Kesän 1944 verisimpänä päivänä kaatui lähes 800 suomalaista - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Kesän 1944 verisimpänä päivänä kaatui lähes 800 suomalaista

Täällä koettiin pahimmat tappiot. Valkeasaaren keskilohkoa kuvattuna vain pari viikkoa ennen suurhyökkäystä.

Täällä koettiin pahimmat tappiot. Valkeasaaren keskilohkoa kuvattuna vain pari viikkoa ennen suurhyökkäystä.

Julkaistu: 10.6.2014 6:10

Jatkosodan ratkaisevissa suurtaisteluissa kesällä 1944 suomalaiset kärsivät kovia tappioita. Verisen kesän verisin päivä koettiin heti Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alussa Kannaksella.

Helvetillinen tykistötuli ja ilmapommitus alkoivat riehua Jalkaväkirykmentti 1:n aukeaan maastoon kaivetuissa asemissa Valkeasaaressa 10. kesäkuuta kello viisi aamulla. Röykytys oli jopa pahempi kuin edellisen päivän valtava, kymmenientuhansien kranaattien keskitys. Parin tunnin jälkeen venäläisten panssarit ja jalkaväki vyöryivät väkisin suomalaisten asemiin ja niiden yli.

Siitä tuli hirveä päivä. Koko hirveän kesän verisin päivä. Virallisesti yhden päivän aikana kaatui 798 suomalaista. Suurin osa Valkeasaaressa ja Rajajoella, vain parinkymmenen kilometrin kaistaleella Etelä-Kannaksella.

Valkeasaaressa rintamavastuun oli toukokuussa ottanut JR 1. Sen vieressä Rajajoen lohkolla oli JR 58. Ensimmäisessä oli reserviläisiä etenkin Hämeestä ja Etelä-Karjalasta, jälkimmäisessä Pohjanmaalta. Osa joukoista oli kuitenkin muodostettu varusmiesyksiköistä, joten suruviestejä lähti eri puolille Suomea.

Jatkosodassa yksiköitä muodostettiin niin, ettei yhdelle paikkakunnalle osuisi kohtuuttoman suuria tappioita. Suurtaisteluissa tältä ei vältytty. Esimerkiksi Ylistaroon suruviestejä lähti samalta päivältä parikymmentä. 21-vuotias ylistarolainen työmies Toivo Jaakko Valli kuului JR 58:n 2. komppaniaan. Aamulla 10.6. hän haavoittui Valkeasaaressa kovassa tulituksessa. Vihollinen pääsi komppanian asemiin. Sotamies Vallia oltiin kuljettamassa kenttäsairaalaan, mutta hän menehtyi matkalla.

Jatkosodassa yksiköitä muodostettiin niin, ettei yhdelle paikkakunnalle osuisi kohtuuttoman suuria tappioita. Suurtaisteluissa tältä ei vältytty. Esimerkiksi Ylistaroon suruviestejä lähti samalta päivältä parikymmentä. 21-vuotias ylistarolainen työmies Toivo Jaakko Valli kuului JR 58:n 2. komppaniaan. Aamulla 10.6. hän haavoittui Valkeasaaressa kovassa tulituksessa. Vihollinen pääsi komppanian asemiin. Sotamies Vallia oltiin kuljettamassa kenttäsairaalaan, mutta hän menehtyi matkalla.

Jalasjärvi, Ylistaro ja Laihia. Hollola, Asikkala ja Lahti. Lappee, Savitaipale ja Mikkeli. Kansallisarkiston sodissa kaatuneiden tietokantaan on koottu kaikista kattavin tieto siitä, mihin synkät viestit lähtivät. Huomattavan monen 10. kesäkuuta 1944 kaatuneen kotipaikkakunta oli Pohjanmaalla, Päijät-Hämeessä, Etelä-Savossa tai Etelä-Karjalassa.

Suomalainen sota-ajan erityispiirre oli lähettää sankarivainajat kotipaikkakunnan kirkkomultiin. Suurhyökkäyksen verisin päivä on karu poikkeus. Vain kourallinen Valkeasaaressa kaatuneista päätyi sankarihautaan. Satoja jäi Kannaksen aukeille ja metsäsaarekkeisiin. Heidät siunattiin myöhemmin kadonneina ja kentälle jääneinä.

Kesäkuun 10. päivä oli varsin kova pohjalaisille. 22-vuotias ylistarolainen maanviljelijä, sotamies Paavo Olavi Latvatalo kuului Valkeasaaressa olleen JR 58:n 2. komppaniaan. Venäläisten hyökkäys alkoi tykistötulen jälkeen kello seitsemän, ja vielä aluksi hyökkääjälle aiheutettiin isoja tappioita. Tukikohdat kuitenkin menetettiin isojen miestappioiden kanssa. Kadonneitakin oli 43, joista tosin osa palasi myöhemmin komppaniaan. Sotamies Latvatalon ruumis jäi kentälle.

