Kenraali pysäytti puna-armeijan Tali-Ihantalassa 1944 – sitten hänet heitettiin tylysti vankilaan

Jatkosodan ratkaisutaistelujen voittajakenraali K.L. Oesch kantoi kohtalostaan kaunaa Urho Kekkoselle loppuun saakka.

Lennart Oeschia on usein pidetty toisen maailmansodan kyvykkäimpänä suomalais-kenraalina.

13.10.2015 21:00

KENRAALILUUTNANTTI Karl Lennart Oesch sai 14. kesäkuuta 1944 puhelun komentopaikkaansa Äänislinnaan, Petroskoihin. Päämajoitusmestari A.F. Airo kertoi Mannerheimin määräyksen, että Oeschin piti jättää Aunuksen ryhmänsä ja siirtyä Karjalan Kannakselle, jossa Neuvostoliiton suurhyökkäys oli alkanut viisi päivää aiemmin.

Vesa Määtän uudessa kirjassa K.L. Oesch –Ylivoimaa vastassa (Gummerus) kerrotaan, kuinka Oesch matkasi mustan Buickin takapenkillä kohti Kannasta. Määtän mukaan hän torkahteli matkalla. Määränpään lähestyessä tykistön jyly kuului yhä kovempana.

Kannas oli Oeschille läpikotaisin tuttu. 1918 hän johti jääkärikapteenina pataljoonansa Raudun katkerissa taisteluissa. 1940 Mannerheim komensi hänet päämajasta johtamaan Rannikkoryhmää ja estämään Viipurin tuhoa. 1941 Oesch johti IV Armeijakuntaa, joka otti Viipurin takaisin Neuvostoliitolta.

Kolmatta kertaa Oesch ei Viipurissa voittanut. Nyt vastustajan voima oli liian kova. 20. kesäkuuta 1944 puna-armeija otti Viipurin. Suomen armeijan katastrofi näytti täydelliseltä. Oesch ei kuitenkaan luovuttanut.

Tali-Ihantalan taistelussa Oeschin sotataito ja peräänantamattomuus estivät katastrofin.

24. kesäkuuta hän kirjoitti kotiinsa:

”Paljon on kovaa ja raskasta työtä, mutta Jumalan avulla ja kaikki voimamme jännittämällä selviydymme.”

Silloin ratkaisutaistelu oli jo käynnissä.

NEUVOSTOLIITON marsalkaksi juuri ylennetty Leonid Govorov heitti Oeschia vastaan panssarinsa ja 150 000 miestä. Suomalaisilla oli alivoima, mutta Oesch ja hänen upseerinsa saivat pakokauhun pysäytetyksi.

25. kesäkuuta neuvostojoukot jyräsivät valtavan tykistövalmistelun jälkeen kohti Talin kylää ja siitä eteenpäin kohti Portinhoikkaa.

1. Oesch ja vangittu neuvostokenraali Vladimir Kirpitshnikov 1941. Kirpitshnikov teloitettiin maanpetturina Neuvostoliitossa 1950. 2. Tali-Ihantalan taistelu. Oeschin sotataito ja peräänantamattomuus estivät katastrofin. 3. Oesch sai jääkäriupseerikoulutuksen Saksassa ja kävi sotakorkeakoulun Ranskassa. Hän oli jo 1930-luvulla johtavia suomalaisupseereja.

Kenraalimajuri Ruben Laguksen panssaridivisioona ja jääkäripataljoonat kuitenkin löivät puna-armeijan takaisin. Niillä oli käytössään uusia saksalaisia panssarinyrkkejä ja -kauhuja, jotka osoittivat tehonsa. Niihin venäläiset eivät olleet varautuneet.

ITSELUOTTAMUS täytti suomalaiset, liikaakin. Syntyi ajatus, että taas kerran puna-armeija saataisiin jättimottiin. Suomalaiset aloittivat vastahyökkäyksen. Motti lähes onnistui, mutta nyt puna-armeijan tulivoima oli jättimäinen.

