiset YK-virkamiehet muistelevat elämää kriisialueilla

Julkaistu:

HISTORIA
YK:n siviilityöntekijät ja heidän perheenjäsenensä ovat kokeneet vuosikymmenten varrella terrori-iskuja, ryöstöjä ja sisällissotia. Yksi heistä kohtasi maailman etsityimmän natsirikollisen.

HEISTÄ ei tehdä lauluja eikä etusivun juttuja. He tekevät turruttavaa ja joskus hyvin vaarallista työtä maailman kriisialueilla, paikoissa joista kukaan kotimaassa ei ole kuullut.

Alle sata suomalaista on palvellut eri tehtävissä Yhdistyneiden kansakuntien Field Service -kenttäorganisaatiossa, jota nämä miehet joskus kutsuvat vitsikkäästi ”peltopalveluksi”. Field Service -työntekijät ovat aseettomia siviilivirkamiehiä YK:n eri järjestöjen ja rauhanturvaoperaatioiden tukitehtävissä: he puurtavat kaukaisissa toimipaikoissaan työtä muun muassa huollon, hankintojen, kuljetusten ja turvallisuuden parissa.

He ovat nähneet sotaa, väkivaltaa ja terrori-iskuja, joutuneet miinakenttiin ja todistaneet vallankaappauksia. Viettelijät ovat yrittäneet värvätä heitä tiedusteluagenteiksi ja salakuljettajat laittoman tavaran muuleiksi.


– Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on riittänyt ja varovainen on oltava, ettei käy huonosti, jos on väärässä paikassa väärään aikaan, kertoo kokenut kenttäpalvelumies Tauno Syrjä, entinen poliisi Tampereelta.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy


JOUKKO suomalaisia Field Service -virkailijoita ja heidän perheenjäseniään on nyt tallentanut värikkäitä muistojaan kirjaksi. Omakustanne nimeltään Suomalaisten YK-virkamiesten kokemuksia maailman kriisialueilla on täysin ruokkoamaton teos, joka on viihdyttävää mutta myös järkyttävää luettavaa. Kaikenlaista sitä on voinut sattuakin!

– Ajatuksena oli saada muisteloita paperille ennen kuin muisti menee kokonaan, sanoo kirjan toimituskunnassa ollut YK-veteraani Voitto Kiviharju.

Nurmijärveläinen Ilpo Mikkola palveli Field Servicessä vuosina 1978–2010. Hän työskenteli 1980-luvulla YK:n tarkkailijaoperaatio UNTSO:ssa Syyrian pääkaupungissa Damaskoksessa.

Syksyllä 1985 lehdet kertoivat uutisen: Auschwitzin keskitysleirin lääkärin Joseph Mengelen ruumis oli löytynyt Brasiliasta. Maailman etsityimmäksi natsirikolliseksi nousi entinen SS-upseeri, itävaltalainen Alois Brunner , joka kuului Adolf Eichmannin lähimpiin apulaisiin. Brunner asui Damaskoksessa ja käytti nimeä ”Dr. Georg Fischer”.

Brunnerista tuli Mikkolan ja hänen itävaltalaisten työtovereidensa vitsailun aihe. Missähän mies luurasi?

Alkutalvesta 1986 natsirikollisesta saatiin havainto, sattuman kautta.

– Tapasin Brunnerin eilen, pamautti YK-tarkkailija Helge Endres ystävälleen Ilpolle.

Brunner oli nähnyt Endresin univormun paikallisessa pesulassa ja pyytänyt pesulan omistajaa ottamaan yhteyttä maanmieheensä.


PARI PÄIVÄÄ myöhemmin järjestyi toinen tapaaminen, ja Mikkola sai tulla siihen mukaan yhdessä itävaltalaisen kollegansa Eckehart Loczin kanssa. He kohtasivat silmälasipäisen vanhan herran, jolta puuttui useita sormia. Se oli ”Dr. Fischer”, jonka Israelin tiedustelupalvelu Mossad oli aiemmin yrittänyt tappaa kirjepommilla.

– Puristi kuitenkin jäljellä olevilla nysillä tiukasti eikä hellittänyt otettaan, Mikkola kertoo.

Keskustelussa Brunner muun muassa kehui Grazissa vuonna 1941 kouluttamiaan suomalaisia SS-miehiä ”hyviksi sotilaiksi” eikä osoittanut katumusta sodanaikaisista teoistaan.

 

Hän olikin nukkavieru ukonkäppänä. Hermostunut, kulki ympäriinsä ja katsoi jokaista tiukasti silmiin.

