Kommentti: Anteeksi, että hukutimme sinut, pieni pakolaistyttö vaaleanpunaisessa mekossa

Julkaistu:

Anteeksi, että hukutimme sinut pieni pakolaistyttö vaaleanpunaisessa mekossa. Miksi maailman omatunto nukkui, kysyy ISTV:n kanavajohtaja Hanna Kouri.
Tänä viikonloppuna Suomessa on neljän päivän vappu. On ymmärrettävää, että vapun aatonaattona suurinta osaa ihmisistä kiinnostaa enemmän tuleva pitkä viikonloppu kuin maailman ihmisoikeuskysymykset.

Nyt Suomessa on kuitenkin meneillään paljon tärkeämpiäkin tapahtumia kuin vapun juhliminen. Suomelle muodostetaan paraikaa hallitusta, joka toivottavasti kestää seuraavat neljä vuotta. Toivon, että hallituslinjassa ihmisoikeuskysymyksiin suhtaudutaan vakavasti.


Toissa yönä Facebookissa levisi (vaikkakin valitettavan vähän) kuva ja kirjoitus pienestä Välimereen hukkuneesta pakolaistytöstä.

Kuva pysäytti minut kesken vapun valmistelujeni ja sai minut viettämään unettoman yön, kun surffasin Amnestyn sivuilla etsimässä faktoja maailman pakolaisista. Katsoin kuvaa ja itkin. Ja yritin ymmärtää. Miksi me emme välitä? Miksi emme tee mitään?

 

Anteeksi, että hukutimme sinut, pieni pakolaistyttö vaaleanpunaisessa mekossa. Miksi maailman omatunto nukkui?

Tällä hetkellä yksi ajankohtaisimmista asioista on Välimerellä viime vuonna hukkuneet 3 400 pakolaista. Heitä on kolmen Estonian verran.

103 vuotta ja 17 päivää sitten Titanic upposi ja noin 1500 ihmistä kuoli. Olemme kaikki tietoisia siitä, kiitos lehtikirjoitusten, kirjojen ja elokuvien. Mutta moniko tietää, että jotain paljon pahempaa on tälläkin hetkellä käynnissä Välimerellä, jossa lähes me kaikki olemme käyneet lomailemassa?

Tänäkin vuonna kuvassa olevan pienen tytön lisäksi yli 1700 pakolaista, enemmän kuin Titanicin uhreja, on jo hukkunut Välimereen. Suuri osa heistä yritti vain saada ihmisarvoisen elämän itselleen tai edes lapsilleen. Onko se liikaa vaadittu?

Samaan aikaan kun suuri osa suomalaisista juhlii vappua ja osa kännää neljä päivää putkeen, miljoonat ihmiset maailmassa taistelevat siitä, pysyvätkö he tai heidän lapsensa edes elossa. 805 miljoonaa ihmistä eli yksi yhdeksästä ihmisestä maailmassa elää nälänhädässä ja viime vuonna 3,4 miljoonaa lasta kuoli nälkään. Viime vuonna. Meidän maailmassamme.


Mutta eihän se koske meitä? Kuinka pieniä olemme? Koskettaako meitä vain se, mikä koskettaa itseämme tai jos oikein isoja olemme myös perhettämme tai lähipiiriämme? Voisimmeko yrittää olla vähän parempia ja välittää myös niistä, jotka eivät ole verisukulaisia, joita emme tunne ja jotka kaipaavat meidän, etuoikeutettujen, huomiota ja apua? Voisimmeko välittää edes vähän?

On luonnollista ja kai hyväksyttävääkin, että huoli läheisistä on suurempi kuin hätä maailmasta. Kuka pennuista huolehti paitsi äiti tai jossain lajeissa isä, joka taas toisissa voi jopa tappaa pentunsa. Tai äiti, kuten Suomessakin jo liian monta kertaa on käynyt. Edes eläimet eivät tee sitä huvikseen vaan äärimmäisessä hädässä.

Siksi on äärimmäisen tärkeää, että edes Suomessa ketään ei ajeta tilanteeseen, jossa kukaan ajattelee, että on parempi vaihtoehto kuolla ja jopa tappaa myös lapsensa kuin jatkaa elämää. Jos lauma ei kykene puolustamaan omiaan, apua siihen on saatava muilta ja yhteiskunnalta. Me olemme eläinkunnan kuninkaita, ihmisiä ja meidän pitäisi puolustaa paitsi omiamme myös muita.

Olen hyvin iloinen hallitustunnustelija Juha Sipilän kaikista eduskuntaryhmille esittämistä kysymyksistä ja ymmärrän toki, että suomalaisten asiat on saatava kuntoon ennen kuin ja jotta pystymme olemaan solidaarisia myös muille.

Nyt toivon, että kysymyksiin 1: Suomen vuoden 2015 tavoitteisiin ja visioihin kuuluu suomalaisten asioiden laittaminen siihen malliin, että meillä riittää sympatiaa myös muille maailman huonompiosaisille. 7: EU-politiikasta toivon, että Suomi ottaa vahvan humanitäärisen roolin ja jatkaa mm. Ahtisaaren aloittamaa työtä ratkaisemalla maailman kriittisiä konflikteja, tehostaa kehitysyhteistyötä ja yrittää ratkaista pakolaisongelman syyt ja seuraukset. Olemmehan maailman hyväosaisimpia ihmisiä, meillä on velvollisuus siihen. 12: Ihmisoikeuspolitiikka. Pyydän, kuunnelkaa Amnestyä ja tehkää sen kanssa yhteistyötä. 13: Katso kohta 7. Tehdään mekin mitä pystytään, kiitos.

Hyvä Sipilä, toivon todella, että huimilla yrittäjänäytöilläsi teet saman koko Suomelle (en usko loputtomaan talouden nousuun ja maapallon varojen ylikäyttöön vaan kestävään kehitykseen, kuten toivottavasti sinäkin) ja teet meille Suomen, jolla on varaa olla solidaarinen ja maailman ihmisoikeuksien lippulaiva. Toivon, että edes sinä välität pienestä tytöstä vaaleanpunaisessa mekossa. Koska sinulla on nyt myös valta tehdä asialle jotain.

Pienelle tytölle vaaleanpunaisessa mekossa: Anteeksi, ettemme välittäneet. Että emme tehneet mitään. Anteeksi, että me tapoimme sinut.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt