Mitä eroa on malli Cajanderilla ja malli Putinilla?

Julkaistu:

Koivisto Kekkosta kaatamassa -kirjan historiallinen saranakohta on Urho Kekkosen ajan vaihtuminen Mauno Koiviston aikaan. Tuore tohtori Risto Hauvonen on tutkinut presidentinvaaleja 1982 sen valossa, mitä siitä omana aikanaan ja sen jälkeen sanottiin julkisuuteen.
Koivisto oli äänestäjille eräänlainen anti-Kekkonen, sotaan osallistunut demari, raitis ja yksiavioinen. Kekkosen vanhuuden vaivojen salaaminen oli poliittista toimintaa, jolla oli vaikutuksia vallan vaihdokseen ja sen aikatauluun.

Hauvonen kertoo sitaatein ja kommentein, miten Koivisto yllätti sekä Tehtaankadun että nk. asiantuntijat. Kansakunnan alarakenteissa tapahtui ensin liikettä, eliitti heräsi huomattavasti myöhemmin, vasta vaalien jälkeen.

Ensin kuvittelin lukevani parodiaa Matti Klingen päiväkirjoista. Osmo Pekonen on kahdesti väitellyt sivistyshistorian dosentti, tiedemaailman väriläiskä. Pekonen on myös frankofiili ja hänkin haluaisi elää menneessä ajassa. Mutta Pekonen onkin vakavissaan, esseetyylin taitaja ilman Klingen totista omahyväisyyttä.

Hän on pitänyt hyväntuulista päiväkirjaa (2014–2015) nimeltä Saint Malosta Sääksmäelle.

Pekonen lensi Ukrainan ilmatilassa samana päivänä, kun malesialainen matkustajakone ammuttiin alas venäläisellä ohjuksella.

Krimin valtauksesta hänellä on vitsi: Mitä eroa on malli Cajanderilla ja malli Putinilla? Cajanderilla ei ollut muuta sotavarustusta kuin kokardi. Putinilla oli kaikki muu paitsi kokardi.

Tahatontakin hauskaa kirjataan. Pekonen on nolo, kun hänen oma maakuntansa on lähettänyt valtiopäiville Teuvo Hakkaraisen kaltaisen miehen, kun olisi valittavissa ”tasainen ja hillitty uskovainen mies” Toimi Kankaanniemi.

Kaikki Pohjoismaat kannattivat 1930-luvun juhlapuheissa pohjoismaista yhteistyötä. Yhdistäviä tekijöitä oli enemmän kuin erottavia, mutta käytännöksi uusi Kalmarin unioni ei muuttunut. Tohtori Markku Reimaa selostaa toteutumatonta kirjassaan Pohjoismaisia yhteyksiä – Saksan vallan varjossa 1940–1944.

Sota upotti vähäisenkin yhteistyön. Suomi taisteli vain Neuvostoliittoa vastaan. Tanskassa ja Norjassa ei pelätty bolsevismia vaan Saksaa, Suomen liittolaista. Ruotsi oli kaikkien kaveri, myös Saksan, kunnes sen sotaonni kääntyi.

Sodan jälkeen Suomi solmi Neuvostoliiton kanssa YYA-sopimuksen. Tanska ja Norja liittyivät Natoon. Ruotsi asettautui Naton porstuaan luottaen siihen, että Suomi hoitaa totuttuun tapaan sen itärajan puolustuksen.

Emeritussuurlähettiläs René Nybergin Viimeinen juna Moskovaan on kirjoittajan tutkimusretki perheen menneisyyteen. Avioliitto luterilaisen suomalaisen kanssa sulki äidin juutalaisen yhteisön ulkopuolelle.

Epätoivottu vävy sai kuitenkin yhdistettyä sen, mitä perheestä oli jäljellä. Suvun vaiheet kerrotaan taustana Euroopan väkivaltainen historia. Kansallisuudet vainoavat toisiaan, mutta pystyvät sortamaan myös omiaan.

Tekijä löytää retkillään juurensa ja hahmottaa itsensä osaksi sattumanvaraista historiaa. Hieno kirja.

Kirjoittaja on kirjailija ja entinen EU-parlamentin jäsen.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt