Kotimaa

Turvapaikanhakijat lähtivät vapaaehtoistyöhön vanhainkotiin Kotkassa

Julkaistu:

Viisi turvapaikanhakijaa aloitti ystävätoiminnan kotkalaisessa hoivakodissa.
Valkohiuksinen Aili Autio laulaa Maamme-laulua. Karhuvuorikodin asuintoverit yhtyvät säveleen, ulkomaalaiset ystävät kuuntelevat. Sitten on Ban Alkhazain vuoro. Vaikka hänen esittämänsä irakilainen kansansävelmä on surumielinen, lyödään siihen tahtia yhdessä.

Attendo Karhuvuorikodin vanhukset eivät vierasta tippaakaan uusia ystäviään, jotka kolmena päivänä viikossa tuovat vaihtelua hoivakodin arkeen.

– He ulkoilevat asukkaidemme kanssa ja osallistuvat toimintatuokioihin, kertoo hoivakodin johtaja Marika Autio.

Kahden kuukauden kokeilujakso aloitettiin perehdyttämällä vastaanottokeskuksen valitsemat vapaaehtoiset hoivakodin elämään. Hoivakodin vakituinen henkilökunta tukee heitä kaikissa toimissa. Yhteisenä kielenä on englanti.


VIIDEN vapaaehtoisen ryhmään kuuluvat irakilainen pariskunta sekä miehet Irakista, Libyasta ja Kongosta.

 

Suomalaiset ovat auttaneet minua, nyt on minun vuoroni tehdä jotain suomalaisten hyväksi.

He kaikki odottavat turvapaikkahakemustensa käsittelyä ja asuvat Kotkan vastaanottokeskuksen osoittamissa asunnoissa eri puolilla kaupunkia.

Ystävätoiminta tuo vaihtelua verkkaisesti kuluviin päiviin.

– Suomalaiset ovat auttaneet minua, nyt on minun vuoroni tehdä jotain suomalaisten hyväksi, sanoo libyalainen Salaheldin Mohamed.

Hän on koulutukseltaan lääkäri, ja odottaa paitsi päätöstä turvapaikkahakemukseensa, myös pääsyä Valviran testiin, jonka läpäistyään hän saisi harjoittaa ammattiaan Suomessa. Hän on päättänyt oppia suomen kielen.

– Luen kirjoja, katson televisiota ja kuuntelen radiota. Vanhusten kanssa juttelemalla opin lisää, sillä he eivät puhu englantia, sanoo auttavasti suomea puhuva Mohamed.

Hän tuli Suomeen reilu vuosi sitten vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa.

– Kotimaassani riehuu sisällissota ja terrorismi. Täällä on siistiä ja turvallista, Mohamed sanoo.



IRAKILAINEN Ban Alkhazai nauttii vanhusten seurasta. Hänen oma äitinsä jäi Bagdadiin.

– Äiti ei halunnut lähteä, kertoo miehensä, kahden lapsensa ja veljensä kanssa paennut Alkhazai.

– Haluan antaa jotain takaisin tälle maalle, joka otti minut ystävällisesti vastaan ja jossa voimme elää turvassa, sanoo Alkhazai.

 

Te suomalaiset ette ehkä ymmärrä, millainen aarre rauha on.

Hän iloitsee poikansa jokaisesta koulupäivästä.

– Pojan ei tarvitse pelätä, että hänet siepataan kesken oppitunnin.

– Te suomalaiset ette ehkä ymmärrä, millainen aarre rauha on, sanoo Alkhazai.

Hän pakeni perheineen sotaa ensin Turkkiin, sieltä kumiveneellä Kreikkaan, entisen Jugoslavian maiden kautta Unkariin ja sieltä Suomeen.

Koska rahat eivät riittäneet kaikkien lentolippuihin, tuli Alkhazain puoliso muun perheen perästä, osan matkasta kävellen.

– En voi koskaan palata Irakiin, sanoo englannin­opettajana työskennellyt Alkhazai.

Kunhan asiat selviävät, hän toivoo pääsevänsä töihin.

– Uskon, että te suomalaiset odotatte meiltä jotain, sanoo Alkhazai.

Ota kantaa

Haluaisitko tutustua turvapaikanhakijoihin?

Kyllä 50% En 50%
Ääniä yhteensä 29023