Vakooja-Einari ajoi punavalkoisella mopolla – kukaan ei arvannut, mitä hän teki

Sukututkimus vei Pertti Hännisen operaatio Stella Polariksen jäljille. Isä olikin ”vakooja”.

Kuvan punainen mopo ja kypärä eivät liity tapaukseen. Oikealla eversti Reino Hallamaa työpöytänsä ääressä. Hänen johtamansa päämajan radiotiedustelu oli maailman huippua ja onnistui avaamaan vihollisen käyttämiä koodeja.

6.9.2015 14:48

”Min pappa var en hemlig finsk spion”, otsikoi Expressen.

”Isäni oli salainen suomalainen vakooja”.

Ruotsissa asuva Pertti Hänninen, 70, kertoo lehdessä isänsä Einarin tarinan. Vanhoilla päivillään sukututkijaksi innostunut Hänninen sai äskettäin selville isänsä olleen mukana ns. Stella Polaris -operaatiossa.

Isä oli palvellut sodassa Suomen päämajan tiedusteluosastolla.

Eversti Reino Hallamaan johtama päämajan radiotiedustelu oli maailman huippua ja onnistui avaamaan vihollisen käyttämiä koodeja. Einar Hänninen oli yksi heistä, radiokuuntelija.

22. syyskuuta 1944 tiedusteluosaston henkilökuntaa, arkistoja ja välineistöä siirrettiin neljällä laivalla Ruotsiin salaisessa operaatiossa, joka sai nimen Stella Polaris. Syynä oli pelko, että Neuvostoliitto miehittää Suomen.

Kolme laivoista lähti Närpiön Nämpnäsistä, yksi Uudestakaupungista. Ruotsiin rantautui 750 henkilöä, tiedustelumiehiä ja heidän perheitään. Lapsia oli 70, vastasyntynyt Pertti Hänninen yksi heistä.

Ruotsalaiset olivat kuvitelleet tulijoita olevan vain kymmeniä. Gävleen perustettiin tilapäinen pakolaisleiri ja Härnösandissa ”stellisteiksi” sittemmin kutsuttuja majoitettiin lähetyskirkkoon.

Vielä samana syksynä suuri osa stellisteistä palasi Suomeen. Osa jäi Ruotsiin. Yksi heistä oli Einari, joka vaihtoi sukunimensä tilapäisesti muotoon Henning.

Ruotsin armeija radiotiedustelupalvelu FRA värväsi 20 suomalaista huippuspesialistia omaan palvelukseensa. He ottivat pian Ruotsin kansalaisuuden.

Suuri osa jäi kuitenkin ilman ”oman alan” töitä. Wikipedia mainitsee nimeltä Einari Hännisen, ”joka hankki toimeentuloa muun muassa metsätöissä”.

Expressenin artikkeli antaa Einarin urasta uudenlaisen kuvan.

Myös Pertti Hänninen oli kuvitellut isänsä olleen tavallinen miekkonen, ”joka hörppi kahvia sokeripala huulten välissä, ajoi punavalkoista Monark-mopoa ja piti mieliruokanaan lihaa ja perunoita”.

Perhe asui Ekerön kunnassa ja isä kävi töissä aivan kodin lähellä FRA:ssa. Pertti luuli hänen olevan pelkkä vahtimestari.

Isä kuoli vuonna 1988 ja vei salaisuuden mukanaan hautaan.

Myös Aili- äiti vaikeni kuin muuri.

Kymmenen vuotta sitten Pertti Hänninen pääsi sukututkimuksessa vauhtiin. Häntä auttoi Stella Polariksesta kirjan kirjoittanut toimittaja Johanna Parikka Altenstedt, jolle Aili-äiti vihdoin uskalsi tutulla suomen kielellä avautua.

Äidiltä löytyi valokuvia ja mitaleita, joita Einarille olivat myöntäneet presidentit Mannerheim ja Kekkonen.

Kävi ilmi, että Einari oli jatkanut Ruotsissa tiedustelumiehen uraansa.

Hän oli vain vaiennut siitä ”kuin simpukka” ja kätkenyt kaiken ”iloisuutensa alle”.

Einar oli liittynyt Suomen radiotiedusteluun ennen sotia, vain 23-vuotiaana, suoraan varusmiespalveluksesta. Sinne oli vuonna 1927 etsitty lahjakkaita nuoria miehiä, joilla oli rytmitajua, musikaalisuutta ja kiinnostus tekniikkaan.

– Ajatella, että kaikki alkoi pienestä sukututkimuksesta ja päättyi siihen, että sain tietää isäni olleen vakooja, Pertti Hänninen päivitteli Expressenille käyttäen termiä vakooja hieman epämääräisesti.

Itse hän teki työuransa it-päällikkönä finanssiyhtiössä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?