Kotimaa

Miksei tiimi tsemppaa?

Julkaistu:

Kaikki on Curt Lindströmin ja Suomen vuoden 1995 MM-jääkiekkojoukkueen voiton syytä.
Siihen asti kaikki oli normaalisti. Timo Jutilalta ei kysytty mitään mistään.

Sitten Suomi voitti MM-kultaa, urheilumetaforat tunkeutuivat kielenkäyttöön ja juuttuivat sinne. Lindström ja Lindströmin perässä muut jääkiekkovalmentajat kiersivät yrityksissä kertomassa, että te ootte tiimi, teidän pitää tsempata, ja työpaikoille oli palkattu sen verran toistaitoisia, että nämä lauseet kirjoitettiin ylös ajatuksina.

Ja tässä me nyt ollaan. Tiimi, jonka pitää tsempata.

Masentavinta on, kun tiimi ei tsemppaa.

Uusi hallitus ilmoitti priorisointikohteistaan niin kuin hallitukset tekevät ja sen jälkeen alkoi valitus niin kuin aina alkaa.

Ennen valitusta tosin kutsuttiin keskusteluksi, joka kuuluu vapaaseen yhteiskuntaan. Nykyään se on ”nillittämistä”, ”marinaa” ja ”kitinää”, jolla halutaan kertoa, että ongelma ei ole viestissä, vaan sen vastaanottajassa.

 

Ennen valitusta kutsuttiin keskusteluksi, joka kuuluu vapaaseen yhteiskuntaan. Nykyään se on ”nillittämistä”, ”marinaa” ja ”kitinää”.

Ja sitten kaikilta hajoavat hermot, kun viestin vastaanottajat näkevät maailman omalla tavallaan. Juha Sipilä suuttuu, Timo Soini muuttaa pyöriskelemään omaan galaksiinsa, viestintäyrittäjä Kirsi Piha ei enää kestä teidän tyhmyyttänne ja jopa Alexander Stubbilta loppuvat posiitiviset urheiluvertaukset, kun tiimi ei vain tsemppaa.

Sivistymättömän valtion eräs piirre se, että sen älyllinen eliitti halutaan hiljentää ilmoittamalla, että teillä on väärä asenne, kommunistit.

Meillä tapahtuu nyt jotain sen tapaista, kun tutkija tai professori avaa suunsa. Sun asenne on väärä, siksi sä puhut tollasia.

Akateemisen eliitin paikan maailman tulkitsijana ovat ottaneet asennehölisijät; entiset poliitikot, entiset toimittajat, viestintäyrittäjät, jotka karjuvat hormonihäiriöisen teinin tavoin muita korkeammalta ja kovempaa. Heidän ammattinsa on muuttaa maailma halutun näköiseksi, ja siksi Kirsi Piha syytti aamutelevisiossa professoreita, kun he ovat ”vihaisia siitä, että joku vapaaehtoisesti ehdottaa jotain, mikä pienentää hänen omia etujaan”.

Ei kukaan ollut vihainen. Professorit esittivät huomioita ja kysymyksiä, ja viestintäyrittäjä tulkitsi ne niin, että tässä joutuu taas epätasapainoisten kanssa keskustelemaan, mä en ala, mä alan huutaa.

Ne kysymykset koskivat priorisointia; sitä mihin päin yhteiskuntaa viedään, mitä ollaan ajamassa alas.

Ne ovat sivistyneessä yhteiskunnassa normaaleja kysymyksiä, joita tulee esittää. Meillä ne kertovat kaunaisten ihmisten asenneongelmista, eli voisitteko te nyt hillitä tota vihaanne, niin aikuiset voivat maksua vastaan keskustella ohi aiheen siitä, miksi tiimi ei tsemppaa, puhalla yhteen hiileen, huolehdi puolustustaktiikasta ja anna hyökkääjille pelirauhaa.

Ne ovat sivistyneessä yhteiskunnassa normaaleja kysymyksiä, joita tulee esittää.

Kirjoittaja on kirjailija ja käsikirjoittaja.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt