Kotimaa

Simo Häyhän pakkasvinkki – näin tarkka-ampuja pärjäsi tuntikausia liikkumatta lumikuopassa talvisodassa

Julkaistu:

Paukkupakkaset
Majuri Tapio Saarelainen on perehtynyt talvisodan tarkka-ampujalegendaan Simo Häyhään läpikotaisin. Myös Häyhän keinot suojautua kylmyyttä vastaan ovat hänelle tuttuja.
Eri arvioiden mukaan Rautjärvellä vuonna 1905 syntynyt Simo Häyhä surmasi talvisodassa 200–550 puna-armeijan sotilasta. Venäläiset ristivätkin sotatalven paukkupakkasissa vihollisia miltei uskomattomalla tehokkuudella nitistäneen tarkka-ampujan ”valkoiseksi kuolemaksi”.

Olosuhteisiin nähden lempinimi sopi Häyhälle erinomaisesti, sillä talvi 1939–1940 oli yksi vuosisadan kylmimmistä. Pahimmillaan pakkasta oli esimerkiksi Kuusamossa -37,6 astetta.

Laatokan Karjalassa Kollaan rintamalla jalkaväkirykmentti 34:ssä palvellutta Häyhää talvisodan aikana vallinneet jäätävät olosuhteet eivät pysäyttäneet, vaan hän ampui vihollissotilaita M/28-30 -kiväärillään pakkasesta piittaamatta. Tapio Saarelaisen mukaan Häyhä ei kuitenkaan ollut täysin tunnoton kylmyydelle, vaan hyvin varustautunut hyisiin olosuhteisiin.

– Hänellä oli jaloissaan töppöset, sellaiset huopikkaat, ja lumipuvun alle hän oli pukenut päällekäin useita vaatekertoja. Päässä oli lakki, jonka päälle hän oli vetänyt lumipuvun valkoisen hupun. Käsissään hän käytti tumppuja, joita näkee nykyisin enää metsätyötä tekevillä henkilöillä, jos heilläkään, Saarelainen kertoo Häyhän pukeutumistottumuksista.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Hän laittoi aina niin paljon vaatetta päälleen kuin vain pystyi.


Tarkka-ampuja saattoi vaania vihollista tuntikausia liikkumattomana

Maanviljelijänä elantonsa ansainnut Häyhä tunsi Saarelaisen mukaan luonnon ja osasi käyttää sitä tehokkaasti hyväkseen myös taisteluissa. Esimerkiksi huolella valmistelemiinsa tuliasemiin hän siirtyi hyvissä ajoin ennen päivän valkenemista ja poistui niistä vasta auringonlaskun jälkeen.

– Tuliasemissa hän pyrki välttämään liikettä ja hengittämään kohti maata, jottei hengityksestä nouseva höyry paljastaisi häntä viholliselle.

 

Hän laittoi aina niin hyvin vaatetta päälleen kuin vain pystyi.

Käytännössä Häyhä saattoi joutua olemaan tuliasemissa liikkumattomana tuntikausia, sillä Kollaan leveysasteilla päivän pituus on tammikuun alussa noin viisi ja puoli tuntia.

– Ennen taisteluun lähtöä Häyhä söi ja joi hyvin – tai niin hyvin kuin se sota-aikana ylipäätään oli mahdollista. Taskunsa pohjalle hän varasi päivän ajaksi sokeripaloja ja leivänpalasia, joista oli mahdollista saada energiaa, Saarelainen kertoo.


Kymmeniä kertoja Häyhää (1905–2002) tämän elinaikana haastatellut Saarelainen muistelee tarkka-ampujalegendan pitäneen pakkaselta suojautumista lähinnä ”pukeutumiskysymyksenä”.

 

Hänellä oli jaloissaan töppöset, sellaiset huopikkaat, ja lumipuvun alle hän oli pukenut päällekäin useita vaatekertoja. Päässä oli lakki, jonka päälle hän oli vetänyt lumipuvun valkoisen hupun. Käsissään hän käytti tumppuja, joita näkee nykyisin enää metsätyötä tekevillä henkilöillä, jos heilläkään.

Vihollisen vaaniminen jääkylmissä tuliasemissa sai kylmyyden tunkeutumaan myös useiden vaatekerrosten läpi.

– Häyhä kertoi olonsa olleen turta päivän päätteeksi, Saarelainen kertoo.

– Varmasti siinä on kylmä tullut, kun on koko päivän hangessa maannut.

Simo Häyhä

Syntyi 17. joulukuuta 1905, kuoli 1. huhtikuuta 2002. Suoritti varusmiespalveluksen 1920-luvulla. Innokas suojeluskuntalainen.

Talvisodan paras tarkka-ampuja, surmasi eri arvioiden mukaan 200–550 venäläistä kolmessa kuukaudessa.

Haavoittui pahasti aivan talvisodan lopulla Kollaan rintamalla. Mannerheim ylensi haavoittuneen Häyhän suoraan alikersantista vänrikiksi.

Käytti M/28-30-kivääriä eli pystykorvaa. Ase oli hänellä jo suojeluskunnassa.

Venäläisten on väitetty kutsuneen Häyhää ”valkoiseksi kuolemaksi”, ystävilleen hän oli ”Simuna”.

Kuoli huhtikuussa 2002 Haminassa, sotaveteraanien hoitokodissa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt