Suomalainen huumori - siis mikä?

Jouduin hiljattain selittämään tänne suomalaisuutta tutkimaan saapuneelle saksalaiselle toimittajaryhmälle suomalaista huumoria.

1.9.2014 5:55

Voitte kuvitella, että se oli melko vaativa tehtävä, saksalaiset kun eivät ole huumoriasiantuntijoiden maineessa ja suomalaiset kun eivät oikein ole hulvattoman hauskoja heimolaisia.

Tein kuitenkin parhaani ja vakuuttelin heti alussa, että suomalainen huumori on toki olemassa, jopa runsain mitoin - sillä ilman tuhtia annosta hirtehishuumoria suomalaiset olisivat kuolleet sukupuuttoon jo aikoja sitten.

Mutta miten suomalainen huumori toimii ja kuinka se eroaa muiden kansojen huumorista? Kenelle, mille ja miten Suomi nauraa?

Suomalaisen huumorin perinteinen tyylilaji on vahingonilo, ja paremman itsetunnon puutteessa olemme joutuneet nauramaan sellaisille ihmisille, joita oikeastaan pikemminkin pelkäämme ja säälimme: humalaisille ja homoille, vammaisille ja venäläisille, naapureille ja nörteille, manneille ja mamuille, julkkiksille ja junteille.

Meillä on käytössä iso kirjo eri huumorin genrejä: pissakakkahuumori ja Pikku-Kalle-vitsejä, sketsiviihdettä ja standupia, meillä on Fingerporit ja Turhapurot, Kummelit ja Kumman Kaat, ja erityisen paljon täällä tykätään kansallista itsetuntoa pönkittävistä nk. vertailuvitseistä:Kun venäläinen, amerikkalainen ja suomalainen (tai vaihtoehtoisesti ruotsalainen, norjalainen ja suomalainen) joutuvat samaan vitsiin, suomalainen on alussa aina altavastaajan asemassa mutta voittaa lopuksi kaikkia koljatteja ja suurvaltoja olemalla nokkela ja naseva.

Poikkeuksena on poliittinen huumori - sitä ei täälläpäin liiemmälti viljellä, ja suomalaisessa mediassa menestyneet poliittiset huumoripläjäykset voi luetella yhden käden sormilla.

Eräs taustatyönsä hyvin tehnyt ja monta kertaa täällä käynyt saksalaiskollega kysyikin, miksei Suomessa harrasteta poliittista kabareeta ja miksi poliittista satiiria tehdään täällä niin vähän.

 Väitetään, että suomalainen huumori olisi jopa brittiläistä esikuvaansakin kuivempaa, peräti rutikuivaa.

Vastasin rehellisesti, ettei täältä löydy sellaiselle markkinoita. Meillä poliittinen todellisuus on tarua huomattavan sarkastisempi ja jos seuraa päivittäin poliittista kulttuuriamme, enää ei kiitos mitään ylimääräistä ironiaa kaipaakaan.

Väitetään, että suomalainen huumori olisi jopa brittiläistä esikuvaansakin kuivempaa, peräti rutikuivaa. Huoneilman ja viinin kuivuutta on helppo mitata laitteilla, mutta miten on huumorin laita? Milloin se on kuiva?

Suomalainen huumori on yleensä vähäeleistä, vähäsanaista ja vähäilmeistä, tyyliin: Suomalainen murjoo naama peruslukemilla ja sisäänpäin hengittäen ratkiriemukkaan vitsin, toinen suomalainen nauraa sille myöskin sisäänpäin hengittäen ja naama peruslukemilla.

Parhaat naurut saa aina siitä tyypistä, joka katsoo meitä peilistä, ja onneksi suomalaisetkin ovat viime vuosina joutuneet kohdistamaan huumorintajuaan itseensä ja opettelemaan itselleen nauramista.

Mies tai nainen, se tulee nimittäin räkänokastakin, vaan ei sellaisesta luuserista, joka ei osaa nauraa itselleen. Vitsi vitsi.

Kirjoittaja on kirjailija ja toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?