Historian professori, emeritus, lahjakkaana kuvataiteilijanakin viime aikoina tunnettu Matti Klinge debytoi runoilijana.
Tuoreessa esikoiskokoelmassa Kynän levottomuus (Artemisia edizioni) Klinge ottaa poleemisesti kantaa Euroopan nykyiseen tilanteeseen hyödyntäen säekuvastossaan temaattista heijastusta Vietnamin sodasta.
Amerikka on nyt varovaisempi Georgiassa
- ennen sanottiin Gruusiassa, venäläisittäin - ,
suhteessaan Venäjään, kuin Baltiassa. Mitä
NATO:n pitäisi nyt tehdä suhteessaan
itseensä, kysyy Washingtonin edustaja.
En kuitenkaan tohdi neuvoa, vaikka minulla
olisikin ehdotus. Oikein hyväkin:
Yankee go home!
Klingen runoteos julkistettiin torstaina Helsingin Rikhardinkadun kirjaston salongissa. Otteita runoista luki professori Anto Leikola, ystävä ja luokkatoveri Norssista. Vahvasti oli läsnä myös runoilija Pentti Saarikosken haamu. Moni läsnäollut kysyi, miten Leikola ja Klinge asemoivat itsensä lyyrikkoina luokkatoveri ja ystävä Saarikoskeen. Myös Leikola on julkaissut runoja.
– On meillä omakin elämä. Tämä Klinge-Leikola-Saarikoski on alkanut saada journalistis-legendaarisia piirteitä, Klinge huomautti viitaten tunnetuun KLS-ketjuun.
”Nuori runoilija vinttikamarissa”
Hän kertoi tuntevansa itsensä ”nuoreksi runoilijaksi vinttikamarissa”.
Aikaisemmin syksyllä ilmestyneessä vuosien 2013–2014 päiväkirjassaan Pinaatti ja Saint-Simon (Siltala) Klinge käsitteli laajasti Ukrainan tilannetta ja Krimiä.
Hän muistutti Bysantin ja Rooman rajan kulkeneen Ukrainan läpi. Klinge viittasi myös Pultavan taisteluun 1709, joka käytiin Ukrainassa, ja johon otti osaa hänen omakin esi-isänsä. Klinge tuomitsee Ukrainan superrikkaiden oligarkkien kähminnän ja venäjänkielisiä syrjineen kielilain säätimisen, olkoonkin, että se peruutettiin nopeasti.
Vahinko oli Klingen mielestä jo tapahtunut.
Vuoden 1954 suuri virhe
Klingen mukaan Krim on historiallisesti osa Venäjää. Hän pitää täysin ymmärrättävänä, että Ukrainan jouduttua kaaokseen Venäjä käytti tilaisuutta hyväkseen korjatakseen vuoden 1954 suuren virheen, Krimin siirtämisen Venäjän federaatiosta Ukrainan neuvostotasavaltaan.
Klinge ihmettelee, mitä ”kaikki länsivaltojen ulkoministerit tekevät Kiovassa”. Ukrainan olisi hänen mielestään hyvä muistaa, etteivät länsivallat 1830-luvun Puolan kapinoista lähtien ole antaneet Ukrainalle muuta kuin sympatiaa ja suuria puheita.
Päiväkirja päättyy muisteloon helmikuussa 1939 Helsingin yliopiston ylioppilaiden Kansainvälispoliittisessa kerhossa käydystä Ukraina-keskustelusta, jossa aiheena olivat Ukrainan ”rodullinen kokoonpano” ja ”geopoliittinen ominaislaatu. Tuolloin todettiin Puolan vähemmistöpolitiikan kiihdyttäneen Ukrainan vaatimuksia.
Edellä siteerattu runo jatkuu näin:
Neuvostoaikana ei ollut tavaraa, vaan
ystävällisyyttä, vieraanvaraisuutta, iloa.
Sitten tuli tavara, ja ahneus.
Kapitalisti hieroo käsiään, kunnes
tulee
pankki-, finanssi-, talous- poliittinen ja kultuuri-
kriisi
Sana kriisi on oikeastaan kreikkaa, samaa
juurta kuin kritiikki.