Kotimaa

Juutilaisen veljesten huikea sotataival: Toinen jäi ilman Mannerheim-ristiä - toinen sai niitä kaksi

Julkaistu:

Sotahistoria
Aarne ja Ilmari Juutilainen jäivät Suomen sotahistoriaan. Aarne eli ”Marokon kauhu” muistetaan talvisodan Kollaan taisteluista. Pikkuveli Ilmari oli puolestaan jatkosodan kovin hävittäjä-ässä.
"Puollan kunniamerkin myöntämistä res.kapt. Juutilaiselle ja asetan hänet jokseenkin korkealle ansiojärjestyksessä. Vaikka hänen todellisista ansioistaan onkin jossain määrin vaikeata saada selkoa sen reklaamikohun vuoksi, mikä häntä on ympäröinyt on kuitenkin selviö, että hän osoitti erittäin suurta henkilökohtaista urhoollisuutta ja esimerkillään valoi joukkoihin rohkeutta ja luottavaisuutta, etenkin sodan alkuvaiheissa."

Näin kirjoitti Aarne Juutilaisen talvisodan aikainen komentaja eversti A.J. Svensson niinkin myöhään kuin 24.6.1941, eli vain päivää ennen jatkosodan alkamista IV Armeijakunnan esikuntaan saapuneessa kirjeessä.


Aarne Juutilainen oli syntynyt 18.10.1904 Sortavalassa rautatieläisperheeseen. Hänen tavoitteenaan oli jo nuoresta pitäen sotilasura. Viipurin rykmentissä suoritetun varusmiespalveluksen jälkeen hän pääsi kadettikouluun 1927. Ura ei kuitenkaan auennut sitä kautta, sillä Juutilainen hankki kolme varoitusta ja hänet erotettiin vuodeksi.

Juutilainen lähetettiin vänrikkinä Polkupyöräpataljoona 3:een. Sielläkin hän syyllistyi rikkeisiin niin, että sai lopullisesti potkut kadettikoulusta.

1930 Juutilainen pestautui viideksi vuodeksi Ranskan muukalaislegioonaan. Juutilainen kunnostautui taisteluissa niin, että häntä ehdotettiin korpraalikouluun, mutta hän kieltäytyi.

 

"Johti erittäin rohkeasti ja taitavasti komppaniansa viivytystaisteluissa Suojärveltä Kollaanjoelle ja kunnostautui Kollaan rintamalla kaikissa taisteluissa osoittaen rohkeutta ja taktillista silmää eri tilanteissa."

– Jos minua ei tämän viiden vuoden aikana haudata Saharan hiekkaan, elämälläni on tarkoitus. Ja se on, että oma isänmaani tarvitsee minua, hän kertoi sanoneensa.

”Marokon kauhusta” tuli Kollaan legenda

Muukalaislegioonan jälkeen Juutilainen sai nuoremman upseerin viran Viipurin rykmentissä. Samalla syntyi lempinimi "Marokon kauhu”. Vuonna 1937 hänet ylennettiin luutnantiksi. Kaksi vuotta myöhemmin, raskaan sotaharjoituksen jälkeen Juutilainen nukahti upseerikerhon pöytään, kun kaksi jääkärikenraalia astui sisään. Sotilasura loppui taas.


Syksyllä 1939 Juutilainen oli jo lähdössä takaisin muukalaislegioonaan, kun tuli käsky ylimääräisiin harjoituksiin.

Talvisodassa Juutilaisesta tuli komppanian päällikkö. Kollaalla syntyi legenda Marokon kauhusta, joka jäi asemiin peräytymiskäskystä huolimatta. Suurelta osin hänen ansiostaan Kollaa kesti.

Lyhyt merkintä: ”Ei”

Kun talvisodan ritariehdotuksia alkuvuodesta 1941 laadittiin, kuuluivat Aarne Juutilaisen osalta esityksen laatineen majuri Carl von Haartmanin perustelut näin:

"Johti erittäin rohkeasti ja taitavasti komppaniansa viivytystaisteluissa Suojärveltä Kollaanjoelle ja kunnostautui Kollaan rintamalla kaikissa taisteluissa osoittaen rohkeutta ja taktillista silmää eri tilanteissa."

Puollan henkilökohtaisen urhollisuuden perusteella, oli vielä käsin lisätty ehdotustekstin perään.

Jatkosodassa Juutilainen oli komppanianpäällikkönä, komendanttina ja viimein kapteenin arvoisena pataljoonan komentajana. Alkoholi alkoi kuitenkin saada yliotteen Juutilaisesta, ja se toi esiin kielteisiäkin puolia.


Niinpä hänen nimensä perään Pääesikunnan ritariehdotuslistalle oli keväällä 1944 tullut lyhyt merkintä: "Ei".

Viimeiseksi Juutilainen taisteli vielä Lapin sodassa. Aarne Juutilaisen nuorempi veli Ilmari sen sijaan sai kunniaa, jopa kaksin verroin. Jatkosodan hävittäjä-ässä, lentomestari Ilmari Juutilainen palkittiin kahdesti Mannerheim-ristillä.

”Meitä oli kahdeksan konetta...”

Kesän 1944 torjuntataistelut olivat yhtä räjähdyksenkatkuista helvettiä. Ilma oli mustana vihollisen maataistelukoneista ja hävittäjistä. 30-vuotias Ilmari Juutilainen oli 28.6.1944 nimitetty jo toistamiseen Mannerheim-ristin ritariksi. Ritari numero 56 sai ensimmäisen Marskin ristin huhtikuussa 1942.

Yleisradio haastatteli häntä tuoreeltaan kesäkuun lopun taisteluista Karjalan kannaksella.

– Niitä oli alueella koko taistelun ajan ainakin neljättä sataa, pommikoneita ja hävittäjiä. Me oltiin linjoille menossa partiolennolle. Meitä oli kahdeksan konetta, kun tavattiin vihollisen Airacobra-hävittäjä, Juutilainen kertoo radiotallenteessa.


Kyseessä oli 30.6.1944 käyty ilmataistelu, johon osallistui uhkaava parvi idästä nousseita viholliskoneita. Suomalaiset laittoivat vimmatusti vastaan harvalukuisilla Messerschmitt-hävittäjillään.

– Mä ammuin kuus alas samassa taistelussa. Viis hävittäjää ja sitten yksi IL-2-maataistelukone.

Juutilainen malttoi ilmataistelussa odottaa ja kytätä rauhallisesti ennen iskua. Hän myös korosti sitä, että ennen hyökkäystä on vielä kerran katsottava taakse yllätyksen varalta. Hän saavutti sodan aikana uskomattomat 94 ilmavoittoa ensin amerikkalaisvalmisteisella Brewster-hävittäjällä ja sitten saksalaisella Messerschmittillä.

Rauhan töihin

Sodan jälkeen siviilissä Aarne Juutilainen elätti itsensä rakennuksilla ja erilaisissa sekatöissä. Hänen oli hankalaa saada töitä. Sotien rasitukset, ikä ja alkoholi heikensivät miehen lopullisesti. Pikkuveli Ilmari toimi sodan jälkeen puolestaan liikennelentäjänä sekä vakuutusalalla.

Aarne Juutilainen kuoli 1976. Hänet on haudattu Helsingin Malmille. Hautakiveen on hakattu nimi Marokon kauhu. Ilmari Juutilainen kuoli vuonna 1999 Tuusulassa ja hänet on haudattu Tuusulan Kirkkopuistoon.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt