Porkkalan tukikohta: Mig-15-hävittäjiä, T-54-panssareita, 305 mm:n Mäkiluodon tykit - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Mig-15-hävittäjiä, panssareita, 305 mm:n tykit... Vain 35 kilometrin päässä Helsingistä oli valtava venäläisten sotilastukikohta

Mitä kaikkea Porkkalan tukikohta kätki sisäänsä – aivan Suomen pääkaupungin kyljessä.

Porkkalan vuokra-alue oli vain muutamien kymmenien kilometrien päässä Helsingistä.

3.11.2015 9:45 | Päivitetty 3.11.2015 13:16

KEITÄ olivat 1. luokan kapteeni Antonov, 1. luokan kapteeni Shuhiashvili, amiraali Tsabanenko ja kenraaliluutnantti Kabanov?

Vastaus: Porkkalan venäläisen sotilastukikohdan komentajat vuosina 1944–1955.

Mitä pelätty Neuvosto-Porkkala piti sisällään? Miltä näytti suomalaisilta tiukasti suljettu vuokra-alue, joka palautui Suomelle 26. tammikuuta 1956? Pekka Silvastin kirja Hanko ja Porkkala (AtlasArt) vie lukijan Neuvostoliiton suomalaisten meritukikohtien salaperäiseen maailmaan.

Kirjassa on runsaasti venäläisiä valokuvia sekä karttoja ja mielenkiintoisia, hyvin tarkkoja ilmavalokuvia syksyltä 1944 sekä keväältä 1956.

MITÄ Porkkalaan kätkeytyi? Sotilaita ja siviileitä pienen kaupungin verran.

Majvikin jugendlinnassa Masalassa toimi tiedustelu- ja vakoilukeskus, josta kuunneltiin Suomen viranomaisten radioliikennettä ja koulutettiin suomalaisia vakoilijoita.

Obbnäsin eli Upinniemen suhteellisen luonnontilaisille rannoille oli rakennettu sotasatama ja Båtvikiin huoltosatama.

Friggesbyn kylän takapelloille oli tehty reikälevyistä lentokenttä, jonka reunoilla oli 33 betonisuojaa ja 7 avosuojaa Mig-15-suihkukonelaivuetta varten. Kenttä sijaitsee vain noin 35 kilometrin päässä Helsingistä.

Hangontien varressa Degerbyssä oli pieni lentokenttä yhteyskoneille.

Sukellusveneitä lukuun ottamatta merivoimia oli vähän, vain Vyborgiksi ristitty sotakorvauspanssarilaiva Väinämöinen ja tykkilautta Pioneer.

Venäläisiä sukellusveneitä oli välirauhan 1944 jälkeen myös Helsingissä, Hangossa ja Turussa, ja Porkkalan yksi tehtävä oli suojella niiden käyttämää Suomenlahden pohjoisrannan rannikkoväylää.

Väylää puolustivat Persön, Upinniemen, Stor-Träskön, Järvön, Hästön ja Stor-Brädön rannikkotykkipatterit.

KIVENLAHDEN sillan tuntumassa oli kenttätykistöä, joka ulottui ampumaan Helsinkiin.

Myös Mäkiluodon linnakesaaren 305-millinen kaksoistornitykki kykeni ampumaan Helsinkiä. Sen kantama oli 42 km. Linnakkeen päätehtävä oli sulkea Suomenlahti.

Porkkalaa puolusti merijalkaväkidivisioona, jonka panssarirykmentillä oli käytössä T-54-vaunuja ja rynnäkkötykkejä.

Porkkalan ilmatorjuntarykmentin yksi patteristo toimi Malmin lentokentällä siihen asti, kun valvontakomissio poistui Suomesta vuonna 1947.

SILVASTIN kirjan dramaattisin ajatus liittyy merijalkaväkidivisioonan saapumiseen Suomeen marraskuun alussa 1944. Divisioona tuotiin laivoilla Jätkäsaareen, mistä alkoi marssi Lauttasaaren läpi Porkkalaan.

”Jos joukot olisivat kääntyneet Itämerenkadun sijasta Bulevardille, Helsingin kohtalo olisi ollut niiden käsissä”, Silvast kirjoittaa.

Porkkalan tukikohdan miesvahvuus oli enimmillään sama kuin Suomen sodanjälkeisen armeijan miesvahvuus.

Porkkalan vuokra-alue oli vain muutamien kymmenien kilometrien päässä Helsingistä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?