Kommentti: Saksalaisia emme ole, ruotsalaisiksi emme halua tulla - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Saksalaisia emme ole, ruotsalaisiksi emme halua tulla

Julkaistu: 29.9.2015 19:53, Päivitetty 30.9.2015 12:35

Yksikin heitetty kivi on liikaa. Ja yksikin lasten päälle heitetty kivi se vasta liikaa onkin, kirjoittaa Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin.

Viime päivinä on uutisoitu laajalti, myös maailmalla, suomalaisten tekemistä iskuista pakolaisten vastaanottokeskuksiin. Ne ovat olleet tyrmistyttäviä: millainen ihminen lähtee heittelemään kiviä ja ampumaan ilotulitusraketteja perheiden päälle? On pakko siteerata sotaveteraani Olavi Wallia, 91.

– Suomen pitää pysyä rauhallisena maana, se on ainoa vaihtoehto. Uhkailijat eivät paljoa ajattele. Tällaiset ihmiset voisi laittaa vaikka kirkon jalkapuihin!”

Mutta kokonaan toinen asia on sitten se, mitkä ovat näiden tekojen oikeat mittasuhteet. Onko Suomeen yhtäkkiä syntynyt joku suuri väkivaltaisten rasistien joukko, onko Suomen maine maailmalla nyt tyystin mennyt ja onko Suomi barbaarisempi kuin muut Euroopan länsimaat? Näihin kysymyksiin on helppo vastata. Ei, ei ja ei.

Toisin kuin kansainvälisestä uutisoinnista voisi kuvitella, Suomessa ei ole – ainakaan vielä – järjestelmällistä väkivaltaisten rasistien liikettä. On toki ymmärrettävää, että Lahden ja Kouvolan tapahtumista on kerrottu ympäri maailmaa arvostettuja amerikkalaislehtiä New York Timesia ja Washington Postia sekä brittiläistä BBC:tä myöten. Se johtuu tietysti kuvasta. Tarkemmin sanottuna kuvaan päätyneestä Ku Klux Klan -miehestä, joka on kaapuineen päässyt monen ulkomaisen lehden sivuille.

Suomessa ei ehkä täysin käsitetä, kuinka vahva on Ku Klux Klan -asun symboliarvo ja miten vastenmielisiä tunteita asu herättää, etenkin Yhdysvalloissa, jossa äärijärjestön historia on täynnä kammottavia hirmutekoja.

 Lahtelaisen tötteröhatun alla ei ollut kansainvälisesti tunnetun äärijärjestön aktiivijäsen

Lahtelaisen tötteröhatun alla ei kuitenkaan ollut tämän kansainvälisesti tunnetun äärijärjestön aktiivijäsen, vaan 19-vuotias päijäthämäläinen kotiaskartelija. Kyseisen nuorukaisen ammatillisuudesta rikosten saralla kertonee jotain se, että hän jäi kiinnikin siksi, että lahtelaisessa kaupassa oli hämmästelty, kun nuori mies osti lakanan, kartonkia ja teippiä ennen mielenosoitusta.

19-vuotiaalla ei ole aiempaa rikollista taustaa eikä hän poliisin mukaan kuulu myöskään mihinkään aktivistiryhmään. Poliisille hän on selittänyt, että tempaus oli ”tyhmä päähänpisto”. Tyhmä se olikin. Samalla teko osoitti myös nuoren miehen täydellistä historiantietämättömyyttä ja idiotismia, mutta oliko se todiste KKK:n suuresta rantautumisesta Suomeen? Ei ollut.

Tätä nuorta miestä epäillään nyt julkisesta kehottamisesta rikokseen ja Suomen lipun häpäisemistä, mutta ei väkivallasta. Väkivaltaa sen sijaan liittyy kouvolalaiseen mieheen, jonka epäillään heittäneen polttopullon turvapaikanhakijoiden hätämajoituskeskuksen ovelle. Hänkään ei kuitenkaan ole mikään yhtäkkiä kotisohvalla fasistisen herätyksen kokenut tavallinen mies, päinvastoin: hänellä on väkivallalla uhkaamisesta pitkä historia.

Kyseinen 50-vuotias mies on mm. uhkaillut kahta sosiaalivirkailijaa, toisella kertaa siten, että hän ilmestyi palava paperitukko kädessään naisen kotiovelle. Pelottavassa kohtauksessa paikalla olivat myös sosiaalivirkailijan lapset. Virkailijan mies sai lopulta 50-vuotiaan poistumaan paikalta.

Sama 50-vuotias on aiemmin uhannut myös perhettään: hän oli soittanut lastensa äidille ja kun puhelimeen vastasi yksi lapsista, mies oli uhannut tappaa koko perheen.

Rikosrekisterin perusteella kyseessä on siis mies, jonka lempipuuhaa näkyy olleen naisten ja lasten uhkailu. Mutta nuo aiemmat tapaukset eivät ole kiinnostaneet New York Timesia, YK:n edustajia tai BBC:tä. 50-vuotias kouvolalainen on saanut rauhassa jaella tappouhkauksia suomalaiselle lapselle ilman, että maailma on tyrmistynyt. Hänestä on kiinnostuttu vasta, kun hänen epäillään valinneen riehumisensa kohteekseen paikan, jossa on pakolaisia.

 Miten monta tragediaa estettäisiinkään, jos alkoholisti voisi saada ajoissa apua?

