IS selvitti - tällaiset ovat vihreiden ja Greenpeacen yhteydet

Julkaistu:

Greenpeacen ja vihreiden suhde on läheinen - eikä lainkaan ongelmaton.
Vihreät on politiikassaan ajanut isoon ääneen yhteiskunnan avoimuutta ja tunkkaisten hyvä veli -verkostojen purkamista. Ministerinpaikkansa jättämään joutunut Heidi Hautala kompastui kuitenkin juuri avoimuuden puutteeseen kertoessaan omistajaohjauksestaan.

Kohun keskiöön nousi lisäksi Hautalan ja vihreiden suhde ympäristöjärjestö Greenpeaceen, jonka toimintaa ei voi hyvällä tahdollakaan luonnehtia avoimeksi. Vihreiden läheistä suhdetta järjestöön on pohdittu paljon vuosien varrella.

Eron yhteydessä Hautalan epäiltiin suojelleen Greenpeacessa toimivia kavereitaan vaatimalla järjestöstä tehdyn rikosilmoituksen perumista. Hallituskumppani Sdp:n kansanedustaja

Mikael Jungner totesi kohun tuovan ikävästi mieleen 1970-1980-lukujen poliittiset hyvä veli -verkostot.



Pitävätkö nämä väitteet paikkaansa? Järjestön tukijoiden määrää puolueessa ei tiedä kukaan, sillä järjestöön ei varsinaisesti kuuluta. Hautala on kertonut maksaneensa aiemmin Greenpeacen kannatusmaksua, mutta katkaissut suhteet ministeriksi tultuaan.

Tämä on vihreissä tavallista, että kuulutaan erilaisiin järjestöihin, Hautala kommentoi viime viikolla avustajansa puolison
Simo Kyllösen pestiä Pohjoismaiden Greenpeacen hallituksessa.

Järjestön Suomen-osaston työntekijöistä Greenpeacen viestintäjohtaja mainitsee yhteyksistä kysyttäessä heti ohjelmajohtaja Tapio Laakson, joka on ennen työskennellyt työministerinä toimineen Anni Sinnemäen (vihr.) avustajana. Hän arvioi, että myös vapaaehtoisten joukossa on varmasti vihreiden toiminnassa mukana olleita.

Läheisen suhteen hän kuitenkin kiistää.

- Meillä on puhevälit kaikkiin puolueisiin. Olen käynyt myös kokoomuksen tilaisuuksissa, tämä on ihan normaalia vaikuttamistoimintaa, Laakso toteaa.

IS:n haastattelemat politiikantutkijat ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että kahden toimijan välillä on erityinen yhteys.

- Pidän selvänä, että vihreillä ja Greenpeacella on keskenään tietynlaista sielujen sympatiaa. Greenpeacella voi kuitenkin olla operaatioita, joita vihreät ei hyväksy, sanoo valtio-opin emeritusprofessori Heikki Paloheimo Tampereen yliopistosta.

Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen johtajan Ville Pernaan mielestä järjestö ja puolue ovat saman viiteryhmän eri puolet.

- Vihreiden kannattajakunnalle heidän ajamiensa asioiden yhtäläisyydet Greenpeacen kanssa tuskin ovat mikään ongelma. Se on yhtä luonnollinen asia kuin Sdp:n ja ammattiyhdistysliikkeen tai kokoomuksen ja elinkeinoelämän suhteet, Pernaa vertaa.



Ero muiden puolueiden taustajärjestöihin tulee toimintatavoista, joka Greenpeacella tarkoittaa lakien rikkomista tarvittaessa.

- Vihreässä liitossa on mukana aika paljon ihmisiä, jotka täysin hyväksyvät tämänkaltaisen toiminnan, Paloheimo sanoo, ja muistuttaa, että koko vihreän puolueen takaa löytyy 1970-luvun lopun Koijärvi-liike, jonka jäsenet kahlitsivat itsensä kaivinkoneisiin järven kuivattamisen estämiseksi.

Greenpeacen toimintaa Paloheimo vertaa armeijoihin.

- Isketään silloin, kun sitä vähiten odotetaan. Tämä on varmasti asetelma, joka synnyttää suurta ärtymystä iskujen kohteissa. Työmarkkinajärjestöjen ja puolueiden välillä osapuolet kuitenkin tietävät riittävästi toisistaan, jotta voivat ennakoida, mitä on tulossa, hän huomauttaa.

Kansalaistottelemattomuuden ajastus on asian edistäminen ilman väkivaltaa. Väkivallatonta Greenpeacen toiminta ei silti ole.

- Aina välillä tulee tappeluja ja muita kahakoita.

Poliittisen historian professori Timo Soikkanen pitää vihreiden ja Greenpeacen suhdetta ongelmallisena.

Suhde on samanlainen kuin kokoomuksella ja Lapuan liikkeellä tai Sdp:llä ja punakaarteilla. Toinen joutuu kantamaan poliittisesti vastuun toisen rikkeistä. Varjo Greenpeacen teoista lankeaa aina vihreisiin.

Soikkanen korostaa, että tarkoittaa vertauksellaan vain järjestöjen ja puolueiden suhdetta, vaikka pitääkin Greenpeacen rikkomuksia aika-ajoin vakavina.

Ville Pernaan mielestä yhteys radikaaliin ympäristöliikkeeseen voi välillä osoittautua taakaksi poliittisessa päätöksenteossa.

- Se saattaa vähentää käsitystä vihreiden yhteistyökyvystä ja joustavuudesta.

Periaatteellista ongelmaa tutkijat eivät silti suhteessa näe.

- On normaali osa edustuksellista demokratiaa, että eri puolueilla on läheisiä yhteyksiä joihinkin etujärjestöihin. Emme me siitä kokonaan irti pääse, Paloheimo pohtii.

- Tässä keskeisintä on avoimuus. Heidi Hautala kompuroi juuri tässä avoimuuden puutteessa. Mitä läheisempi suhde on, sitä tärkeämpää on tuoda kaikki avoimesti esille.

Olisiko Hautalan pitänyt ministerinä jäävätä itsensä Greenpeacea koskevista päätöksistä?

- Minusta tällaista tarvetta Hautalalla ei ollut. Kansalaisen näkökulmasta poliitikkojen pitäisi kuitenkin jäävätä itsensä helpommin mieluummin, kuin selitellä asiaa jälkeenpäin.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt