Juuso-karhu maalaa tauluja Kuusamossa – taiteentuntija: ”Uskoisin ilman muuta ihmisen tekemiksi”

Helsingin yliopiston taidehistorioitsijan mielestä Suomen suurimman ruskeakarhun Juuson teoksissa on ainekset näyttävään taideuraan.

Juuso, 10, kiehnäsi maalissa koko lauantain.

24.9.2015 7:30 | Päivitetty 24.9.2015 8:06

Kymmenvuotias Juuso on Suomen suurin punnittu ruskeakarhu. Sen painoksi mitattiin kaksi vuotta sitten 483 kilogrammaa – tyhjällä vatsalla.

– Otsakin on puoli metriä leveä ja tassut yli 20 senttiä leveät, sanoo Juuson hoitaja Pasi Jäntti Kuusamon Suurpetokeskuksesta.

Jättikourat pääsivät lauantaina luomisen makuun, kun Juuso pantiin maalauspuuhiin. Sormivärisessio alkoi lauantaina puolelta päivin ja kesti auringonlaskuun saakka.

– Juuso on aina osallistunut remontti- ja korjaustöihinkin suurella innolla. Se on myös maalannut tassuilla kaiken maailman levyjä, mutta nyt tehtiin parempia alustoja ja pohjia, Jäntti sanoo.

Maalaustaide on Juuson taiteilijanuralla vain uusin aluevaltaus: se on esiintynyt myös valkokankaalla, dokumenttielokuvassa Miesten vuoro (2010).

Sulo Karjalainen (vas.), Juuso ja Pasi Jäntti ovat vanhoja ystäviä, joten luovuus pyrskähteli iloisissa merkeissä.

Jäntin mukaan Juuso nautti maalaamisesta yli kaiken.

– Silmistä näki, että se tykkäsi. Sillä oli semmoinen ote siihen hommaan.

Juuso houkuteltiin taidehommiin niin, että puupöydälle asetettiin puinen maalausalusta ja myrkyttömiä sormivärejä. Juuso kiehnäsi maalissa. Kun yksi työ näytti valmiilta, maalausalustaa vaihdettiin.

Jäntti kertoo, että Kuusamon Suurpetokeskuksen karhut ovat ennenkin harrastaneet maalaamista.

– Muutama vuosi sitten pari karhua teki maalaustyötä, ja se tuntui olevan niiden mielestä mielekästä touhua.

Kuusamon Suurpetokeskus yrittää nyt saada Juuson hengentuotteet kaupaksi. Tuotoilla keskus haluaa rahoittaa uutta kamerakalustoa.

Yli metrin levyisiä päätöitä syntyi päivän aikana viisi. Pienempiä töitä, ”akvarelleja”, karhu sai aikaiseksi seitsemän, ja ne ovat A3-kokoisia.

Näin aistikkaiksi muodoiksi ja väreiksi Juuso kiteytti tuntojaan.

”Akvarellien” toteutustekniikka oli erilainen kuin isojen töiden: Juuso teki ne ottamalla paperit käsiinsä ja hankaamalla. Isommat työt taas syntyivät väriin sotkeutumalla ja alustalla pyörimällä. Kylpy huolehti siitä, etteivät värit jääneet taiteilijan turkkiin.

– Seuraavana aamunakin Juusolla oli vielä sinistä kynsissä, mutta vesisateessa se lähti pois.

Jäntti arvelee, että maalaaminen rikkoo mukavasti karhun rutiineja.

– Luulen, että leikkinä se sen ottaa, ja mielekkäänä päivärytmin vaihteluna. Se on vähän erilaista touhua.

Juuso päätyi Kuusamon Suurpetokeskukseen pentuna. Metsästäjät olivat ampuneet Juuson emon, ja pentu löytyi Kuusamon luonnosta heikkokuntoisena.

– Se on asunut aina täällä, Jäntti sanoo.

Taidehistorioitsija: ”Uskoisin ihmisen tekemiksi”

– Uskoisin ne ilman muuta ihmisen tekemiksi taideteoksiksi. Niissä on myös kieltämättä vaikuttavuutta, Helsingin yliopiston taidehistorioitsija Ville Lukkarinen kirjoittaa sähköpostissa tutkailtuaan Juuson töitä.

– Mutta ovatko ne sittenkään täysin karhun tekemiä teoksia? Joku ihminen on uskoakseni valinnut karhulle maalausalustan, määritellyt sen koon, ja – mikä tärkeintä – antanut hänelle joukon etukäteen rajattuja värejä, jotka itse asiassa sointuvat varsin harmonisesti yhteen, sekoittelee niitä miten tahansa.

Juuso Karhu loi kiehnäystekniikalla myös tällaisen teoksen – mutta onko työ pohjimmiltaan tulosta karhun vai ihmisen luomisvimmasta?

Lukkarinen huomauttaa, että karhu ei välttämättä näe värejä ihmisen tavoin ja yhtä laajalla spektrillä. Juuso-karhun orastavalle taiteilijauralle hän kuitenkin maalaa lupaavia visioita.

– 1900-luvun alkupuolella taiteilijat keksivät tuoda taidenäyttelyihinsä pisoaareja tai kantoja herättääkseen kysymyksen siitä, mikä oikein on taidetta. Lopputuloksena on todettu, että kaikki, mikä taiteena julkisesti esitetään, on taidetta. Tässä mielessä Juuso Karhunkin taide on toki taidetta, jos siitä pidetään taidenäyttely.

Taidekaupassa teokset saattaisivatkin Lukkarisen mukaan menestyä – ”kunhan Juuso Karhu vain lanseerattaisiin ja brändättäisiin markkinoille oikealla ja tehokkaalla tavalla: nuorena lupauksena tai yllättävästi tyyliään vaihtaneena keski-ikäisenä konkarina.”

Käytännössä taidemaailma ei toimi näin yksinkertaisesti, historioitsija muistuttaa.

– Taiteilijan teoksia arvioidaan usein myös osana hänen tuotantoaan, osana tiettyä projektia ja tiettyjä tietoisia tavoitteita. Tässä mielessä Juuso Karhun teoksia tarkasteltaisiin aina kuitenkin karhun teoksina, niin diskriminoivalta kuin se kuulostaakin.

Juuso Karhun työt ovat täynnä reliefimäisiä aksentteja.

Lukkarinen löytää vaivatta taidesuuntauksen, jota Juuso Karhun työt edustavat.

– Karhun teokset ponnistavat 1950-luvun yhdysvaltalaisen abstraktin ekspressionismin maaperältä. Sen tunnuspiirteinä oleva abstrakti muotokieli, spontaani ja ekspressiivinen sivellintyöskentely sekä sen mukainen värinkäyttö on inspiroinut lukuisia eurooppalaisiakin taiteilijapolvia ihan tähän päivään asti, hän analysoi.

Tämä Juuso Karhun luovuuden hedelmä on taidehistorioitsija Ville Lukkarisen suosikki. ”Pidän maalauksen informalistisesta dynamiikasta ja värinkäytöstä.”

Lukkarinen epäilee, että Karhun käyttämät hempeän harmoniset värit ja suuripiirteisinä toistuvat karhuntassunjäljet voivat saada tämän päivän taidekentässä aikaiseksi ”vaikutelman tietynlaisesta ’helposta’ sisustustaiteesta”.

– Nirppanokkaisempi galleristi saattaisi kaivata teoksissa näkyvän monipuolisempaa dynamiikkaa ja suurempia variaatioita eri teosten välillä.

Lopullinen arvio Karhun luomista aistielämyksistä on kuitenkin ehdottoman myönteinen.

– Aivan kotimaisten 1960-luvun informalistien tapaan Karhu alleviivaa suuntauksen ihannoimaa orgaanista luonnollisuutta sijoittamalla maalauksen pinnalle todellisia luonnon elementtejä, syksyn lehtiä, reliefimäisiksi aksenteiksi, hän summaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?