Kotimaa

Kotkan kolmoissurmaaja vapautuu – nyt puhuvat pelastuneet

Julkaistu: , Päivitetty:

Viisihenkinen Seppälän perhe väisteli Mika Murasen luoteja 20 vuotta sitten. He olivat hilkulla joutua surmatuiksi. Nyt he kertovat, miten kaikki tapahtui 20 vuotta sitten.
Heinäkuun helle on hiljentänyt Kotkan Karhulassa sijaitsevan Raamikadun. Jokainen talo on samalla paikallaan kuin 20 vuotta sitten, uusia ei ole noussut. Maisema ei juuri ole muuttunut. Ainoastaan asukkaat ovat toisia. Seppälöiden pihatielle on rakennettu portti.

Kun porttia ei vielä ollut, huhtikuun 19. päivänä 1994, sisäpihalle asteli
Mika Muranen.

- Hän huusi, että tulkaa ulos vaan riviin, minä tapan teidät kaikki,
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
Eija Seppälä kertoo.

Hetkeä aiemmin Eijan mies Jorma oli katsellut ikkunasta, kuinka maastopukuun ja kommandopipoon sonnustautunut mies oli teloittanut rynnäkkökiväärillään kylmäverisesti naapurin miehen, juuri kotiin töistä tulleen lehdenjakajan. Sitten mies oli lähtenyt saksanpaimenkoira rinnallaan kohti Seppälöiden ovea.

Jorma tiesi heti, että mies oli Muranen. Hän tunnisti koiran. Muranen oli puoli vuotta aiemmin puhkonut puukolla Jorman yrityksen pakettiauton renkaat, mistä Jorma oli tehnyt rikosilmoituksen. Muranen oli tullut kostamaan yhteydenoton poliisiin.

Pojat pelastuivat täpärästi


Kun ovea ei avattu, Muranen tulitti sisään talon etupuolen ikkunoista. Nukkumassa makuuhuoneessaan ollut perheen 14-vuotias poika vältti tappavan luodin päähän vain muutamalla senttimetrillä.

Sisäpihalla Muranen ampui jälleen sisään ikkunoista. Perheen kaksi vanhinta, hieman alle 20-vuotiasta poikaa veivät nuorimmaisen turvaan talon takimmaiseen huoneeseen, jonka ikkunat eivät olleet Murasen tähtäimessä.

Eija oli maastoutuessaan kaatunut pahasti polvelleen, jossa myöhemmin todettiin paha kierukkavamma. Hän ei juuri päässyt liikkumaan piilostaan. Jorma seisoi uhkarohkeasti suoraan ikkunan ja takaoven välisen kapean seinäkaistaleen takana huutaen ohjeita muille perheenjäsenille, kun Muranen yritti ovesta sisään.



Jorma oli valmis kuolemaan itse, jos saisi samalla rakasta perhettään uhkaavan Murasen.

- Huusin, että menkää turvaan, se ei tästä elävänä tule. Sitten hänen kivääriinsä tuli syöttöhäiriö, ja hän joutui vaihtamaan lipasta. Huitaisin rikkoutuneen ikkunan läpi häntä tuolin jalalla, ja hän lähti karkuun talon eteen, Jorma kertoo.

Syöttöhäiriö saattoi pelastaa sekä Jorman että koko perheen.
Seuraavaksi Muranen tulitti etupuolelta sisään valopistoolin ammuksen. Poikien makuuhuoneen verhot syttyivät tuleen. Jonkin ajan päästä saapui palokunta. Muranen oli jo luikkinut pakoon.



Muranen vapautuu


Eija ja Jorma katselevat nyt toisiaan samalla sisäpihalla, jolle 20 vuotta sitten käveli kuolema. Aika on kulunut nopeasti. He selviytyivät.
Perhe ei koskaan harkinnut lähtevänsä. Suurin osa Raamikadun silloisista asukeista on muuttanut aikanaan pois. Osa pakkasi laukkunsa jo samana kesänä.

Talo remontoitiin pian Murasen karmivan vierailun jälkeen. Taistelun jäljet ovat hälvenneet uusiin tapetteihin ja vaihdettuihin ikkunoihin. Yhdet raamit seinällä muistuttavat pelon täyttämästä päivästä: Jorman vanhempien hääkuvaan, onnellisten kasvojen väliin, on puhjennut luodin kulkureitti.



- Meni vuosia, ennen kuin sain nukuttua kunnolla. Jokainen räsähdys sai havahtumaan. Välillä niin käy vieläkin, Jorma kertoo.

Raamikadun naapurusto vei kesällä 1994 eduskuntaan kirjelmän, jossa he toivoivat, ettei Mika Murasta koskaan päästetä vapaaksi. Kolmoissurman tehnyt mies astelee ehdonalaiseen syyskuussa.

Anteeksi perhe ei voi antaa, mutta mahdollisuuden kyllä. Jos Muranen palaa syksyllä Kotkaan, Seppälät toivovat ainoastaan rauhaisaa yhteiseloa.

- Jos vain saisimme olla tässä niin kuin tähänkin asti. Jos kaikki vain menisi hyvin, Eija sanoo hiljaa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt