Kotimaa

Vanhus kuoli pakkasella lähimetsään Helsingissä – kotiin ja turvapuhelimeen vain 200 metriä

Julkaistu:

Uudenvuodenpäivänä kadonnut muistisairas helsinkiläisnainen löytyi loppiaisena kuolleena vain parinsadan metrin päästä kotoa.
Helsingin Oulunkylässä uuden vuoden alkua on varjostanut murhenäytelmä.

Muistisairas, yli 80-vuotias vanhus lähti kotoaan uudenvuodenpäivän iltana. Hänet löydettiin loppiaisaamuna elottomana läheisestä metsiköstä, vain parinsadan metrin päästä kotoaan.

– Tämä on ollut omaisille todella järkyttävää ja olemme murheen murtamia, vainajan siskontytär kertoo.

Siskontyttärentytär kertoo, että aika on ollut perheelle todella raskasta ja hän on huolissaan omaisten jaksamisesta.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Olen jaksanut surusta huolimatta, mutten ole saanut nukuttua kunnolla ja olen laihtunut useamman kilon näiden päivien aikana.

Muistisairaalla oli ovihälytinpalvelu

Muistisairas nainen poistui asunnostaan tiettävästi noin yhdentoista aikoihin illalla. Katoamisyönä oli lähes kymmenen miinusastetta ja sen jälkeen pakkanen on kiristynyt tasaisesti.

Nainen oli Helsingin Kotihoidon asiakas. Asiakkuuteen sisältyivät Helsingin kaupungin palvelukeskuksen, entisen Palmian, ovihälytin- ja turvapuhelinpalvelut.

– Ovihälytin toimii niin, että kun oven avaa, saamme hälytyksen. Teemme tarkastussoiton, ja jos tilanne on vähänkään epäilyttävä, lähdemme paikan päälle, puhelin- ja hyvinvointipalvelujen yksikön johtaja Riitta Karvinen sanoo.

Omaiset kertovat odottavansa kattavaa selitystä, miksi illan ovihälytykseen ei reagoitu menemällä tarkistamaan asiakkaan vointi. He aikovat tavata palvelukeskuksen edustajat mahdollisimman pian.

Karvinen sanoo, että naisen ovihälytin oli soinut katoamispäivänä jo aiemmin monta kertaa ja kerran hänet haettiin kotiin. Hälytin ja puhelin soivat myös illalla ennen katoamishetkeä ja naista kehotettiin palaamaan sisään.

 

Tämä on ollut omaisille todella järkyttävää ja olemme murheen murtamia.

– Asiakas ilmoitti, että ovi on kiinni ja hän on sisällä, joten emme lähteneet paikalle. Onko hän laittanut oven kiinni ollessaan rappukäytävässä vai jättänyt sen auki? Sitähän me emme tiedä. Kuvallista yhteyttä ja kameraa ei ole, Karvinen kertoo.

Ei talvikenkiä

Katoaminen todettiin vasta seuraavana aamuna kahdeksan aikoihin, kun Kotihoidon kotihoitaja haki naista päivätoimintaan. Samalla kävi ilmi, että naisella ei ollut talvikenkiä.

– Odotin, että poliisi varmaan löytäisi hänet pian. Kuinka pitkälle hän olisi voinut ehtiä yöllä pakkasessa? Odotus oli kamalan raskasta, vainajan siskontyttärentytär sanoo.

Poliisi kävi paikalla asunnossa ja huolestuneet omaiset lähtivät poliisin avustuksella etsimään naista sankoin joukoin lähialueilta ja kauempaa.

– Ensimmäinen paikalle ehtinyt järkyttynyt omainen oli kysynyt poliisilta, mitä omaiset voivat tehdä tässä tilanteessa. Koemme, ettei poliisi antanut riittävän selkeitä ohjeita tekemään katoamisilmoitusta. Omaista oli ohjeistettu päivystämään asunnolla, vainajan siskontyttärentytär kertoo.

Katoamisilmoitus tehtiin vasta sunnuntaina, jolloin asiasta laadittiin poliisitiedote. Kadonneen Etsintä -järjestön vapaaehtoiset huomasivat sen ja lähtivät etsintöihin. He löysivät vainajan synkästä metsiköstä lumen alta loppiaisaamuna. Omaiset saivat lukea löydöstä tiedotusvälineistä.

– Ei se helppoa ollut. Omaiset ja poliisi olivat kuulemma etsineet samasta paikasta, eivätkä olleet löytäneet. Etsintöjä vaikeutti se, että oli satanut lunta päälle, järjestön toiminnanjohtaja Jarkko Hyöppönen kertoo.

”Kannattaa katsoa, voidaanko ottaa opiksi”

Tutkinnanjohtaja, komisario Kirsi Kanth Helsingin poliisilaitokselta kertoo, että kuolleena löytyneen muistisairaan naisen tapausta jatketaan näillä näkymin kuolemansyyn tutkintana.

– Toki asia otetaan tutkinnassa huomioon, Kanth sanoo viitaten Helsingin kaupungin palvelukeskuksen vastuu­kysymykseen.

Helsingin sosiaali- ja terveysviraston sairaala-, kuntoutus- ja hoivapalveluiden osastopäällikkö Juha Jolkkonen sanoo, että tapahtumat käydään kaupungin puolelta läpi.

– Kaikkia tällaisia tapahtumia ei välttämättä pystytä estämään, mutta kannattaa katsoa, voidaanko niistä ottaa opiksi ja tehdä jotain jatkossa paremmin.