10 vuotta tsunamista - Aki Sirkesalon vanhemmat: ”Suru ja ikävä ei poistu koskaan” - Kotimaa - Ilta-Sanomat

10 vuotta tsunamista - Aki Sirkesalon vanhemmat: ”Suru ja ikävä ei poistu koskaan”

Muusikko Aki Sirkesalo sekä hänen perheensä menehtyivät tsunamissa Khao Lakissa. Aki Sirkesalo oli koko kansalle tuttu. On sanottu, että hän antoi tsunamille kasvot.

Aki Sirkesalo olisi täyttänyt 50 vuotta 25. heinäkuuta 2012. Toijalassa järjestettiin silloin konsertti, joka kokosi väkeä tuhatmäärin. Akin vanhemmat Eila ja Touko Sirkesalo olivat paikalla.­

26.12.2014 10:00

ki Sirkesalo oli kotoisin Toijalasta, joka nykyään on Akaa. Sirkesalojen perhe on haudattu Toijalan hautausmaalle. Akin isä Touko Sirkesalo käy joka päivä haudalla. Omaisten ikävä ei helpota koskaan.

– Luonnonvoimille ei ihmiskunta voi mitään, sanoo Touko Sirkesalo tapaninpäivän 2004 katastrofista.

Aki Sirkesalo oli 42- ja hänen Johanna-vaimonsa 38-vuotias. Lapsista Sampo oli kahdeksan ikäinen ja Saana neljän.

– Kaksi ikäpolvea meni kerralla. Se on surullista.

– Me elämme täällä päivän kerrallaan ja muistelemme heitä ikävöiden ja ajatuksin, miten he olisivat eläneet keskuudessamme, miten he olisivat menestyneet, miten lapset olisivat kasvaneet.

– Näitä ajatuksia on varmaan kaikilla omaisilla, jotka menettivät rakkaimpansa tsunamin uhreina. Me muistamme heidät aina.

– Sampo olisi päässyt ylioppilaaksi ehkä ensi keväänä. Minkälainen olisi Saana, 14-vuotias teini? Miten Akin ura olisi jatkunut? Kilpailu on kova, uusia laulajia tulee, mutta kyllä Akilla olisi vieläkin ollut annettavaa. Häntä aina joskus kuulee radiossa, Touko Sirkesalo sanoo.

Johanna ja Aki Sirkesalo kuvattuna helmikuussa 2003.­

Aki Sirkesalo oli laulaja, säveltäjä ja sanoittaja, ja hän teki myös radiotoimittajan töitä. Akin laulut elävät yhä. Erinäiset big bandit soitavat niitä, samoin vanhat soittokumppanit Sami Saari, Veeti Kallio ja Niko Ahvonen.

  Se oli ensimmäinen bungalow siellä rannalla. He olivat varmaan kaikki olleet siellä aamutuimaan paikalla.

Kesällä 2012 Aki olisi täyttänyt 50 vuotta. Hänen syntymäpäivänään järjestettiin Toijalassa konsertti, joka kokosi yleisöä tuhatmäärin. Niin suurta tapahtumaa ei liene Toijalassa järjestetty ennen sitä eikä sen jälkeen.

– Toivottiin, että tapahtumasta tehtäisiin jokavuotinen, mutta minä sanoin, että ei tehdä siitä mitään sellaista, Touko Sirkesalo kertoo.

Touko ja Eila Sirkesalo näkivät poikansa viimeisen kerran, kun Aki perheineen kävi tuomassa joulutervehdyksen vanhemmilleen ennen kohtalokasta lomamatkaa Thaimaahan.

Tulevia tapahtumia ei kukaan voinut edes aavistaa. Touko Sirkesalo ei kysynyt tarkemmin edes sitä, minne päin Thaimaata Akin perhe oli suuntaamassa.

– He lähtivät vain Thaimaahan, en tiennyt, minne päin siellä.

Tapaninpäivän aamuna alkoi Thaimaasta kantautua huolestuttavia tietoja. Tosin uutiset olivat aivan liian optimistisia. Katastrofin suuruutta ei vielä tiedetty.

– Ensimmäiset tiedot olivat, että ei Khao Lakissa ole sattunut mitään, koska mitään ei ole kuulunut – mutta siellähän se suurin tuho sitten oli, Phuketissa paljon vähemmän. Saarilla paikallista väestöä meni hirmuiset määrät.

Touko Sirkesalo sai matkatoimistosta selville Akin perheen matkan kohteen. Se oli Khao Lak.

– Soitin Akille. Ei tullut vastausta. Lähetin tekstiviestin. Aki yleensä vastasi heti tekstiviestiin. Nyt ei tullut mitään vastausta. Arvasin, että jotain on tapahtunut, Touko Sirkesalo muistelee.

– Jäin vain odottelemaan, ja sittenhän sitä... Vasta uudenvuoden jälkeen selvisi, että Khao Lakissa tuho on ollut aikamoinen.

  Ensimmäisen kerran jälkeen lopetimme. Vaimoni ja minä tunsimme, että suru siellä lisääntyi.

Epätietoisuutta kesti pitkälle tammikuun puolelle.

– Sitten ruvettiin tuntomerkkejä selvittämään. Keskusrikospoliisi otti dna-näytteet, sormenjälkiä etsitiin ja hammaskarttoja tutkittiin. Niiden perusteella vainajat tunnistettiin, Touko Sirkesalo kertoo.

Touko Sirkesalo oli ollut Akin kanssa puhelinyhteydessä ennen kohtalokkaita tapahtumia.

– Aki kuvaili sen paikan, missä he olivat majoittuneena. Se oli ihan lähellä rantaa, melkein rantahietikolla.

– Se oli ensimmäinen bungalow siellä rannalla. He olivat varmaan kaikki olleet siellä aamutuimaan paikalla. Krp:n tietojen mukaan heidät oli löydetty suurin piirtein samoilta paikoilta. Koko bungalowi oli siirtynyt pitkälle sisämaahan päin. Sieltä sitten...

Touko Sirkesalolta jää lause useaan kertaan kesken. Liikutus valtaa miehen.

Aki Sirkesalo ja hänen perheensä on haudattu Toijalaan. Akin musiikin ystävät tuovat haudalle usein kukkia.­

– Kevät 2005 oli raskasta aikaa. Neljä kertaa piti käydä Vantaalla, kun heidät tuotiin Suomeen yksi kerrallaan, Touko Sirkesalo muistelee.

Ensin kotimaahan tuotiin tammikuun lopulla Johanna, sitten Aki ja viimeisinä Sampo ja Saana. Sirkesalon perhe laskettiin hautaan toukokuun lopulla.

Punainen Risti järjesti tsunamin uhrien omaisille kriisiapua. Touko ja Eila Sirkesalo kävivät tilaisuudessa yhden kerran.

– Se oli raskasta muutenkin, ja tunsin vielä raskaammaksi ne tilaisuudet. Se suru siellä tiivistyi.

– Meidät kutsuttiin kolmeen tilaisuuteen. Ensimmäisen kerran jälkeen lopetimme. Vaimoni ja minä tunsimme, että suru siellä lisääntyi.

– Tarkoitus oli, että kun kerrotaan muille, niin se helpottaa. En tiedä, miten minä olen rakennettu, mutta minulla se jäi yhteen kertaan. Täällä ystävät ovat olleet paikalla, ja semmoista kanssakäymistä on ollut.

  Soitin Akille. Ei tullut vastausta. Lähetin tekstiviestin. Aki yleensä vastasi heti tekstiviestiin. Nyt ei tullut mitään vastausta. Arvasin, että jotain on tapahtunut.

Touko Sirkesalon mukaan lohtua tuo sentään se, että heillä on toinenkin poika, vajaat neljä vuotta Akia vanhempi isoveli.

– Hänellekin Akin kuolema oli kova isku. Veljekset olivat hyvin läheisiä toisilleen.

Khao Lakissa Sirkesalot eivät ole käyneet.

– Ei meillä ole ollut sinne mitään asiaa. Me on ne kuvat nähty. Ei ole katsottu tarpeelliseksi käydä. Nuorempana tuli kierreltyä vähän joka puolella. Nyt kun alkaa ikää olla, kotimaanmatkailu riittää, sanoo Touko Sirkesalo, 82.

Joulu lähenee ja samalla läheisten menetyksen vuosipäivä.

– Päivä kerrallaan mennään. Joulu menee jouluna, uutta vuotta vastaanotetaan. Sitten tulee uusi kevät... Se on aina semmoista... Kun silloin oli se kevät.

– Suru ja ikävä ei poistu koskaan, Touko Sirkesalo sanoo.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?