Jos kriisi koittaa, kaupunkilaisten evakuointi voi tulla ajankohtaiseksi. Sisäasiainministeriön pelastusosasto päivittää evakuointien suunnittelu- ja toimeenpanosuunnitelmaa kunkin aikakauden mahdollisten uhkien mukaisesti.
Tänä kesänä on julkaistu historiikki Väestönsuojelu Helsingin suojana 1939–2014, jossa kerrotaan esimerkiksi Helsingin evakuointisuunnitelmasta vuodelta 1998. Suunnitelma paljastaa, että kaupunkilaiset suunniteltiin sijoiteltavan kriisitilanteessa Sisä-Suomen kohdekuntiin. Kohdekunta määräytyi evakuoitavan asuinkaupunginosan mukaan. Esimerkiksi Herttoniemen satamassa asuvat olisi evakuoitu Lapinlahdelle, takatöölöläiset Viitasaareen ja kluuvilaiset Nilsiään.
Evakuointia linja-autoilla Helsingissä 7. helmikuuta 1944.
Väestön ja sen omaisuuden sijoittaminen perustui sisäasiainministeriön sijoitussuunnitelmaan, joka kattoi koko Suomen. Ministeriö antoi silloisille lääninhallituksille ohjeet sijoitussuunnitelman käyttöperiaatteesta.
Väestönsuojelusuunnittelija Seppo Järvinen Helsingin kaupungin pelastuslaitokselta sanoo, että uudelleensijoittelustrategia ehti käytännössä näivettyä jo kauan ennen vuotta 2003, jolloin kohdekunnat poistettiin suunnitelmista.
Perinteisen rintamasodan uhkaa pidetään nykyään niin epätodennäköisenä, että menneiden vuosikymmenten evakuointisuunnitelmat on uusittu muutenkin kauttaaltaan.
– Uhkakuvat ovat muuttuneet. Jos nyt toteutuisi esimerkiksi strateginen isku, todennäköisesti riittäisi, että kaupunkilainen evakuoitaisiin lähialueelle, Järvinen sanoo.
Halsualle, Viitasaarelle...
Järvinen kertoo, että kohteiksi valittiin kuntia, joilla ei ollut omasta takaa riskitekijöitä, ja joita ei pidetty todennäköisinä hyökkäyskohteina. Valinnassa painoi myös kunnan kyky vastaanottaa ihmisiä.
Eri kaupunginosien vastaanottokunnat valikoituivat lähinnä koon perusteella: esimerkiksi etutöölöläisten ja lapinlahtelaisten laskettiin mahtuvan Veteliin. Sisäministeriö laati vastaavan sijoitussuunnitelman kaikille paikkakunnille, mutta pienemmille kaupungeille ei ollut tarvetta tehdä yhtä tarkkaa suunnitelmaa kuin strategisesti merkittävälle ja väkirikkaalle Helsingille.
Samalla kunnat joutuivat tekemään vastaanottosuunnitelmia ja muun muassa miettimään, millaiset valmiudet niillä oli majoittaa evakuoitavia.
– Nykyäänhän maaseudut ovat autioina, joten evakuoitavien vastaanottaminen sinne ei onnistuisi tällä tavalla, Järvinen toteaa.
Alla on kartta kaikista Sisä-Suomen evakuointikunnista. Jos kartta ei aukea oikein, jutun lopussa on lista kaikista kunnista. Karttaa voi myös katsoa selaimessa tästä linkistä.
Uudet uhkat, uudenlainen evakuointi
Vuonna 2003 sisäasiainministeriö päivitti evakuointiperiaatteet, ja kohdekunnista luovuttiin. Kohdekuntamalli katsottiin aikansa eläneeksi ja tositilanteessa toteuttamiskelvottomaksi. Se perustui ensimmäisen ja toisen maailmansodan kokemuksiin.
Helsingin poliisilaitoksen evakkokuulutus varattomille joulukuulta 1939.
Samalla muut mahdolliset uhkariskit alkoivat nostaa päätään. Nykyään evakuointisuunnitelmia tehdään huomioiden myös ympäristöonnettomuudet, epidemiat ja pandemiat.
Turvalliset alueet taas määritellään tilanteen mukaan sen sijaan, että väestölle olisi määritelty ennalta kohdekunnat.
– Selkeä riskityypin muutos tapahtui kylmän sodan jälkeen, kertoo Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen viestintäpäällikkö Taisto Hakala.
Lapset ja vanhukset ensin
Kohdekuntien lisäksi historiaan jäi evakuointityyppejä kuvaava terminologia: tilapäinen suojaväistö kaupungin sisä- tai lähialueille, ennakoiva valmiusevakuointi ja tyhjentävä alueellinen evakuointi.
Poistumisuhkaus 4. helmikuuta 1940.
Tietyt väestöryhmät oli kiireysluokituksella määritelty pelastusjärjestyksessä muiden edelle. Näitä olivat lapset ja heidän huoltajansa, yli 65-vuotiaat mahdollisine hoitajineen sekä pysyvästi sairaat ja invalidit sekä heidän hoitajansa.
Väestönsuojelusuunnittelija Timo Rekunen Helsingin pelastuslaitokselta sanoo, että varsinaista kiireysluokitusta ole enää nykyään ohjeistettu.
– Jos kuitenkin laajamittainen evakuointi toteutettaisiin, todennäköisesti juuri näitä samoja ryhmiä kehotettaisiin ensimmäisenä poistumaan alueelta.
– Sen sijaan tietyt viranomaiset joutuisivat jäämään paikalleen kaikissa evakuointiolosuhteissa. Tällöin myös esimerkiksi pelastajien ja sairaanhoitajien lapsista huolehtisi yhteiskunta, sanoo Seppo Järvinen.
Evakuointia Helsingin Rautatieasemalla 12. helmikuuta 1944.
Myös termeistä pakko- ja vapaaehtoinen evakuointi on luovuttu. Valmiuslain säädökset ja puolustustilalaki kuitenkin mahdollistavat siviiliväestön siirtämisen määräyksillä.
– Ensisijaisesti väestö suojautuu aina sisätiloihin tai väestönsuojiin. Pelastusviranomaisen tai poliisin on kuitenkin mahdollista tyhjentää vaara-alue. Myös valtioneuvosto tai sotilasviranomainen voivat määrätä alueen siviiliväestön siirtymään, Rekunen sanoo.
Voimassaolevan evakuointisuunnittelun lähtökohtana on, että jokaisen alueen vastaanottokapasiteetti on 25 prosenttia alueen vakinaisesta asukasmäärästä. Evakuointeihin liittyvää terminologiaa päivitetään lakien ja ohjeiden uusiutuessa. Seuraavan päivityksen on määrä ilmestyä pian, mutta siihen ei Rekusen mukaan ole tiedossa suuria linjanmuutoksia.
Helsinkiläisten sijoittelupaikat vuoden 1998 evakuointisuunnitelmassa:
Ala-Malmi: Kinnula
Alppila: Konnevesi
Eira: Jyväskylän mlk
Etelä-Haaga: Sonkajärvi
Etu-Töölö: Veteli
Hakuninmaa: Varpaisjärvi
Haltiala: Toholampi
Harju: Konnevesi
Heikinlaakso: Pylkönmäki
Hermanni: Rautalampi
Herttoniemen satama: Lapinlahti
Herttoniemen teollisuusalue: Rautavaara
Hevossalmi: Nilsiä
Itäkeskus: Jämsänkoski
Itä-Pakila: Petäjävesi
Itä-Pasila: Luhanka
Itäsaaret: Suonenjoki
Jakomäki: Kivijärvi
Jollas: Karstula
Jätkäsaari: Kiuruvesi
Kaartinkaupunki: Suonenjoki
Kaivopuisto: Suonenjoki
Kallahti: Hankasalmi
Kamppi: Kiuruvesi
Kannelmäki: Viitasaari
Katajanokka: Pihtipudas
Keski-Pasila: Luhanka
Keski-Vuosaari: Nilsiä
Kivihaka: Tervo
Kivikko: Joutsa
Kluuvi: Nilsiä
Konala: Keuruu
Kontula: Lapinlahti
Koskela: Nilsiä
Kruununhaka: Suonenjoki
Kulosaari: Lestijärvi
Kumpula: Keuruu
Kuusisaari: Toholampi
Käpylä: Keuruu
Laakso: Hankasalmi
Lapinlahti: Veteli
Lassila: Äänekoski/Konginkangas
Latokartano: Pihtipudas
Lauttasaari: Saarijärvi
Lehtisaari: Toholampi
Linjat: Saarijärvi
Länsi-Herttoniemi: Muurame
Länsi-Pakila: Toivakka
Länsi-Pasila: Kannonkoski
Malmin lentokenttä: Kinnula
Malminkartano: Joutsa
Marjaniemi: Jämsänkoski
Marttila: Vesanto
Maunula: Korpilahti
Maunulanpuisto: Korpilahti
Maununneva: Viitasaari
Meilahti: Multia
Mellunmäki: Saarijärvi
Meri-Rastila: Vieremä
Metsälä: Korpilahti
Munkkisaari: Jyväskylän mlk
Munkkivuori: Jämsänkoski
Mustikkamaa-Korkeasaari: Lestijärvi
Muut kaupunginosat: Hankasalmi
Myllypuro: Jyväskylä/Säynätsalo
Niemenmäki: Toholampi
Nordsjön kartano: Nilsiä
Pajamäki: Karstula
Paloheinä: Tervo
Patola: Kiuruvesi
Pihlajamäki: Pihtipudas
Pirkkola: Korpilahti
Pitäjänmäen teollisuusalue: Vesanto
Pohjois-Haaga: Muurame
Pohjois-Pasila: Kannonkoski
Puistola: Sonkajärvi
Pukinmäki: Karttula
Punavuori: Jyväskylän mlk
Puotila: Kiuruvesi
Puotinharju: Sumiainen
Reimarla: Vesanto
Roihupellon teollisuusalue: Sumiainen
Roihuvuori: Rautavaara
Ruoholahti: Leivonmäki
Ruskeasuo: Jyväskylän mlk
Santahamina: Suonenjoki
Siltamäki: Varpaisjärvi
Siltasaari: Petäjävesi
Suomenlinna: Jyväskylän mlk
Sörnäinen: Petäjävesi
Tahvonlahti: Suonenjoki
Taka-Töölö: Viitasaari
Tali: Vesanto
Tammisalo: Muurame
Tapanila: Kyyjärvi
Tapaninvainio: Perho
Tapulikaupunki: Uurainen
Tattariharju: Kinnula
Tattarisuo: Pylkönmäki
Torkkelinmäki: Halsua
Torpparinmäki: Toholampi
Toukola: Rautalampi
Tullisaari: Suonenjoki
Tuomarinkartano: Petäjävesi
Töyrynummi: Jyväskylän mlk
Ullanlinna: Suonenjoki
Uutela-Niinisaari: Nilsiä
Vallila: Korpilahti
Vanha Munkkiniemi: Toholampi
Vanhakaupunki: Rautalampi
Vartioharju: Vieremä
Vartiosaari: Karstula
Veräjämäki: Kiuruvesi
Vesala: Suonenjoki
Viikinmäki: Pihtipudas
Villinki: Suonenjoki
Yliskylä: Karstula
Ylä-Malmi: Rautalampi
Vuoden 1998 evakuointisuunnitelmassa oli yksityiskohtaiset ohjeet siitä, mihin Sisä-Suomen paikkakuntiin helsinkiläiset sijoitettaisiin evakuointitilanteessa.
Ohje väestön evakuoinnista
Väestöä varaudutaan evakuoimaan seuraavissa tilanteissa:
• onnettomuuksissa, suuronnettomuuksissa ja erityistilanteissa;
• poliittisen, taloudellisen ja sotilaallisen painostuksen aikana sellaisista
kohteista lähiympäristöineen, jotka voivat joutua erikoisjoukkojen toiminnan
tai muun yllättävän iskun kohteeksi;
• strategisen iskun uhka-aikana sellaisilta alueilta, joille ryhmittyy omia
joukkoja tai joille todennäköisesti kohdistuu vihollisen asevaikutusta
tai joukkojen toimintaa sekä
• laajamittaisen hyökkäyksen yhteydessä toimitaan kuten strategisen iskun
uhka-aikana, mutta evakuoitavat alueet voivat tällöin olla huomattavasti
laajempia.
Sisäasiainministeriön pelastusosaston ohje väestön evakuointien suunnittelusta ja toimeenpanosta