Mistä tämän työttömän miehen riehuminen sitten kumpuaa? Alkuperäisestä syystä on vaikea sanoa mitään, mutta tapauksiin liittyy vahvasti eräs helposti arvattava aine: alkoholi. Esimerkiksi uhkaavaa puhelinsoittoaan lapselle mies ei oikeudessa edes muistanut, koska oli ollut niin päissään. Humalassa hän oli myös silloin, kun vastaanottokeskuksen hätämajoitustilan vartijat ottivat hänet kiinni.

Alkoholi ei tietenkään koskaan, ikinä saa olla väkivallan puolustus, mutta sen ja väkivallan poikkeuksellisen vahva tilastollinen yhteys Suomessa saa kyllä kysymään, miksi päättäjät eivät vimmatusti yritä saada alkoholistien hoitoa Suomessa kuntoon. Miten monta tragediaa estettäisiinkään, jos alkoholisti voisi saada ajoissa apua?

Onko Suomen maine sitten lopullisesti mennyt? Jos on, sitten olisi pitänyt mennä Saksankin maine ja ajat sitten. On totta, että virallinen Saksa on avannut pakolaisille rajansa, mutta se ei ole koko tarina. Kaikki kansalaiset eivät ole suinkaan ottaneet tulijoita avosylin vastaan. Päinvastoin. Saksassa on pelkästään tämän vuoden ensimmäisellä vuosipuoliskolla rekisteröity 202 – aivan, luit oikein: kaksisataakaksi – hyökkäystä pakolaisia ja vastaanottokeskuksia vastaan (kahdeksan näistä tuhopolttoja). Näin, vaikka saksalaisten suhtautumista turvapaikanhakijoihin on Suomessakin vuolaasti ylistetty. Vastaanottokeskuksiin tehtyjen iskujen määrä on Saksassa kasvanut dramaattisesti, vuoteen 2014 nähden se on tuplaantunut. Näistä iskuista kuulee harvemmin puhuvan niiden poliitikkojen, jotka vaativat, että suomalaisten pitää ottaa Saksasta mallia.

Ruotsissa on näkyvissä sama ilmiö. Ruotsissa on muun muassa poltettu maahanmuuttajien asuntoja karavaanarialueella (kaksi loukkaantui) Göteborgissa, ammuttu autossa nukkuneita kodittomia pakolaisia Bodenissa ja heitetty happoa (!) kerjäläisten kasvoille Tukholmassa. Elokuussa ohikulkijat onnistuivat esisammutustöillä pelastamaan vastaanottokeskuksen Värnamossa, ennen kuin tulipalo olisi tuhonnut paikan. Ilman ohikulkijoita tilanne olisi voinut päätyä järkyttävään katastrofiin: kyseinen vastaanottokeskus oli täynnä lapsia ja nuoria. Poliisi tutkii tuhopolttoa.

 Vaikuttaa siltä, että sitä barbaarimaisempaa kansaa tulisi etsiä Pohjanlahden toiselta puolen.

Ei kuulosta oikein sivistyskansan touhulta tämä. Samaan aikaan ruotsalaiset kuitenkin katsovat tarpeelliseksi paheksua suomalaisia pakolaisten huonosta kohtelusta, vaikka toistaiseksi – onneksi – yhdellekään pakolaiselle ei Suomessa tehdyissä iskuissa ole käynyt pahemmin. Ruotsissa tehtyjen iskujen valossa vaikuttaa pikemminkin siltä, että sitä barbaarimaisempaa kansaa tulisi etsiä Pohjanlahden toiselta puolen.

Mutta ei meillä silti tietenkään ole aihetta ylpeilyyn. Päinvastoin. Yksikin heitetty kivi on liikaa. Ja yksikin lasten päälle heitetty kivi se vasta liikaa onkin. Kuten lotta Laina Hiipakka, 98, sanoi: ”Aivan verenpaine nousee, kun tätä ajattelee.”

Mitä maailmalla meistä ajatellaan, on lopulta sivuseikka. Oleellista on, mitä me itse ajattelemme – ja mitä me itse teemme. Asioista voidaan olla eri mieltä, maahanmuuttopolitiikastakin voidaan tiukasti kiistellä – mutta jätetään tarttumatta polttopulloihin, kiviin ja aseisiin. Toivoisi joka ainoan suomalaisen ymmärtävän, että meidän tulisi yhdessä vaalia korvaamattoman arvokasta ja kansainvälisestikin poikkeuksellista aarrettamme: yhteiskuntarauhaa ja turvallisuutta.

Ei siis heitetä happoa ihmisten päälle kuten Ruotsissa, ei polteta vastaanottokeskuksia kuten Saksassa. Ollaan ihmisiksi, sillä saksalaisia emme ole ja ruotsalaisiksi emme halua tulla.

Mitä suomalaisuuteen tulee, on asioita, joista emme voi olla ylpeitä ja asioita joista voimme. Typeryyksiä tehdään täälläkin – mutta jos niistä osataan jälkikäteen itse suoraselkäisesti kantaa vastuu, se on aidosti ilon aihe.

Siksi oli hienoa lukea uutinen Lahdesta: Jari Litmasen patsaan Ku Klux Klanin asuun pukeneet nuoret miehet on löydetty – sillä he ilmoittautuivat itse. He ovat poliisille sanoneet olevansa vilpittömästi pahoillaan teostaan ja halunneet hyvittää asian. Heidän kanssaan onkin sovittu, että he tekevät kunnossapito- ja siivoustöitä Lahden liikuntapalveluille.

Soisi, että New York Times, Washington Post, BBC ja muut välineet kertoisivat tämänkin lahtelaisuutisen. Sillä myös tämä on tärkeä tarina Suomesta.

Lisää aiheesta