Kiitetään naistenpäivänä – Suomen miehiä

Julkaistu:

Suomen huikea tasa-arvotarina johtuu siitä, että meillä on harvinaisen fiksuja ja edistyksellisiä miehiä, kirjoittaa päätoimittaja Ulla Appelsin.
Pian Suomessa on eduskuntavaalit. Sellaiset pidettiin myös vuonna 1907 – jolloin Suomessa äänestettiin parlamenttiin maailman ensimmäiset naiskansanedustajat. Siis MAAILMAN ensimmäiset, täällä pienenpienessä pohjoisessa maassa. Äänioikeushan oli tullut jo vuotta aiemmin, ensimmäisenä Euroopassa. Vuonna 1926 Suomella oli jo ensimmäinen naisministerikin, Miina Sillanpää. Sittemmin Suomessa on ollut naispuolisia pääministereitä ja naispresidenttikin, kalliolainen yksinhuoltajaäiti. Hallituksessakin on tällä hetkellä enemmistö naisia.

Suomi on hoitanut tasa-arvoasioita hienosti muutenkin. Arvostettu talouslehti The Economist arvioi tuoreessa analyysissään, että Suomi on tällä hetkellä paras mahdollinen maa työssäkäyvälle naiselle. Suomi pärjäsi vertailussa siksi, koska meillä naiset ovat korkeasti koulutettuja, on pitkä äitiysloma, jonka ajalta maksetaan korvausta ja naiset ovat aktiivisesti työelämässä mukana.

Ja mistäkö Suomen huikea tasa-arvotarina johtuu? Siitä, että meillä on harvinaisen fiksuja ja edistyksellisiä miehiä. Tietenkin Suomessa on ollut rohkeita ja tarmokkaita naisia, jotka ovat ajaneet uudistuksia ja taistelleet niiden puolesta, mutta mikään uudistuksista ei olisi mennyt läpi, mikäli Suomen miehet olisivat olleet pelkkiä konservatiivisia änkyröitä (jos suomalaismiehet ajattelisivat kuten vaikkapa saudiarabialaiset, ei täälläkään yksikään nainen ajelisi autolla, saati saisi mennä yksin ravintolaan).

Sivistysvaltio Sveitsikin kaukana Suomen takana

Maailmassa on miljoonia naisia, jotka eivät voi unelmoidakaan omassa maassaan kaikesta siitä, mitä meillä suomalaisilla naisilla on. Eikä tarvitse lähteä edes kovin kauas. Economistin vertailussa esimerkiksi keskellä Eurooppa sijaitseva sivistysvaltio Sveitsi on hyvin kaukana Suomen takana. Mikä tosin ei ole ihme historian näkökulmasta: 1970-luvulla kun suomalaisnaiset olivat jo vuosikymmeniä kävelleet eduskuntatalon rappusia ylöspäin, Sveitsissä vasta pitkin hampain päästettiin naiset edes äänestyskoppiin. Miettikää: nykyiset työikäiset viisikymppiset sveitsiläisnaiset ovat syntyneet aikana, jolloin katsottiin, ettei naisilla ole mitään oikeutta vaikuttaa oman maansa asioihin.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on toki omat kipupisteensä, kuten vaikkapa korkeat parisuhdeväkivaltaluvut. Mutta on hyvä kysyä, johtuuko suurin osa näistä tapauksista siitä, että suomalaismiehet nyt vain ovat väkivaltaisia sikoja – vai siitä, että monen tapauksen takaa paljastuu vakava alkoholiongelma? Alkoholi ei koskaan saa olla väkivallan puolustus, mutta alkoholismin paremmalla hoidolla voitaisiin todennäköisesti merkittävästi pienentää tilastojen rumia lukuja.

Kotitöiden jakautumisesta totta kai pitää voida keskustella, mutta totuus on, että suomalaiset miehet eivät ole koskaan tehneet niin paljon kotitöitä kuin nyt. Monille nuorille aviomiehille on jo itsestäänselvyys tarttua imuriin ja tiskiharjaan.

Feminismistä tullut trendikäs aate

Siksi onkin kummallista, että viimeaikaisesta yhteiskunnallisesta keskustelusta on välillä syntynyt kuva, että tasa-arvokysymykset olisivat nyt yhtäkkiä muuttuneet isoksi ongelmaksi Suomessa. Se johtuu todennäköisesti siitä, että feminismistä on tullut länsimaailmassa trendikäs aate. Siksi Suomessakin moni innolla tunnustautuu feministiksi, vaikka moni muiden maiden naisten haave on toteutunut Suomessa jo ajat sitten. Meillä esimerkiksi ajettiin jo vuosikymmeniä sitten läpi päätöksiä, joilla on ollut merkittävä vaikutus naisten työllistymiseen: päivähoitoa kehitettiin voimakkaasti, tuli hoitovapaa, tuli vanhempainraha jne.

 

Maailmassa on miljoonia naisia, jotka eivät voi unelmoidakaan omassa maassaan kaikesta siitä, mitä meillä suomalaisilla naisilla on.

Kun esimerkiksi Hollywoodin naistähdet nyt vaativat omaan maahansa muutoksia, niitä on syytäkin vaatia: Yhdysvalloissa äitiyslomat ovat suurin piirtein sillä tasolla kuin Suomessa – siis silloin kun Suomi itsenäistyi. Jo vuonna 1917 säädettiin Suomessa asetus, joka takasi teollisuustyötä tekeville naisille neljä viikkoa palkatonta äitiyslomaa ja liiketyöntekijöille kuusi viikkoa.

Yhdysvalloissa tilanne toki osavaltioittain vaihtelee, mutta maan lainsäädäntö takaa vain 12 viikkoa palkatonta vapaata. Ja tässäkin on tukku rajoituksia: laki koskee esimerkiksi vain sellaisia työntekijöitä, jotka tekevät töitä yli 50 hengen firmassa jne.

Jotta kuitenkin Suomi voisi olla mukana feminismitrendissä, meilläkin etsitään tasa-arvon mätäpaiseita vimmaisesti. Ja sorrutaan välillä naurettavuuksiin. Suomessa on esimerkiksi käyty tuohtunutta keskustelua siitä, miksi historiankirjoissa on niin vähän naisten nimiä miesten nimiin verrattuna. Hyvänen aika, kai se nyt on sangen loogista, kun valta on ollut vuosituhansia pääosin miesten käsissä?

Kuninkaita, tsaareja ja ruhtinaita on riittänyt, ja näiden herrojen päätöksillä on ollut merkittäviä vaikutuksia. Ei historialle mitään mahda eikä sitä voi unohtaa, saati vääristellä, vain sen takia, että näyttäisi kivalta, kun naisten nimiä olisi kirjoissa enemmän.

Juhlitaan upeita suomalaisia naisia ja miehiä!

Onneksi ajat ovat muuttuneet ja tämäkin päivä on osa tulevaa historiaa. Mitä pidempään elämme maailmassa, jossa myös naisilla on oikeuksia, sitä enemmän on myös sellaisia naisvaikuttajia, joiden nimet päätyvät tuleviin oppikirjoihin.

Tietenkään maailma – ei edes Suomi – ole vielä tasa-arvon(kaan) osalta täysin valmis. Esimerkiksi vanhemmuuden kustannusten jakautumisesta on syytä keskustella. Mutta katsotaan silti ympärillemme: on meillä suomalaisilla ihan mielettömän tasa-arvoinen maa!

Oli sangen terveellistä lukea Ugandassa vuosikymmeniä asuneen lääkäri Riitta Kujalan haastattelu Helsingin Sanomista (HS 5.3.). Kujala kertoi, kuinka naisen asema on Ugandassa tavattoman heikko: joissain Ugandan osissa nainen yhä ostetaan vaimoksi eikä hän voi omistaa eikä periä mitään. Moniavioisuus rehottaa. Naisen itsenäistymispyrkimykset johtavat usein pieksäntään kotona. Kujalan ystävä on raiskattu kahdesti.

Kaikesta tästä huolimatta Kujalalle paluu Suomeen oli kuitenkin isompi kulttuurisokki kuin aikoinaan lähtö Afrikkaan. Ja miksi? ”Surettaa, että suomalaiset ovat kaikkeen niin tyytymättömiä. Valitetaan pikkuasioista, vaikka kaikki on niin hyvin.”

Niinpä. Mitäs jos nyt naistenpäivän kun­niaksi ei valitettaisikaan. Jos juhlittaisiinkiin naistenpäivää kehumalla upeita suomalaisia naisia – ja upeita suomalaisia miehiä, joiden avarakatseisuuden ansiosta voimme tänään olla sitä, mitä olemme.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt