Soini paljasti kirkossa puheidensa taustoja: ”Laitan vain muutaman viivan”

Julkaistu:

Ulkoministeri Timo Soini (ps) paljasti, miten tarkasti hän suunnittelee puheensa ja miten miettii sutkautuksensa.
Ulkoministeri Timo Soini (ps) osallistui torstaina evankelis-luterilaisessa Helsingin Kallion kirkossa keskustelutilaisuuteen, jossa pohdittiin saarnan olemusta.

– Miksi menen Kallion kirkkoon, joka on minulle vieras? Siksi, että Eero Huovinen kutsui. Tämä on minun matkani pitkän sillan yli, enkä tiedä mitä siitä seuraa. Kysymys ei ole minusta, vaan hyvästä saarnasta, hän totesi plokissaan.


Taustalla on se, että Timo Soini kastettiin lapsena evankelis-luterilaisen kirkon jäseneksi. 1980-luvulla hän kääntyi katolilaiseksi. Puhetta johdatteli seurakunnan kirkkoherra Teemu Laajasalo. Muut keskustelijat olivat näyttelijä Miitta Sorvali ja emerituspiispa Eero Huovinen.

Teologiaa ja politiikkaa

Itse keskustelussa kuultiin vain vapautuneita kommentteja. Laajasalo kysyi Soinilta, miten tarkkaan hän suunnittelee kuuluisat sutkautuksensa.

– Mietin kyllä niitä etukäteen ja leikin sanoilla. Tärkeintä on kuitenkin, että sanoma menee perille, Soini kertoi.

Hyvähenkinen tilaisuus suurelle yleisölle

Keskustelijoita seurasi lähes täysi sali, joka innostui, kun Soini kertoi, millainen on hänestä hyvä saarna.

– Siinä pitää kuulua evankeliumi. En halua kuulla ilmastonmuutoksesta, kun tulen kirkkoon, hän sanoi.

Piispa Huovinen innostui tästä.


– Täällä on oikein luterilainen Timo Soini. Ei tässä ole katolisella ja luterilaisella eroa, hän arvioi.

Huovinen siirtyi sujuvasti pohtimaan poliittista puhetaitoa.

– Ei Timo Soini menetä persoonastaan mitään, jos hän noudattaa hallitusohjelmaa, Huovinen pohdiskeli.

”Laitan vain muutaman viivan ja annan tulla”

Soini paljasti, miten tarkasti hän kirjoittaa puheensa etukäteen.

– Laitan vain muutaman viivan ja annan tulla, hän kertoi.

Hän korosti useaan otteeseen sitä, että tärkeintä poliittisessa puheessa on se, meneekö sanoma perille.

– Hyvän ja huonon puheen ero paljastuu kun huomaa, uskooko puhuja siihen, mitä puhuu ja haluaako kuulija kuulla, mitä puhutaan. Esimerkiksi vaalien tv-tenteissä en jännitä Antti Rinnettä, vaan sitä, miten oikea kuulija sen kokee, hän painotti.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt