Jussi Ratiaa kiusattiin kehitysvamman takia koulussa - kaveri pelasti - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Jussi Ratiaa kiusattiin kehitysvamman takia koulussa - kaveri pelasti

Jussi Ratiaa kiusattiin koulussa lievän kehitysvamman takia. Hän ei kuitenkaan antanut periksi. –– Haluan, että kaikki tulisivat toimeen kehitysvammaisten kanssa, Ratia toivoo.

Jussi Ratia muistuttaa, ettei kehitysvammaisia pidä pelätä.­

15.3.2015 14:00

Vanhempiensa kanssa Eirassa, Töölössä, Kiteellä ja Turun saaristossa asunut Jussi Ratia, Armi Ratian pojanpoika, 42, ei haikaile enää vanhempien helmoihin, vaikka he elämän tärkeimmät ihmiset ovatkin.

– Olen tyytyväinen, että olen löytänyt hyvän kodin, olen aina halunnut itsenäistyä. Oli aika aloittaa oma elämä ja mennä poispäin vanhemmista, kertoo Ratia asuntonsa keittiössä Malmin ryhmäkodissa.

Hän puhuu lämpimästi myös asuintovereistaan ja ryhmäkoti Kotipolun henkilökunnasta. Eikä puhe viilene yhtään, kun aletaan jutella töistä. Ratia työskentelee Lyhty ry:llä kahvilatarjoilijana. Yhdistys avaa keväällä kahvilan Kallioon Viidennelle linjalle, mutta harjoittelu on aloitettu jo varhain.

– Parempaa työnantajaa ei ole. Minut otettiin siellä niin lämpimästi vastaan. Tunnelma on aina lämminhenkinen, ja minua neuvotaan hyvin. Lyhty on kultainen työnantaja, suitsuttaa Ratia.

Jussi on kokeillut aiemmin erilaisia töitä. Ylämyllyn prikaatissa hän viikkasi lakanoita varastossa, ja Sokoksella ja Citymarketeissa hän kokeili uraa kaupanalalla. Sairaalan varastossa ollut työkokeilu ei mennyt hyvin.

– Tyrin siellä ja päätin lähteä, kertoo Ratia lyhyesti.

Näistä työkokeiluista on jo aikaa. Mitä lämpimin vastaanotto Lyhdyssä on saanut Ratian pysymään ­samassa työpaikassa jo kaksikymmentäyksi vuotta.

Elämän kolhuilta Ratia ei kuitenkaan ole välttynyt.

– Kun opiskelin Kampin koulussa, en ollut pidetty. Minua kiusattiin lievän kehitysvamman takia. Minua lyötiin, hakattiin ja potkittiin ensimmäisellä välitunnilla. Yksi kaveri kuitenkin pelasti, sanoo Ratia.

Vaikka koulunkäynti Kampin koulussa loppui lyhyeen, Ratia ei jäänyt tuleen makaamaan. Hän meni uuteen kouluun, jossa sai ystäviä. Ratia otti myös yhteyttä kehitysvammaliittoon ja aloitti kiertämään pääkaupunkiseudun ylä- ja alakouluja kertoen oppilaille kehitysvammaisuudesta. Ratia on tyytyväinen, että puheyhteys oppilaisiin löytyi heti.

– Olen huolissani, ettei kouluissa riitä tarpeeksi valvojia välitunneille, jolloin kehitysvammaisia ja muita päästään kiusaamaan, sanoo Ratia.

Muuten hän ei kerro joutuneensa ikäviin tilanteisiin, mutta monet ihmiset voisivat silti parantaa suhtautumistaan kehitysvammaisiin.

– Ihmisten pitää huomioida kehitysvammaiset, tulla juttelemaan rohkeammin. Ei pidä pelätä. Haluan, että kaikki tulisivat toimeen kehitysvammaisten kanssa, sanoo Ratia.

Ratia puhuu kauniisti myös harrastuksistaan, valokuvaamisesta ja tanssista, jotka ovat ilmeisen rakkaita.

– Isäni kanssa Lontoossa käydessäni ihastuin Andrew Lloyd Webberin Cats-musikaaliin, kertoo Ratia.

Matkan jälkeen Ratia liittyi Suomen DanceAbilityn ryhmään, jossa erilaisuus on hyve. Kommunikointi ryhmiä vetävän brittiläisen Sally Davisonin kanssa sujuu englantia taitavalta Ratialta ongelmitta. Hän kertoo tanssiharjoituksesta, jossa jokainen sai tehdä oman koreografian.

– Tanssi valtasi sydämeni. Minulla juolahti mieleen kaunis runollinen tanssi ja tein Kalevala-aiheisen koreografian. Veistin silmät kiinni puusta kanteleen ja lopetin tanssin polvistuen kuin Lemminkäisen äiti maalauksessa poikansa ääreen, kertoo Ratia.

Tällä hetkellä Ratia on mukana valokuvanäyttelyssä, joka kantaa nimeä Kuka painoi nappia, herra Holbein? Näyttely on syntynyt Lyhty ry:n valokuvatyöpajassa, ja muotokuvissa nähdään myös Pertti Kurikka uudessa valossa.

Mutta salibandyharrastuksestaan Jussi löysi rakkauden. Rakkauden kohde asuu toisessa ryhmäkodissa Arabianrannassa. Pari näkee toisiaan silloin tällöin.

– Meidän kahden rakkaus on ikuinen, sanoo Ratia.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?