Kotimaa

Asiantuntija paljastaa: Näistä syistä Simo Häyhästä tuli maailman paras tarkka-ampuja

Julkaistu:

Simo Häyhä 110 vuotta
Talvisodan legendaarisen tarkka-ampujan Simo Häyhän syntymästä tulee kuluneeksi torstaina 17. joulukuuta 2015 tasan 110 vuotta.
Majuri ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston dosentti Tapio Saarelainen tuntee Simo Häyhän tarinan läpikotaisin. Hänellä on vahva näkemys siitä, miksi Häyhästä tuli Suomen ja ehkä jopa maailman paras tarkka-ampuja. Hän pitää aiheesta myös luennon Häyhän syntymäkunnassa Rautjärvellä.

Häyhän taustalla oli merkittävä osa legendan syntymisessä.

 

Hän oli luonteeltaan sellainen, ettei turhia hötkyillyt.

– Simo oli talvisotaan lähtiessään jo 33-vuotias, metsästäjä, maanviljelijä sekä suojeluskuntalainen. Kun Häyhä joutui sotaan, hänellä oli jo yli 30-vuotiaan elämänkokemus. Lisäksi hän oli kasvanut maaseudulla, metsästänyt pienriistaa ja tunsi luonnon sekä osasi liikkua siellä, Saarelainen selittää.

– Simo myös liittyi suojeluskuntaan jo 17-vuotiaana, joten hänellä oli hyvin vankka kokemus aseista, ampumisesta ja aseiden kanssa toimimisesta, Saarelainen lisää.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Oppi tuli suojeluskunnasta

Kaksi kirjaa Häyhästä kirjoittanut Saarelainen pitää suojeluskuntaa hyvin merkittävänä tekijänä Häyhän menestykselle sotilaana ja tarkka-ampujana.

– Suojeluskunta opetti tietoisesti tai tietämättään Häyhälle kurinalaisuutta. Lisäksi se mahdollisti ammunnan harjoittelun ja suojeluskunnassa oli mahdollisesti myös muita ihmisiä, joilta Häyhä ehkä kysyi neuvoa. Sotilaan tulee nykyäänkin oppia hyvä ampumataito jo hyvissä ajoin rauhan aikana, sillä sodan aikana se on myöhäistä.


Suojeluskunnassa Simo Häyhä oppi myös muita maanpuolustustaitoja, kuten aseiden kokoamista ja huoltamista, ampumista eri olosuhteissa ja etäisyyksillä, maastossa liikkumista ja suunnistusta. Samalla hän tutustui omaan aseeseensa, jota myöhemmin käytti myös talvisodassa.

Häyhän ase oli hänen omilla rahoillaan suojeluskunnassa hankkimansa ”pystykorva” eli M/28-30 -sotilaskivääri.

– Se oli aikansa aseiden aatelia, ja Simo tunsi oman aseensa – hallitsi sen säädöt ja laukaisun.

”Simo ei turhia hötkyillyt”

Kymmeniä kertoja Häyhää haastateltuaan Saarelainen vakuuttui siitä, että sotamenestyksen salaisuus piili osittain myös synnynnäisissä tekijöissä. Häyhä nimittäin oli hyvin rauhallinen mies.


– Hän oli luonteeltaan sellainen, ettei turhia hötkyillyt. Sen sijaan hän teki mitä käskettiin ja oli hyvin vaatimaton tekemisistään.

– Tapasin hänet haastatteluiden merkeissä 1997 ja sain kuvan erittäin rauhallisesta, harkitsevasta ja tasapainoisesta ihmisestä. Vaatimaton mies, joka ei tee numeroa itsestään, Saarelainen lisää.


Saarelainen kertoo myös tulleensa siihen johtopäätökseen, että Häyhä keskittyi täysillä siihen, mitä oli milloinkin tekemässä.

– Oli se sitten keskustelu meikäläisen kanssa tai vihollisen tarkka-ampujan väijyminen.

Sota kaipasi Simoa

Perinteisesti on sanottu, ettei sota yhtä miestä kaipaa. Saarelainen kuitenkin uskoo, että talvisodassa kaivattiin nimenomaan Simo Häyhää ja hänen kaltaisiaan sotilaita.

– Hän oli Kollaalla ja koko talvisodan aikana hengen luoja. Hän täytti tinkimättömästi tehtävät, jotka hänelle annettiin ja oli yksi keskeisistä henkilöistä luomassa talvisodan henkeä, Saarelainen toteaa.

Saarelainen ei usko, että Simo Häyhäkään olisi ajatellut, ettei sota yhtä miestä kaipaa.

– Hän suhtautui omaan tekemiseensä erittäin vakavasti ja vastuuntuntoisesti. Hän todennäköisesti ajatteli, että tämä on minun tehtäväni ja se täytyy toteuttaa, Saarelainen sanoo.

Simo Häyhä

Syntyi 17. joulukuuta 1905, kuoli 1. huhtikuuta 2002. Suoritti varusmiespalveluksen 1920-luvulla. Innokas suojeluskuntalainen.

Talvisodan paras tarkka-ampuja, surmasi eri arvioiden mukaan 200–550 venäläistä kolmessa kuukaudessa.

Haavoittui pahasti aivan talvisodan lopulla Kollaan rintamalla. Mannerheim ylensi haavoittuneen Häyhän suoraan alikersantista vänrikiksi.

Käytti M/28-30-kivääriä eli pystykorvaa. Ase oli hänellä jo suojeluskunnassa.

Venäläisten on väitetty kutsuneen Häyhää ”valkoiseksi kuolemaksi”, ystävilleen hän oli ”Simuna”.

Kuoli huhtikuussa 2002 Haminassa, sotaveteraanien hoitokodissa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt