Kotimaa

Pikku-Oliver löysi ”Röllimetsästä” traagisen muiston

Julkaistu:

”Röllimetsän aarre” olikin teloitettujen punaisten joukkohaudan kadonnut muistolaatta.

HELSINGIN Tapanilassa asuvien Hanne ja Joni Isoahon perheessä Puustellin metsä on ”Röllimetsä”.

Se on 2,5 vuotiaan Oliverin ja Vernerin, 1, seikkailumetsä.

– Siellä tutkitaan kannot ja juurakot ja etsitään Röllin majaa, Hanne-äiti kertoo.

Helatorstain aattona Oliverilla oli näytettävää.

– Kato äiti, Röllin aarre!

Se oli metallinen laatta, joka kertoi traagisen tarinan.


PUUSTELLIN metsä on syrjässä. Se ei kuulu Tapanilaan, ei Töyrynummeen, ei Siltamäkeen, ei Suutarilaan eikä Tapulikaupunkiin, vaan jää sinne keskelle.

Siksi Puustellin metsää tarvittiin toukokuussa 1918.


Sisällissota oli päättynyt, mutta olot olivat levottomat. Yöllä 15.5. Tapanilassa ammuttiin vartioon menossa ollut suojeluskuntalainen. Seuraavana aamuna Tapanilan asemalta otettiin kiinni punaisiksi tiedettyjä työläisiä, jotka odottivat aamun ensimmäistä junaa.

– Heidät valittiin aivan sattumanvaraisesti, kertoo seudun historiasta kiinnostunut Marja Nurmi.

– Sitä paitsi huhun mukaan ampuja oli valkoinen ja syynä oli mustasukkaisuus.


SEURAAVANA yönä Tapanilan torilta marssitettiin Puustellin metsään kymmenkunta punaista. Suojeluskuntalaiset vartioivat, kun he kaivoivat omat hautansa. Sinne heidät teloitettiin. Mutta ei unohdettu.

Annagreta Sipilä, 72, asuu metsän reunassa. Hän muistaa, kuinka aina vapun aikoihin pitkä kulkue marssi punaliput liehuen ja soittokunnan soittaessa Tapanilan torilta metsähaudalle.


KULKUE kulki teloitettujen viimeisen matkan: Asematietä (nyk. Liiketie), Kanervatietä, Palokunnantietä (Päivöläntie), Puutarhatietä (Yrttimaantie) ja lopuksi Rintamasotilaantietä.

– Me kaikki lähiseudun muksut juoksimme perässä, Sipilä kertoo.

Marja Nurmi asui Tapanilassa ja muistaa, kuinka kulkue pysähtyi aina yhden talon eteen Asematiellä ja lauloi Vapaan Venäjän.


– Siinä asui kauppias, joka oli yksi teloittajista.

Näin kului vuosia ja vuosikymmeniä. 1970-luvun alussa vainajat kaivettiin ylös ja haudattiin Malmille punaisten joukkohautaan. Seitsemän luurankoa ja irtoluita.


HAUTAPAIKKA unohtui, kunnes paikallishistorian harrastaja Liisa Nordman päätti, että sinne on saatava muistomerkki.

Paikka etsittiin maastotiedustelulla ja järjestettiin rahankeräys.

– Laatta maksoi 500 euroa. Kaupunki toi suuren luonnonkiven, Sipilä kertoo.

Muistomerkki paljastettiin lokakuussa 2012. Liisa Nordman oli kuollut edellisenä kesänä. Sipilä ja Nurmi ottivat viestikapulan.

Viime syksynä muistolaatta katosi. Ja nyt se on saatu takaisin, kiitos Oliverin tarkkanäköisyyden.


UUSI oli jo ehditty tilata. Eilen Oliver luovutti Sipilälle löytönsä ja tämä antoi hänelle vastalahjaksi mansikoita, heijastimen ja kiitoskortin.

Mykkä kivi kuusikon keskellä on saanut takaisin muistinsa ja muistonsa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt