Kolme vuotta. Sen verran lääkäri antoi karkeimmillaan elinaikaa kauvatsalaiselle seitsenlapsisen uusperheen äidille Birgit Mäkiselle.
Vuonna 2012 annetusta musertavasta diagnoosista tulee ensi kesänä kolme vuotta täyteen, mutta Birgit ei aio luovuttaa. Hän saapuu helsinkiläisen Docrates Syöpäsairaalan aulaan ja tervehtii kättään jo kaukaa heilauttaen.
Luustoon levinnyttä rintasyöpää sairastava Birgit hakeutui vuosi sitten tutkimuksiin, jossa selvitettiin, kulkeutuuko syöpää aiheuttava geenivirhe suvussa. Geenivirhe löytyi, ja sen myötä Birgit pääsi keväällä mukaan yksityisen syöpäsairaalan kansainväliseen lääketutkimukseen – tällä hetkellä ainoana suomalaisena. Birgit matkustaa syöpäsairaalaan kolmen viikon välein tiistaisin ja torstaisin.
Lonkkakipu paljasti
Birgit työskentelee yhä osa-aikaisesti, kolmena päivänä viikossa. Ilta-Sanomat kertoi Birgitin tarinan ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten. Suurperheen äiti sairastui rintasyöpään vuonna 2009. Hoito tehosi, ja perheeseen tunkeutuneen paholaisen piti olla nujerrettu. Vuonna 2012 hän kuitenkin hakeutui lääkäriin lonkkakipujen vuoksi ja sai kuulla, että syöpä on levinnyt lonkkiin, kylkiin sekä rinta- ja selkärankaan.
Birgit tietää, että hänen parantumismahdollisuutensa ovat olemattomat. Nyt syöpä on kuitenkin pysynyt lähes vuoden kurissa sen jälkeen, kun lääketutkimus alkoi.
Birgit rupattelee arkensa sattumuksista kuin kuka tahansa meistä. Suurperheen äiti ei ole antanut vakavan sairauden nujertaa elämäniloaan. Perheen joulupöytään kokoontuu tänä vuonna 16 henkeä. Mukana on lasten lisäksi miniä- ja vävykokelaita.
”Kaikista ikävintä on odottaminen, epätietoisuus.
Hissi nousee toiseen kerrokseen. On verinäytteiden aika. Niitä otetaan neljän putkilon verran. Pistosjäljen verenvuoto ei meinaa loppua, vaikka päällä on tukeva laastari.
- Suonet alkavat olla jo niin huonot. Ne ovat ohkaiset ja pakenevaiset, ne vain häviävät, Birgit selventää.
Veriputkilot matkaavat eteenpäin. Seuraavaksi on vuorossa vartalon tietokonetomografia, syövän seurannan perusmenetelmä. Leikekuvauksen avulla selviää, onko syövän etenemisessä tapahtunut muutosta.
Birgit istuu aulan sohvalla ja siemailee nestettä, joka sisältää jodipitoista varjoainetta ja merkkaa suoliston. Se maistuu hieman lakritsilta ja pitää juoda puoli tuntia ennen kuvauksia.
Hän kertoo, että syöpähoitojen seurauksena hiukset ovat tippuneet ja kiloja tullut muutama lisää. Peruukkisostoksilla hän kävi, mutta ostos on jäänyt käyttämättä. Epämukava eikä tunnu omalta, on Birgitin tuomio. Hän odottaa, että omat hiukset kasvavat takaisin.
Birgit vaihtaa puna-valkoisen kylpytakin päälleen ja asettautuu makuulleen laitteen eteen. Hoitaja laittaa kanyylin kautta suonensisäisen varjoaineen Birgitin suoneen, ja Birgit häviää koneen uumeniin.
Birgit tietokonetomografiassa ennen joulua.
Kuvauksen ajaksi kaikkien muiden täytyy poistua hoitohuoneesta laitteen aiheuttaman säteilyn vuoksi. Henkilökunta tarkkailee Birgitiä viereisessä huoneessa sijaitsevista monitoreista. Kuvaus on pian ohi, ja Birgit siirtyy toiseen kerrokseen odottamaan tuloksiensa valmistumista.
Yksityisessä sairaalassa Birgit saa tulokset jo tunnin päästä kuvauksesta. Se helpottaa elämää.
- Kaikista ikävintä on odottaminen, epätietoisuus. Se kun et tiedä, vaikka tulossa olisi kaikista paskin uutinen, hän pudistelee päätään.
”Pienimmätkin lapset sen tietävät”
Uusperheen kolme vanhinta lasta ovat jo muuttaneet omilleen. Birgit, hänen miehensä ja neljä nuorimmaista lasta asuttavat 1800-luvun loppupuolella rakennettua suurta puutaloa. Muutoksia asumisjärjestelyihin saattaa olla luvassa, sillä Birgit ja hänen miehensä ovat jättäneet tarjouksen lähistöllä sijaitsevasta idyllisestä pappilasta. Jos Birgitin unelma uudesta kodista toteutuu, edessä on mittava remontti.
Perheen arjessa äidin syöpä ei ole vahvasti läsnä. Asiaa ei peitellä, mutta sitä ei myöskään ylikorosteta.
- Kyllä ne pienimmätkin lapset sen tietävät, mutta hyvin vähän asiasta puhuvat, Birgit kertoo.
Birgit sairastaa luustoon levinnyttä rintasyöpää.
Birgit sai alun perin karkeimmillaan kolme vuotta elinaikaa, mutta hänen uskonsa tulevaisuuteen on vahva.
- Vaikka ainahan sitä miettii, onko missään mitään järkeä. Kuolema on takaraivossa, ei siitä eroon pääse, vaikka yrittää olla kuinka aurinkoinen.
Lääkäri kutsuu Birgitin huoneeseensa. Tulokset ovat tulleet. Sen jälkeen Birgit voi lähteä kotimatkalle.
- Kuvissa ei ollut mitään uutta. Mikään ei ollut parantunut, mutta syöpä ei ole myöskään levinnyt. Se on tärkeintä, Birgit kertoo seuraavana päivänä.
Äänestä kuultaa huojennus. Tiedot tarkoittavat sitä, että hän voi keskittyä rauhassa joulunvalmisteluun. Birgit tosin epäilee, että se jää viimetippaan – kuten joka ikinen joulu.
- Aattoaamuna sitten tukkaputkella teen kaiken, hän naurahtaa.
Birgitin Taistelu Ilmaria vastaan -blogi Ilta-Sanomien verkkosivuilla ja täällä.