Kesäkuun 10. päivä oli varsin kova pohjalaisille. 22-vuotias ylistarolainen maanviljelijä, sotamies Paavo Olavi Latvatalo kuului Valkeasaaressa olleen JR 58:n 2. komppaniaan. Venäläisten hyökkäys alkoi tykistötulen jälkeen kello seitsemän, ja vielä aluksi hyökkääjälle aiheutettiin isoja tappioita. Tukikohdat kuitenkin menetettiin isojen miestappioiden kanssa. Kadonneitakin oli 43, joista tosin osa palasi myöhemmin komppaniaan. Sotamies Latvatalon ruumis jäi kentälle.

Osa hautautui romahtaneisiin juoksuhautoihin ja korsuihin. Osa joutui saarroksiin kaoottisessa läpimurrossa. Osa vain hävisi kaikkialla leijuvaan pölyyn.

Iltaan mennessä Pääasema oli murtunut, sekaisin olevien joukkojen rippeet olivat vetäytyneet ja koko tykistö oli menetetty. Suurta osaa kaatuneista ei ehditty evakuoida. Kaikki hajosi ympärillä. Kaverit oli pakko jättää.

Sotamies Väinö Paukkunen oli 29-vuotias, naimisissa oleva maanviljelijän poika Savitaipaleelta. Paukkunen kuului JR 1:n 1. komppaniaan. Voimakas tykistökeskitys ja ilmahyökkäys murjoi 1. komppanian asemia aamulla kello viisi alkaen ja sitä seurasi panssareiden hyökkäys. Kello 7.30 komppania oli hajalla, ja vain osa vetäytyi järjestyksessä taakse. Väinö Paukkunen katosi taistelussa.

Sotamies Väinö Paukkunen oli 29-vuotias, naimisissa oleva maanviljelijän poika Savitaipaleelta. Paukkunen kuului JR 1:n 1. komppaniaan. Voimakas tykistökeskitys ja ilmahyökkäys murjoi 1. komppanian asemia aamulla kello viisi alkaen ja sitä seurasi panssareiden hyökkäys. Kello 7.30 komppania oli hajalla, ja vain osa vetäytyi järjestyksessä taakse. Väinö Paukkunen katosi taistelussa.

Hirvittävän veriset päivät seurasivat toisiaan Kannaksella heinäkuun puoleen väliin asti. Taistelu oli lähes jatkuvaa, ja vetäytymistaisteluissa monet kaatuneet jäivät kentälle. Heinäkuun puolen välin jälkeen kovimmat taistelut siirtyivät pohjoisemmaksi.

Kaatuneiden määrä väheni. Kaikkiaan suomalaisia kaatui kesällä 1944 noin 18 000. Se on liki kolmannes koko jatkosodan tappioista. Venäläiset menettivät Kannaksella noin 125 000 miestä.

23.9.1923 syntynyt sotamies Viljo Jauho oli 20-vuotias maanviljelijän poika Joutsenosta. Hän kuuli JR 1:n 6. komppaniaan, jota vastaan vihollinen hyökkäsi kello 7.30 aikaan panssarivaunuilla tykistön ammunnan jälkeen. Taistelusta tuli sekava, kun vaunut murtautuivat läpi. Ennen komppanian vetäytymistä komppaniasta katosi viitisenkymmentä miestä. Yksi heistä oli sotamies Jauho.

23.9.1923 syntynyt sotamies Viljo Jauho oli 20-vuotias maanviljelijän poika Joutsenosta. Hän kuuli JR 1:n 6. komppaniaan, jota vastaan vihollinen hyökkäsi kello 7.30 aikaan panssarivaunuilla tykistön ammunnan jälkeen. Taistelusta tuli sekava, kun vaunut murtautuivat läpi. Ennen komppanian vetäytymistä komppaniasta katosi viitisenkymmentä miestä. Yksi heistä oli sotamies Jauho.

Mustimpana päivänä 10.6. rintamalla kaatui 798 henkilöä. Suuri osa on merkitty alun perin tuona päivänä kadonneiksi, mutta tietyn ajan kuluttua heidät on siunattu kyseisenä päivänä kaatuneina.

Toiseksi mustin päivistä oli 28.6., jolloin kaatui 759 miestä. Tuolloin päällä olivat mm. Tali-Ihantalan taistelut. Tiedot kaatumispäivästä, -paikasta ja kotipaikkakunnasta perustuvat tietokantaan Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneistä. Tiedot voivat muuttua vuosikymmenten jälkeenkin, kun omaiset ja tutkijat korjaavat tietoja.

  • Katso tarkemmin infografiikasta, minne suruviestit lähtivät 10.6.1944 jälkeen. Grafiikan näet täältä>>>

  • Seuraa suurhyökkäyksen etenemistä Karjalan kannaksella päivä päivältä 9.6.–15.7. IS:n Suurhyökkäys 1944 -sovelluksella. Sovellus on ladattavissa iPadille App Storessa, ja maksaa 3,59 euroa. Sen ensimmäiseen päivään voi tutustua ilmaiseksi. Sovelluksen voit ladata täältä>>>

Tuoreimmat osastosta