”Neuvostotykistö sekä panssarivoimat kirjaimellisesti räjäyttivät aukia pussin suun”, Määttä kirjoittaa.

Yksi kaatuneista oli Oeschin veljenpoika Klaus.

TAISTELUT jatkuivat yhä. Saksan ilmavoimien osasto Kuhlmeyn Stuka-syöksypommittajat moukaroivat puna-armeijaa. Suomalaisten tykkituli oli ennennäkemättömän tehokasta. Uusi keksintö, korjausmuunnin, auttoi tulen tehokasta ja nopeaa suuntaamista.

Itä-Karjalasta siirrettyjä suomalaisia täydennysjoukkoja saatiin viimein venäläisiä vastaan. Kenraalimajuri Einar Vihman 6. divisioonan miehet juoksivat junista melkein suoraan linjaan.

Puna-armeijan eteneminen muuttui varovaisemmaksi ja lopulta pysähtyi kesä-heinäkuun vaihteessa. Hinta oli suomalaisille kova, kaatuneiden joukkoon kuului myös kenraalimajuri Vihma.

VENÄLÄISET yrittivät vielä Kannaksella läpimurtoa Vuosalmella, mutta sekään ei onnistunut. Oesch oli pysäyttänyt punaisen teräksen vyöryn.

Se jätti jälkensä. Päämajan kenraaliluutnantti W.E. Tuompo tapasi Oeschin heinäkuun lopulla.

”Rintamakomentajista Oesch on aivan harmaa”, Tuompo kirjoitti.

PÄÄMAJAN määräyksestä oli aloitettu 1942 tutkimukset Oeschin alaisten komennossa olleiden sotavankileirien vankien surmista.

Oesch erosi puolustusvoimista syyskuussa 1945. Lokakuussa 1945 pidätettäväksi määrätty Oesch antautui vapaaehtoisesti Porin poliisille. Hän oli pidätysmääräyksestä kuultuaan yrittänyt pakoa Ruotsiin veneellä, mutta tullut katumapäälle.

Oesch sai jääkäriupseerikoulutuksen Saksassa ja kävi sotakorkeakoulun Ranskassa. Hän oli jo 1930-luvulla johtavia suomalaisupseereja.

Heinäkuussa 1946 sotaylioikeus tuomitsi hänet 12 vuoden vankeuteen 17 sotavangin taposta. Korkeimmassa oikeudessa tuomio muuttui kuolemantuottamukseksi ja rangaistus kolmeksi vuodeksi. Pitkän tutkintavankeuden vuoksi Oesch vapautui ehdonalaiseen vankeuteen jo vuoden 1948 alussa.

OIKEUDESSA väiteltiin ja historiankirjoituksessa väitellään, mikä vastuu Oeschin käskyillä oli sotavankien surmaamisessa. Koko juttuvyyhdissä tuomittiin myös alempia upseeria, ja kuolleiden vankien lukumäärä oli suurempi.

Oesch itse oli järkyttynyt tuomiosta. Hän syytti siitä oikeusministerinä toiminutta Urho Kekkosta, joka toteutti valvontakomission vaatimia sotarikostutkintoja.

SODAN jälkeen Oesch työskenteli kauppojen tarkastajana, isännöitsijänä ja Kansa taisteli -lehden päätoimittajana. 1950- ja 1960-luvuilla Oesch oli vielä vakiovieras presidentinlinnan itsenäisyyspäivän vastaanotolla, mutta sitten kutsut loppuivat.

Miehet ottivat yhteen myös sanan säilällä. Kekkosen Kirjeitä myllystäni -kirjasta löytyi myös Oeschille lähetetty kipakka viesti. Kekkonen pyysi myöhemmin anteeksi Oeschilta, että ei julkaissut tämän vastausta.

Vielä juuri ennen kuolemaansa keväällä 1978 Oesch oli perustuslaillisten valitsijamiesehdokkaana presidentinvaalissa, Kekkosta vastaan.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?