Kotimaa

Kaiken nähnyt rikostutkija paljastaa: Yksi tapaus ei unohdu – ”Havahduin äärimmäiseen pahuuteen”

Julkaistu:

Poliisi
40 vuotta suomalaista väkivaltaa tutkinut Murharyhmän rikosylikomisario Juha Rautaheimo jää eläkkeelle.
Pitkän uransa aikana Helsingin Murharyhmän rikosylikomisario Juha Rautaheimo luuli jo nähneensä kaiken. Hän oli kohdannut satoja kuolemia, väkivaltaisia, itse aiheutettuja, tapaturmaisia ja luonnollisia.

Kuolema oli näyttänyt kyntensä. Hän oli käynyt teurastamoa muistuttavilla rikospaikoilla ja kohdannut uhrinsa paloitelleita surmaajia.

Sitten tuli äitienpäivä, varhainen toukokuinen aamu 2012. 8-vuotias koululainen Vilja Eerika löydettiin kuolleena kotoaan yöpaidassa. Pienen tytön päässä oli tiara. Sen piikit olivat painuneet päähän.

– Havahduin äärimmäiseen pahuuteen. Se oli sadistinen ja julma lapsen murha - tekijänä vielä oma isä ja äitipuoli, Rautaheimo puistaa päätään.

Vilja Eerikan kohtalo ottaa yhä koville, saa hengittämään raskaammin. Pahoinpidelty tyttö tukehtui hitaasti kuoliaaksi tiukaksi paketiksi sidottuna.


– Koin Vilja Eerikan kohtalon aika voimakkaasti. Ajatukset oli pakko yrittää katkaista työpäivän jälkeen. Se kuolema oli niin kauhea.

– Vilja Eerika oli lyhyen elämänsä aikana kuin puhumaton huutomerkki. Tytön hätää ei kukaan huomannut. Hän joutui vain hiljaa kärsimään, vailla tukea ja turvaa, Rautaheimo sanoo. Silmissä läikähtää vesi.


– Heti tuli selväksi, että tästä täytyy todennäköisesti aloittaa myös virkarikostutkinta. Niin monen seulan läpi tyttö oli mennyt.


VILJA Eerikan isä ja äitipuoli saivat teostaan elinkautisen vankeustuomion. Sitä Rautaheimo ei muista, kuinka mones elinkautinen se oli hänen 40 vuotta kestäneellä urallaan väkivaltarikostutkijana.

Se jaksaa ihmetyttää yhä, miten ihmishengellä saa leikkiä eikä siitä juuri pitkää kakkua saa.

 

Väkivaltarikoksista annetut rangaistukset ovat liian lieviä, yleisen oikeustajun vastaisia.

– Elinkautista lukuun ottamatta ihmishenki on Suomessa halpaa. Se on elämälle vierasta. Väkivaltarikoksista annetut rangaistukset ovat liian lieviä, yleisen oikeustajun vastaisia. Törkeästä pahoinpitelystä maksimirangaistus on 10 vuotta vankeutta, silti tuomioistuimet käyttävät pääasiallisesti rangaistusasteikon alapäätä. Aivan kuin nämä alhaiset tuomiot olisi kiveen hakattu. Kaiken lisäksi ensikertalainen istuu vain puolet tuomiosta. Hyvin helläkätisiä oikeusistuimet ovat tekijää kohtaan.

Puhtaasti onnekas sattuma. Se suojelee usein niin uhria kuin tekijääkin. Kuolema hipaisee muutaman millimetrin päästä.

– Uhri selviää hengissä ja tekijä pääsee muutaman vuoden istumisella. Juuri nyt on tutkinnassa tapaus, jossa sentti syvemmälle olisi maksanut kaulaan puukotetun naisen hengen.

 

Yksikkö pärjää hyvin minun jälkeenikin. Murharyhmä on hyvässä iskussa.

Yksi hiuksenohut hetki voi katkaista elämän.

– Tämä työ on opettanut realistiksi elämän suhteen. Elämä voi päättyä yhdessä hetkessä ilman ennakkovaroitusta ja ilman, että itse on siihen millään lailla syyllinen. Jollakulla naksahtaa ja osut kohdalle, Juha Rautaheimo sanoo.

Vilja Eerikan kohtalo äitienpäivänä tuo mieleen toisen äitienpäivän 11 vuotta aiemmin. Naisen torso ajautui Munkkiniemen rantaan. Oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus paljasti, että nainen oli joskus synnyttänyt.

– Tutkijani tokaisi avaussalissa, että ei varmaan mene paljon pieleen, jos sanon, että murhaaja on yksinäisen naisen aikuinen, skitsofreniaa sairastava poika. Tutkija osui oikeaan, ei siihen sen kummempaa profilointia tarvinnut. Poika oli surmannut äitinsä äitienpäivänä.

Uudet tutkintamenetelmät, kuten dna, valvontakamerat ja telepakkokeinot ovat helpottaneet rikostutkijan työtä. Silti Juha Rautaheimo arvostaa edelleen perinteistä dekkarin työtä. Täytyy olla hoksottimet tarkkana.



HELSINGIN poliisin Murharyhmä, viralliselta nimeltään Vakavan rikollisuuden tutkintayksikön vakavat henkilöön kohdistuneet rikokset -toiminto, on tunnettu henkirikosten korkeasta selvittämisprosentista. Ryhmä tutkii vuosittain noin 1300 kuolemaa. Tänä vuonna henkirikoksia on ollut kaksi, Rautaheimon aloittaessa virkauraansa 1975 niitä oli 25.

Kun kuolema kulkee jatkuvasti työssä kainalossa, työhyvinvoinnista pitää kantaa huolta. Rautaheimon seinällä komeilee tuore diplomi urheasta toiminnasta Laajasalon öljysataman murhatutkimusten yhteydessä.

– Dekkari Krisse tutki liukkailla kallioilla verijälkiä, hujahti varoituksista huolimatta veteen, josta minä ongin hänet ylös. Krisse muisti kunniakirjalla. Työyhteisössä on hyvä henki ja sitä pidetään yllä kaikella tällaisella.

– Tätä yhteen hitsautunutta porukkaa tulen kaipaamaan. Toisaalta tiedän, että yksikkö pärjää hyvin minun jälkeenikin. Murharyhmä on hyvässä iskussa.

Yllä olevalla videolla Juha Rautaheimo kommentoi 8-vuotiaan tytön surmaa vuonna 2013.