Kotimaa

Suomalaispoliisi kertoo tsunamiuhrien tunnistamisesta: Lasten sormenjälkiä penslattiin piirustuksista

Julkaistu:

Pienet lapsiuhrit tunnistettiin sormenjäljistä. Poliisit penslasivat kotimaassa lasten piirustuksia, leluja ja mukeja.
Tästä ei selvitä millään.

Epätoivo iski vasten kasvoja, kun kokenut rikoskomisario Ismo Kopra katsoi avoimen taivaan alla, kuumassa ja kosteassa ilmassa makaavia vainajia.

Oli 30. joulukuuta 2004. Tsunamista oli kulunut neljä vuorokautta.

Paikalliset ihmiset olivat keränneet merestä ja viidakoista vainajia neljän temppelin pihaan. Yhdellä keräyspaikalla saattoi olla tuhat vainajaa, aikuisten joukossa pieniä lapsia.

– Kun seisoi niiden vainajien keskellä, usko meinasi loppua. Siellä turistit kävelivät vainajien keskellä lapsineen ja ottivat selfie-kuvia. Paikkaa ei ollut eristetty millään. Se tuntui pahalta, Kopra sanoo.

Keskusrikospoliisissa työskentelevä Kopra johti suomalaisuhrien tunnistamista ja kotiuttamista Thaimaasta.

Kyse oli maailman laajimmasta uhrien tunnistusoperaatiosta. Kopra tiesi komennukselle lähtiessään, että Thaimaassa tilanne oli paha.

– Se kaaos ja tuho oli paljon pahempi kuin kukaan oli pystynyt kuvittelemaan. Näky oli käsittämätön.

Toisaalta vainajien valtava määrä oli helpotus.

– Alussa luultiin, että valtava aalto on vienyt lähes kaikki ihmiset mereen eikä heitä löydetä enää ikinä. Mekin lähdimme matkaan sillä ajatuksella, että ehkä 20–30 suomalaista uhria saadaan kotiin. Enempää emme uskaltaneet toivoa.

Toisin kävi.

– Kolme valtavaa aaltoa oli heittänyt kaiken irtaimen tavaran, ihmiset, autot, hotellinpalaset ja palmut viidakkoon. Kun vesi valui takaisin mereen, nämä esineet ja ihmiset jäivät viidakkoon. Sieltä ihan tavalliset thaimaalaiset keräsivät vainajia – koska aallon mukana oli mennyt kokonaisia viranomaisorganisaatioita, joiden tehtävä se olisi ollut, Ismo Kopra kertoo.

Thaimaan 178 suomalaisvainajasta tunnistettiin 173. Tunnistamisprosentti oli kansainvälisestikin korkea, 97,2.

Keskusrikospoliisin uhrintunnistamisyksikkö DVI oli saanut tulikasteensa kymmenen vuotta aikaisemmin Estonian turmassa. Kaikki oppi oli selkärangassa. Ensimmäinen työ oli saada vainajat pois paahtavan auringon alta.

– Suomessakin syntyi hätä siitä, että vainajia haudataan tutkimatta mitenkään. Vainajat haudattiin väliaikaisesti hiilihappojään kanssa, kunnes meriteitse saimme kylmäkontteja.

Kansainvälisessä kokouksessa sovittiin tunnistamisen yhteiset linjat. Enimillään paikalla oli 34 maasta noin tuhat asiantuntijaa.

Suomalaisia oli Thaimaassa koko operaation aikana 115, joista puolet poliiseja.

– Aluksi thaimaalaiset huolestuivat siitä, että eurooppalaisia tunnistettiin niin paljon. He pelkäsivät, että tunnistajat poimivat sieltä vain oman maan kansalaiset ja sysäävät aasialaiset uhrit syrjään, Kopra kertoo.

– Vainajista ei pystynyt tunnistamaan, mitä kansallisuutta he olivat. Joistakin ei pystynyt tunnistamaan enää, onko kyseessä mies vai nainen. Eurooppalaisista on paremmat elinaikaiset tiedot kuin aasialaisista. Hammastiedot voidaan saada sähköisesti muutamassa tunnissa. Siksi heidän tunnistamisensa oli nopeampaa, Ismo Kopra selvittää.

Suomalaisista oli paljon elinaikaista tietoa (AM-tiedot). Niitä verrattiin kuolemanjälkeisiin tietoihin (PM-tiedot).

– Hammaskarttojen perusteella tunnistettiin noin 70 prosenttia. Sormenjälkien osuus nousi yllättävän korkeaksi, noin 20 prosenttiin. Dna:n avulla tunnistettiin noin 10 prosenttia uhreista.

Lasten sormenjälkiä penslattiin kodeista

Sormenjälkien suuri osuus selittyy lapsiuhreilla. Pienistä lapsista ei ollut vielä hammaskarttoja.

Kotimaassa poliisit joutuivat raskaan työtehtävän eteen. He kävivät hakemassa lasten huoneista sormenjälkiä. Niitä penslattiin piirustuksista, mukeista, leluista ja koulukirjoista.

– Tsunamissa meni kokonaisia perheitä. Uhreja saattoi olla kolmesta sukupolvesta. Yhden perheen vanhemmat ja kaksi lasta tunnistettiin kaikki eri aikaan. Omaiset joutuivat käymään neljä kertaa saman seremonian läpi, mikä oli varmasti raskasta.

Viisi suomalaista jäi kateisiin: 1954 syntynyt nainen Ahvenanmaalta, 2003 syntynyt poika Kuusankoskelta, 2001 syntynyt poika Helsingistä, 1997 syntynyt poika Järvenpäästä ja 1993 syntynyt tyttö Tampereelta. Kateisiin jääneet ovat kaikki eri perheistä.

– Suomalaiset tunnistettiin kolmeen kertaan, ensin kansainvälinen tunnistamistiimi ja sitten suomalaiset Thaimaassa. Suomessa tehtiin vielä lopullinen tunnistus. Siksi meille ei tullut yhtään virhettä. Olisi ollut hirveää lähettää väärä vainaja kotiin, Kopra sanoo.

Jokaiselle kotiin lähetettävälle suomalaisuhrille pidettiin matkaansaattotilaisuus.

– Meidän tapamme käsitellä vainajia poikkesi muista. Me emme siirrelleet vainajia traktorilla tai trukeilla. Me kannoimme arkut. Kunnioitimme jokaista viimeiselle kotimatkalle lähtijää.

Ismo Kopra oli jo ollut monissa kovissa paikoissa: Estoniassa, Kosovossa, Bosniassa, Nepalissa ja Thaimaan jälkeen kouluampumisissa, Espanjan bussiturmassa ja Espoon Sellon tragediassa. Kopra on toiminut myös pitkään väkivaltarikostutkijana.

– Tehtävästä teki jollakin tapaa helpomman se, etteivät nämä kuolemat olleet kenenkään toisen ihmisen aiheuttamia. Kukaan ei ollut painanut liipaisinta. Omaistenkin tunnereaktiosta puuttui viha.

– Suunnatonta suruahan siellä oli. Isovanhemmat selvisivät ja menettivät lastenlapsiaan. He puhuivat usein, kuinka väärässä järjestyksessä lähtö tuli.

13 kuukauden urakan jälkeen Ismo Kopra palasi kotiin tammikuun viimeisenä päivänä 2006.

Thaimaassa hän työskenteli pahimmillaan 54 asteen kuumuudessa teltassa yllään hengittämätön Tyvec-suojahaalari, hengityssuojaimet ja suojakäsineet.

– Melkein sai saappaasta vettä kaataa, kun päivä oli ohi.

Kotiin palattuaan Kopra laittoi ensiksi saunan päälle.

Oheinen video kertoo, miten Aasiassa tänä jouluna muistettiin 10 vuotta sitten tapahtuneen tsunamikatastrofin uhreja.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt