Tutkintaryhmä: Tämän takia 8-vuotias Eerika kuoli

rac

Julkaistu:

8-vuotiaana surmattu Eerika olisi voitu pelastaa, mutta viranomaisten yhteistyö ei toiminut, väkivallan merkkejä ei tunnistettu, lasta itseään ei kuunneltu tarpeeksi ja tiedonkulku ontui.
Näin kenellekään ei muodostunut kokonaiskuvaa lapsen tilanteesta, vaikka huolta hänestä oli monilla eri tahoilla.

Tällaisiin johtopäätöksiin tuli Eerikan tapausta selvittänyt valtioneuvoston asettama tutkintaryhmä, joka tänään tiistaina luovutti raporttinsa oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonille (r) ja peruspalveluministeri Susanna Huoviselle (sd).

Eerikan surmasivat hänen isänsä ja tämän naisystävä äärimmäisen julmalla tavalla Helsingissä toukokuussa 2012. Surmaa edelsi pitkään jatkunut fyysinen ja psyykkinen kaltoinkohtelu, johon ei puututtu lukuisten eri tahojen tekemistä lastensuojeluilmoituksista huolimatta.

Eerikan kuolema järkytti suomalaisia suuresti. Ministeritkin olivat raportin luovutustilaisuudessa harvinaisen vakavailmeisiä, ja Huovinen oli purskahtaa itkuun oman puheenvuoronsa päätteeksi.

– Meidän poliittisten päättäjien vastuu on erittäin tärkeä, että tutkintaryhmän suositukset myös pannaan täytäntöön. Kuulutan kuitenkin myös meidän kaikkien vastuun perään: puutummeko vai kävelemmekö ohi? Jokaisen aikuisen velvollisuus on puuttua lasten kaltoinkohteluun, Huovinen sanoi kyyneliä pidätellen.

– Ehkä kaikkein tärkeintä on, että meidän on kuunneltava lapsia. Se on tässä tutkinnassa tullut varsin selvästi esille. Tätä lasta ei kuunneltu tarpeeksi, Henriksson sanoi.

Tutkintaryhmän puheenjohtajana toiminut Suomen Punaisen Ristin pääsihteeri Kristiina Kumpula esitteli raportin johtopäätökset ja viisi toimenpidesuositusta:

1. Itse kuolinyön tapahtumiin poliisi tai hoitohenkilöstö ei enää voinut vaikuttaa. Kuolema kuitenkin todettiin heti henkirikokseksi.

2. Lapsesta tuli huolestuneita viestejä hyvin paljon eri tahoilta, kuten naapureilta, koulusta, äidin tapaamispaikasta ja useita lapsen äidiltä. Niissä oli myös viestejä kaltoinkohtelusta. Rikosilmoitusta ei kuitenkaan tehty. Helsingin sosiaalitoimessa päätöksenteko rikosilmoituksista on laki- ja perintäyksikössä eli etäällä lapsesta.

3. Viranomaisyhteistyö oli puutteellista. Tieto ei kulkenut eri tahojen välillä, eikä sitä kyetty hyödyntämään päätöksenteossa.

4. Terveydenhuollon kaikilla tasoilla väkivallan selvittäminen jäi puutteelliseksi. Ei osattu tunnistaa väkivallan merkkejä. Lasta ei kuultu tai osattu kuulla tarpeeksi. Lapsen kuuleminen tapahtui lähinnä aikuisten viestien kautta. Lapsen kuulemisen ammattitaidossa ja osaamisessa oli puutteita.

5. Suomessa on paljon perheiden sisäistä väkivaltaa, väkivallan kulttuuria. Tapauksista oppiminen jää kuitenkin vähäiseksi, koska ei ole systemaattista seurantaa kuten esimerkiksi Ruotsissa.

6. Lapsen vaikeasta tilanteesta oli hyvin paljon tietoa. Huolta kannettiin, mutta missään ei muodostunut kokonaiskuvaa. SUOSITUS 1: Sosiaali- ja terveysministeriö kehittää toimintamallit, joilla varmistetaan hyvä yhteistyö, tiedonkulku, dokumentointi ja kokonaiskuvan muodostaminen. Tärkeää on myös, että eri toimijat saavat palautetta, esimerkiksi koulu tietää, mitä sen tekemälle lastensuojeluilmoitukselle on tapahtunut.

7. Lasta ei kuultu kunnolla, eikä hänen kokemustaan selvitetty kunnolla. SUOSITUS 2: Lääkäriseura Duodecim laatii Käypä hoito –suositukset väkivallan tunnistamisesta neuvoloiden ja terveydenhuollon käyttöön. Niitä levitettäisiin myös opettajien, lastentarhanopettajien ja muiden lasten kanssa työskentelevien tietoon.

8. Eerikan kohdalla mahdollisuus kaltoinkohtelun tunnistamiseen olisi ollut, kun hän muutti isänsä luo ja uudelleen, kun hänet palautettiin perhetukikeskuksesta jälleen isälleen. SUOSITUS 3: Kun lapsi vaihtaa asuinpaikkaa, vakioidaan olosuhdeselvitysten tekeminen. Vakioidaan esimerkiksi kodissa asuvien taustojen selvittäminen ja eri toimijoilla olevien tietojen kokoaminen.

9. Suomessa kuolee perheväkivaltaan noin 10 lasta vuodessa ja 300 vammautuu vakavasti. Tästä kokonaisuudesta ei kerätä systemaattisesti tietoa. SUOSITUS 4:Terveyden- ja hyvinvoinnin laitokselle annetaan pysyväksi tehtäväksi kerätä tiedot kaikista lapsen kuolemaan johtaneista tapauksista ja raportoida niistä säännöllisesti.

10. Lastensuojelussa korostunut yksityisyyden suoja vaikeutti tiedon kulkua. SUOSITUS 5: Sosiaali- ja terveysministeriön tulee luoda menettelyt, joilla lastensuojelun henkilöstä raportoisi havaitsemistaan vähäisistäkin poikkeamista ja virheistä, ja ne otettaisiin systemaattiseen tarkasteluun.

 

Rami Mäkinen

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt