Kotimaa

"Onnellinen loppu" - näin varjoliitäjät löysivät kadonneen miehen

Julkaistu:

Vapepaa avustanut varjoliitäjä Jari Kokkonen teki ensihavainnon Äänekoskella kadonneesta muistisairaasta miehestä.
Tiistain hyvä uutinen on Äänekoskella kadonneen, kuusissakymmenissä olevan muistisairaan miehen löytyminen. Havainnon miehestä teki ilmasta käsin Vapaaehtoisen pelastuspalvelun Vapepan apuna ollut varjoliitäjä.

- Onnellinen loppu, hän löytyi hyväkuntoisena, toteaa etsinnänjohtaja Keijo Veijanen IS:lle.

Palvelutalosta kadonnut mies löytyi puoli seitsemän aikaan tiistai-iltana Sumiaistentien ja Ruotintien välisestä maastosta. Mies ehti olla kadoksissa maanantaiaamusta puoli yhdeksästä saakka. Viimeinen havainto ennen löytymistä oli tehty tuolloin Sumiaistentien lähistöllä, joten mies löytyi kohtalaisen läheltä katoamispaikkaa.

Päivän sankari, havainnon tehnyt varjoliitäjä Jari Kokkonen Pyhäjärveltä myhäilee nöyrästi kysyttäessä löytöhetken tunnelmista.

- Kyllähän siitä hyvä mieli tulee, kun voi olla avuksi. Tällä kertaa etsittävä sattui löytymään minun alueeltani. Minä olen kuitenkin vain yksi nappula muiden joukossa. Maastoetsijät ja viranomaiset tekevät tärkeää työtä. Me varjoliitäjät vain olemme siellä pyörähtämässä niin kuin olisimme muutenkin ilmassa, kun hyviä kelejä vaan on, Kokkonen sanoo.

Paikalla etsinnöissä oli Kokkosen lisäksi neljä varjoliitäjää Äänekoskelta, Ähtäristä ja Jyväskylästä. Kun Kokkonen alkoi haravoida löytöaluetta, ei kadonneen miehen hoksaaminen maastosta vienyt pitkään.

- Etsittävä löytyi sellaisesta maastosta, että hän oli ilmasta suhteellisen helposti havaittavissa. Kun satuin sille etsintälohkolle, ei mennyt ilmassa kuin 10 sekuntia, kun näin hänet. Kävi tuuri.

Varjoliitäjät etsinnöissä uusi ilmiö



Varjoliitäjien tärkeimmät työvälineet ilmassa ovat omat silmät. 150 metrin korkeudesta käy läpi aukealla paikalla kuten pellolla jopa kymmenen hehtaarin alueen hetkessä.

 

Kyllähän siitä hyvä mieli tulee, kun voi olla avuksi. Tällä kertaa etsittävä sattui löytymään minun alueeltani.


Juuri ennen lentoon lähtöä liitäjät olivat saaneet vihjeen, että etsittävä voisi mahdollisesti löytyä alueelta, josta hänet lopulta tavattiin. Alun perin haravointialue oli laaja.

- Lähtökohta oli se, että mies voi olla missä vaan, Kokkonen kertoo.

Kokkonen on ollut etsimässä kadonneita ihmisiä neljä kertaa. Tämä oli jo toinen hänen tekemänsä ensihavainto kadonneesta.

Ilmassa tänään oli myös äänekoskelainen Urpo Minkkinen. Hän on ollut mukana tuomassa varjoliitoa yhdeksi Vapepan pelastuspalveluista.

- Tämä on aika uusi ilmiö. Varjoliitäjät ovat olleet mukana toiminnassa korkeintaan 3-4 vuotta. Ei tähän kai mallia ole muualta otettu, vaan idea on tullut meidän omasta päästä. Olen harrastanut varjoliitoa 10 vuotta ja ollut Vapepan toiminnassa mukana. Tuli vain mieleen, että tuollahan [varjoliitimellä] se [kadonneiden etsintä] luonnistuu hyvin, Minkkinen kertoo.

Aikaisemmin kadonneita on etsitty vain lentokoneilla ja helikoptereilla. Niiden vauhti ja lentokorkeus ovat niin suuret, että havaintoja on vaikeaa tehdä. Varjoliidin liikkuu noin 40 kilometrin tuntivauhtia, sopivaan vastatuuleen jopa hitaammin. Maltillisesta 150 metrin korkeudesta etsittävät löytyvät aukeasta maastosta helposti ja nopeasti.

Varjoliitäjät siis säästävät etsintäpartioiden aikaa.

- Kyllä tämä mies olisi etsintäketjulla voinut löytyä, mutta milloin etsintäketju olisi osunut siihen kohdille, on toinen juttu, Minkkinen sanoo.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt