Kotimaa

Lobotomian karu historia Suomessa: kuva kertoo, kuinka rajusta toimenpiteestä oli kysymys

Julkaistu:

Pelottava leikkaus tehtiin jopa 1 700 suomalaiselle.
Ilta-Sanomat kertoi viikko sitten Yhdysvaltain mahtisuvun Kennedyjen Rosemary-tyttären pysäyttävän tarinan. Lievistä kehityshäiriöistä kärsinyt nuori nainen joutui lobotomialeikkaukseen ja perheensä hylkimäksi.

Lobotomialla pyrittiin helpottamaan ahdistuksen ja pakko-oireiden kaltaisia oireita. Se kuitenkin lamautti potilaan oman tahdon usein täysin.

Suomessa menetelmä oli hyvin tunnettu vuosikymmeniä.

– Pohjoismaissa, myös Suomessa leikkauksia tehtiin suhteessa väkilukuun eniten maailmassa, sanoo asiaa tutkinut filosofian maisteri Ville Salminen.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Aivan huippu oli Tanska, jossa leikkauksia tehtiin 4500.


Parin kuukauden kuluttua Suomen viimeisestä lobotomialeikkauksesta tulee 40 vuotta. Se tehtiin jouluna 1975.

– Leikkauksia tehtiin aika sairaille potilaille, joten suurin osa on varmasti kuollut. Mutta luulen, että joitain heistä on yhä elossa, Salminen sanoo.

Nuorimmat leikatut 12-vuotiaita

Salmisen arvion mukaan leikkaus tehtiin Suomessa noin 1700 ihmiselle. Leikkaukset alkoivat 1940-luvun puolivälissä ja niiden suosio oli suurimmillaan seuraavan 15 vuoden aikana.

Leikkaukset aloitettiin Suomessa Töölön sairaalasta ja ne levisivät maakuntien mielisairaaloihin, jos leikkaussaleja oli käytössä.

Salmisen mukaan myös Suomessa leikkauksia todennäköisesti tehtiin enemmän naisille kuin miehille. Nuorimmat leikatut olivat 12-vuotiaita.

”Ajateltiin, että veitsi parantaa, ei puhe”

Salminen ei osaa sanoa, miksi juuri tätä hoitomuotoa suosittiin.

– Olen pitkään pohtinut tätä erään tanskalaisen tutkijan kanssa, mutta emme keksineet syytä, Salminen sanoo.

– Suomessa on ollut aika voimakas kehoon kohdistuva hoitoperinne, psykoterapia ei ollut suosiossa kuten Yhdysvalloissa. Ajateltiin, että veitsi parantaa, ei puhe.



Salmisen mukaan lobotomiat loppuivat kasvavaan kritiikkiin sekä kehittyneempien leikkaushoitojen ja psyykelääkkeiden tuloon. Korvauksia leikkausten kohteille ei ole maksettu.


1950-luvun jälkeen tulivat modernit lääkkeet

Lobotomian yleistyminen kulki maailmalla yhtä jalkaa mielisairaaloiden kasvun kanssa 1930-luvulta alkaen.

– Piti ottaa uusia hoitomenetelmiä käyttöön, kun potilaita tunki ovista ja ikkunoista. Samaan asiaan liittyi shokkihoito, sanoo Oulun yliopiston aate- ja oppihistorian professori Petteri Pietikäinen.

Suomessa potilaat olivat aiemmin omaisten huomassa tai kunnalliskodeissa. Mielisairaalat kevensivät näiden taakkaa. Kun potilaita oli paljon ja henkilökuntaa vähän, piti keksiä jotain, jolla potilaat saadaan rauhalliseksi. Tähän liittyi myös hoitajiin kohdistuvan väkivallan uhka.

– Lobotomiahan ei juuri parantanut vaan vain rauhoitti. 1950-luvun jälkeen tulivat modernit psykolääkkeet, joilla voitiin tehdä sama ilman, että vaikutus oli peruuttamaton.

Näin lobotomia tehtiin: otsalohkon yhteydet kauemmas aivoihin katkaistiin

Ensimmäisen lobotomialeikkauksen teki portugalilainen neurologi António Egas Moniz vuonna 1936. Hän sai lääketieteen Nobelin.

Lobotomiassa otsalohkon yhteydet kauemmas taakse aivoihin katkaistiin. Monizin menetelmässä kallon eri puolille porattiin kaksi reikää, joiden kautta hermoradat katkaistiin. Myöhemmin menetelmät kehittyivät ja niistä oli eri muunnoksia.

Lobotomian tarkoituksena oli lievittää potilaan oireita ja rauhoittaa tätä. Sitä käytettiin erityisesti skitsofreenikkoihin. On kiinnitetty huomiota, että maailmanlaajuisesti enemmistö leikatuista oli naisia.

1950-luvun puolivälissä psyykelääkkeet kehittyivät ja lobotomiaa alettiin kritisoida menetelmän ”raakuuden” ja peruuttamattomuuden vuoksi.

Lähteet: Pyysiäinen: Hulluuden historia ja Duodecim.

Uutista korjattu 17.10.2015 kello 17.55: Pohjoismaissa tehtiin lobotomialeikkauksia eniten maailmassa, kun suhteutetaan väkilukuun. Ei määrällisesti eniten. Lobotomialeikkauksia tehtiin Suomessa enemmän naisille kuin miehille.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt