Kotimaa

Kansanedustaja kertoo lapsensa kuolemasta: ”Ensimmäinen vuosi oli pahin”

Julkaistu:

Menetys
Viikon kuluttua on kulunut kymmenen vuotta siitä, kun kansanedustaja Anne-Mari Virolaisen (kok) esikoinen Iina kuoli harvinaiseen LINCL-tautiin.
Iina oli kuollessaan 14-vuotias. Hänen sairautensa alkoi kuusivuotiaana.

– Meillä oli aikaa valmistautua Iinan kuolemaan, ne olivat pitkät jäähyväiset. Tiesimme, että hän ei voi selvitä sairaudestaan, Virolainen kertoo.

Iinan elinaikaa ei voitu ennustaa etukäteen. Perheessä pyrittiin elämään Iinan sairauden aikana normaalia arkea. Erityistä huomiota kiinnitettiin siihen, että myös kaksi nuorempaa lasta saavat äidin ja isän aikaa.

– Kun Iinan loppu lähestyi, aloin ymmärtää vanhuksia, jotka sanovat, että kunpa täältä pääsisi pois. Omasta lapsesta luopuminen on kuitenkin raskasta, vaikka se lopettaa lapsen kärsimyksen, Virolainen kertoo.

– Iinan kuoleman jälkeen ensimmäinen vuosi oli pahin, kun monet asiat tapahtuivat ensimmäisen kerran ilman häntä. Vaikeimpia olivat tavalliset arkirutiinit, joihin Iina kuului, mutta myös juhlapyhät.


KUN Anne-Mari Virolainen on nähnyt juhlissa Iinan ikätovereita, hän on ajatellut: Iinakin voisi päästä nyt ripille, Iinankin kuuluisi nyt juhlia ylioppilaaksi pääsyä.

Markkinointipäällikön työhönsä Virolainen palasi kaksi viikkoa lapsensa kuoleman jälkeen.

– Olin käynyt surutyötä läpi jo kauan ennen Iinan kuolemaa – ja paljon. Arkirutiineissa kiinni pysymisestä oli apua. Työ pitää selväjärkisenä, ja puhuminen. Eniten auttoi puhuminen oman puolison kanssa.

Virolaisen suru helpottui myös metsässä. Usein hänestä tuntui, että Iina on vielä olemassa.

– Kun seuraavana kesänä istuin mökin laiturilla, olin kuulevinani, että Iinan hoitosänky tärisee. Niin tapahtui, kun hän sai epileptisiä kohtauksia, Virolainen muistaa.

Tärkeä hetki Virolaiselle oli, kun tuttu pappi sanoi: ”Voisitko yrittää murehtimisen sijasta iloita siitä, että Iina oli olemassa 14 vuotta.”

– Pikkuhiljaa suru muutti muotoaan, Virolainen kertoo.