15 noituussyytettä Suomesta: verta sämpylään, kirjallinen sopimus paholaisen kanssa...

Luita kaivavat ja taikoja tekevät miehet olivat arkea Suomessa vain runsaat 200 vuotta sitten.

Erilaiset häpeärangaistukset olivat yleisiä vielä 1700-luvulla. Noituudesta saatettiin lisäksi tuomita raipaniskuja tai sakkoja.

25.1.2016 9:56

Noituus- ja etenkin taikuusoikeudenkäynnit olivat arkipäivää Suomessa vielä hieman yli 200 vuotta sitten. Emmi Lahden 1700-luvun loppupuolen oikeudenkäynteihin perustuvan väitöskirjan uutinen on se, että noita ja taikoja oli lähes aina mies.

– Syytetyistä miehiä oli peräti 85 prosenttia. Noitamies on liitetty aiemmin Itä-Suomeen, mutta tutkimuksessa selvisi, että myös länsisuomalaiset miehet harjoittivat taikuutta ja noituutta, Lahti kertoo.

– Noitamies on liitetty aiemmin Itä-Suomeen, mutta tutkimuksessa selvisi, että myös länsisuomalaiset miehet harjoittivat taikuutta ja noituutta, tutkija Emmi Lahti kertoo.

Kirkkomaalla sattui ja tapahtui

Noituus ja taikuus ovat yhtä, yliluonnollisen hallintaa. Aikalaiset uskoivat, että sekä noituudella että taikuudella voitiin tehdä sekä hyvän- että pahantahtoisia tekoja. Tutkimuksissa noituus käsitetään pahan ja taikuus hyvän tekemisenä.

– Myös taikuudessa hyödynnettiin kuitenkin usein vaarallisia voimia. Uskottiin esimerkiksi, että kirkonväen eli vainajien aiheuttaman vaivan saanut paranee, jos häntä lyö päähän vainajan luulla. Tämä oli miesten alaa, sillä he osasivat vahvempina toimijoina hyödyntää vainajien voimia.

Suuri osa käräjillä käsitellyistä syytteistä koskivatkin taikoja, joita miehet tekivät kirkon alueella, etenkin hautausmailla. Ruumiin ylös kaivaminen, kirkon ympäri juokseminen ja kirkon ovien potkiminen olivat tavanomaisia riittejä.

Taioista syytetyt olivat useimmiten hyvämaineisia tilallisia, joille kristilliset opit olivat tuttuja. Naiset tekivät enimmäkseen erilaisia suoja- ja rakkaustaikojaan kotona.

Taikuus kriminalisoitiin 1734

Noitavainot olivat suurimmillaan Suomessa 1600-luvulla. Noituus oli rikkomus Jumalaa vastaan, synti, joka johti vitsauksiin. Taikuus kriminalisoitiin vuonna 1734.

Kuolemantuomioita noituudesta ei 1700-luvulla enää langetettu. Kuolemantuomio poistettiin vuonna 1779.

– Vaikka taikuus oli laitonta, esivalta saattoi sietää taikojia tietyissä tilanteissa. Esimerkiksi paikallisyhteisössä tunnetut ja luotetut taikojat nauttivat yhteisön luottamusta ja suojelusta jopa käräjiltä, joskus jopa esivallankin toimesta, kunnes teot aiheuttivat pahennusta.

Oikeuteen päätyneistä tapauksista monet jätettiin tuomitsematta, sillä todisteita ei usein saatu tarpeeksi. Esivallan skeptisyyden myötä taikakäräjöinnit vähenivät vuosisadan vaihteeseen mennessä selvästi.

FM Emmi Lahden Suomen historian väitöskirja ”Tietäjiä, taikojia, hautausmaita – Taikuus Suomessa 1700-luvun jälkipuoliskolla” tarkistetaan Jyväskylän yliopistossa lauantaina 16. tammikuuta.

15 noituustapausta Suomesta

1754: Elimäkeläinen torppari Sigfrid Nilsson syytti kruununvoutia siitä, että tämä oli yrittänyt myrkyttää hänet. Lisäksi Nilsson syytti neljää muuta henkilöä vaimonsa ja lapsensa sairastuttamisella noituudella. Koska syytöksiä ei voitu todentaa, alioikeus tuomitsi Nilssonin kärsimään saman tuomion, jonka syytetyt olisivat voineet saada. Nilsson tuomittiin siis kuolemaan. Hovioikeus muutti tuomion 30 parin raipparangaistukseksi ja määräsi Nilssonin pyytämään syytetyiltä virallisesti anteeksi seuraavilla käräjillä.

1756: Iisalmelainen Brita Väisätär joutui käräjille kohdistettuaan lemmentaian, jonka kohteena oli kappalaisen poika. Alunperin Brita oli syyttänyt poikaa, koska tämä oli kihlalupauksen varjolla maannut hänet. Osapuolten sosiaalinen statusero oli suuri, minkä lisäksi Britalla oli jo ennestään avioton lapsi. Brita vapautettiin syytteestä.

1760: Renki Hannu Tikka sai 40 taalerin sakot taikuuden harjoittamisesta useita kertoja Oulunsalon kirkkomaalla. Ennen rangaistusta miesjoukko oli hyökännyt Tikan kimppuun sen jälkeen, kun hänen taikatekojaan oli käsitelty kirkkoraadissa. Tikan päälle oli heitetty vettä ja häntä oli piiskattu. Tikka oli tehnyt useimmat taikansa muiden ihmisten hyväksi.

1763: Hammassärystä kärsinyt renki Antti Rautio irrotti arkusta rautanaulan kaivaakseen sillä hammastaan, kunnes se vuotaisi verta. Rautio jäi kiinni ennen kuin ehti suorittamaan riitin. Hänet tuomittiin oikeudessa 20 taalerin sakkoihin. Lisää sakkoja tuli juopumuksesta ja sapattirikoksesta.

1767: Tilallisen pojat Matti ja Pauli Lukkarinen ilmiantoivat setänsä, loismies Grels Lukkarisen sairauksien ja epäonnen noitumisesta veljensä perheelle. Grels puolestaan väitti, että Matti ja Pauli olisivat aiemmin noituneet hänelle sairauden. Noituussyytteet kaatuivat molemmin puolin, mutta toisessa yhteydessä taikonut Grels sai kymmenen taalerin sakot.

1770: Pietarsaarelainen Susanna Matintytär halusi herättää miehen rakkauden. Niinpä hän tiputti vasemman käden nimettömästään kolme tippaa verta sämpylään, jonka taian kohteen oli määrä syödä. Oikeus tuomitsi Susannan 20 taalerin sakkoihin taikuudesta.

1771: Talonpojan tytär Eeva Vehviläinen sai kymmenen taalerin sakot oikeussalissa tehdystä taikuudesta. Vehviläinen oli nostanut syytteen hänestä levitetyistä huhuista ja kun hän saapui saliin, hän heitti lattialle suolaa ja kaksi pussia. Toisessa pussissa oli suolaa ja viljaa, toisessa tuhkaa. Vehviläinen teki taian vahvistaakseen itseään ja ääntään ajaakseen asiaansa oikeudessa.

1775: Irtolaismies Mikael Koistinen yritti parantaa hammassärkyään puremalla kirkon alttaripöytää Oulussa. Koistinen myös mumisi kirouksia ja Jumalan nimeä. Hänet tuomittiin 10 taalerin sakkoihin taikuudesta. Kirkkopahennuksesta sakkoja tuli 25 taaleria ja kirouksesta viisi taaleria. Tuomio taikuudesta nousi 40 taaleriin hovissa, koska hän suoritti taian lasten läsnä ollessa.

1777: Renki Jöran Montonen huusi ja juoksi pellolla. Mies ilmiannettiin ja ruumiintarkastuksen yhteydessä Montosen käden alta löytyi taikapussi, jossa oli erilaisia esineitä kuten ihmisen hiuksia. Montonen kertoi juosseensa pellolla, koska häntä oli pahoinpidelty. Kuopion kihlakunnanoikeus tuomitsi Montosen taikuudesta, vaikka taikapussin merkitys jäi selvittämättä. Koska tuomio oli jo toinen laatuaan, sai hän sakkoja 20 taaleria. Lisäksi Montonen sai yhteensä kymmenen taaleria sakkoja kirkkopahennuksesta, häiriöstä ja juopumuksesta. Tuomionsa Montonen suoritti ottamalla vastaan kymmenen paria raipaniskuja.

1780: Täydennysmies Olavi Jönssinpoika Wernqvistiä syytettiin kirjallisesta sopimuksesta paholaisen kanssa eli paholaisliitosta. Wernqvist yritti tuhota sopimuksen, joka oli laadittu vereksi väitetyllä musteella. Sopimuksessa Wernqvist lupasi elämänsä, sielunsa ja ruumiinsa paholaiselle 60 vuoden kuluttua vastineeksi ”pimeyden voimista”. Oikeudessa Wernqvist kertoi musteen olleen punaisen liidun ja veden yhdistelmä. Sopimus paljastui, kun Wernqvistiä tultiin hakemaan käräjille toisen tapauksen yhteydessä. Todistajien mukaan epäilty yritti repiä seinänrakoon piilottamansa sopimuksen. Wernqvist tuomittiin lopulta taikuudesta maksimisakkoihin eli 40 taaleriin – tai varojen puuttuessa 12 päivän vankeuteen.

1784: Entinen maanmittari, rovastin poika Hans Henric Aspegren sai syytteen taikuudesta, koska hän oli käynyt hakemassa Pietarsaaren seurakunnan emäkirkolta pääkallon ja tuonut sen mukanaan kaupunkiin ja kirkkoon. Mies todettiin kuitenkin mieleltään järkkyneeksi. Hänet lähetettiin hospitaaliin ja tuomittiin sakkoihin juopumuksesta ja kirkkopahennuksesta.

1785: Torppari Henri Suorsa, tilallisen poika Iisakki Klemetinpoika Palo ja renki Juhani Valkonen menivät Limingan hautausmaalle parantamaan erästä miestä kirkonväen aiheuttamasta taudista. Mies pestiin ja pesuvesi heitettiin kirkkomaalle. Lisäksi Suorsa vei luutalosta käärinliinan. Parantamisriitin tehneet miehet tuomittiin taikuudesta sakkoihin.

1788: Mustasaarelainen Erkki Ingman kertoi varkauden kohteeksi joutuneelle Antti Kalfholmille kykenevänsä taikomaan varastetut esineet takaisin. Todellisuudessa Ingman oli itse varastanut tavarat. Ingman tuomittiin taikuudesta kymmenen taalerin sakkoon. Hänet tuomittiin myös murrosta ja kiroamisesta. Ingman ei pystynyt maksamaan sakkoja, joten hän sai 25 paria raipaniskuja.

1791: Talollinen Jonas Båddo Laihialta väitti vaimonsa Maria Mikaelintyttären olleen uskoton ja syyllistyneen taikuuteen. Oikeus totesi Marian syyttömäksi ja määräsi Båddon 20 taalerin sakkoihin kunnianloukkauksesta. Lisäksi Båddon piti pyytää vaimoltaan anteeksi julkisesti ja palaamaan hänen luokseen kristilliseen avioliittoon.

1796: Viitasaarelainen irtolaismies Henrik Silander kertoi ihmisille olevansa kaikkitietävä olento, joka osaa auttaa erilaisissa ongelmissa. Monet turvautuivatkin hänen apuunsa. Paikallinen nimismies piti miestä kiertelevänä huijarina. Oikeus tuomitsi Silanderin kuitenkin taikuudesta 40 taalerin sakkoihin. Miehen katsottiin tehneen mm. taian varastetun tavaran takaisinsaamiseksi ja parantamistaian.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?