– Oli puhetta, että Brunner olisi ollut presidentti Hafez al-Assadin turvallisuusneuvontaja, kertoo Mikkola IS:lle.

Sellaista vaikutelmaa Brunner ei kuitenkaan antanut:

– Hän olikin nukkavieru ukonkäppänä. Hermostunut, kulki ympäriinsä ja katsoi jokaista tiukasti silmiin. Kun hän alkoi puhua kovempaa, ääni kohosi falsettiin.

Mikkola kertoi leikitelleensä Eckehart Loczin kanssa ajatuksella Brunnerin kaappaamisesta ja kuljettamisesta UNTSO:n postiautolla rajan yli Israeliin. Siitä olisi tullut maailmansensaatio. Uutta tapaamista ei kuitenkaan koskaan tullut. Wiesenthal-keskuksen mukaan Brunner kuoli Damaskoksessa noin vuonna 2010, lähes 100-vuotiaana. Täyttä varmuutta natsirikollisen kohtalosta ei kuitenkaan koskaan saatu.


BRITTILÄISEN Field Service -virkailijan suomalainen puoliso Anja Banks heräsi perheensä kanssa hirvittävään paukkeeseen Nahariassa, Israelissa huhtikuussa 1979. Pieni pohjoisisraelilainen rannikkokaupunki oli joutunut terroristien hyökkäyksen kohteeksi.

Tuli kiire. Anja ja pariskunnan lapset sulkeutuivat kylpyhuoneeseen ja perheen isä Roger Banks meni eteiseen suuri keittiö­veitsi kädessään.

– En tajunnut, mitä oli tapahtumassa, mutta jotenkin ymmärsin, että Roger valmistautui puolustamaan meitä ja tarvittaessa uhraamaan itsensä, kirjoittaa Anja Banks.

Anja Banks kuunteli kylpyhuoneessa henkeään pidätellen, kuinka kaksi terroristia tuli sisään porraskäytävään ja otti yläkerrasta kaksi panttivankia: Danny Haranin ja tämän pienen tyttären Einatin. Toinen terroristeista ampui erään asunnon oven rikki, mutta kaatui pian asukkaan käsiaseella ampumiin luoteihin.

Hyökkäys päättyi puolentoista tunnin kuluttua Israelin kodinturvajoukkojen iskuun, ja pian apuun tulivat myös erikoisjoukot.

– Lapset saivat lohdutusta ja minä valtavan konjakkipaukun laukaisemaan hiukan shokkiani.

Danny ja Einat Haranin ruumiit löytyivät iskun jälkeen rannalta. Perheen toinen tytär oli hänkin kuollut: pesuhuoneeseen piiloutunut äiti oli vahingossa tukehduttanut lapsensa yrittäessään estää tätä tyynyn avulla itkemästä. Neljäs kuolonuhri oli 24-vuotias israelilaispoliisi.

Anja Banks ei ole koskaan aiemmin kertonut julkisuudessa kokemuksistaan terrori-iskussa. Kirjoittaminen oli vapauttava kokemus.

– Siitä kirjoittaessa tuli epämiellyttävä tunne, mutta nyt se on ohi, Banks sanoo IS:lle.


TAUNO SYRJÄ työskentelee parhaillaan YK:n palveluksessa Daloassa, Norsunluurannikolla. Yhdeksäs vuosi viidakossa on alkanut. Syrjä on tänä aikana joutunut perinpohjaisen ryöstön kohteeksi ja todistanut sisällissodan, joka pyyhkäisi Daloan ylitse tulimyrskynä vuonna 2011. Savun hieman hälvettyä Syrjä lähti YK:n partion mukana tarkastamaan tilannetta.

 

Kapinalliset vastasivat kaikilla aseilla, ja hetken aikaa siellä ammuttiin kuin Turkin sodassa.

– Kaupungissa oli täysi kaaos, sillä kapinalliset ovat yleensä aika kuritonta sakkia ja niin tälläkin kertaa, Syrjä kertoo kirjassa.

– Ollessamme lähellä erästä rakennusta sieltä avattiin tuli, johon kapinalliset vastasivat kaikilla aseilla, ja hetken aikaa siellä ammuttiin kuin Turkin sodassa.

Syrjällä on vielä muutama palvelusvuosi Field Servicen eläkeikään. Hän suunnittelee vielä uutta uraa Suomessa elättääkseen täällä nuoren eritrealaisen vaimonsa ja pariskunnan kaksi pientä lasta.

Passittoman vaimon pääsy ulos Eritreasta on tarina sinänsä. Vaimo loikkasi salakuljettajien kyydissä Sudaniin – piiloutuneena kaalikuorman alle.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt