Appelsinin kommentti: Olisi ollut myös oikeaa kakkajournalismia

Julkaistu:

Mitä Ylioppilaslehden kohuttu kakkajuttu kertoo yhteiskunnallisista näkemyksistään tunnetun Ylioppilaslehden nykyjournalismista, pohtii Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin.
Ylioppilaslehti täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Juhlan kunniaksi lehden päätoimittaja Vappu Kaarenoja ja toimittaja Aurora Rämö toteuttivat yhdessä reportaasin, jossa he tahallaan ulostivat housuihinsa bussimatkalla Helsingistä Turkuun. Juhlalehdessä julkaistussa jutussa kuvaillaan hyvin yksityiskohtaisesti, miltä itse ulostaminen tuntuu ja miltä tuntuu istua koko matka kakkaisissa housuissa.

Päätoimittaja ja toimittaja itse eivät ole halunneet mitenkään perustella tempaustaan julkisesti. "Kaikki oleellinen on siinä jutussa", Kaarenoja sanoi IS:lle.

Sosiaalisessa mediassa tempaus on aiheuttanut valtaisan vitsien aallon, mutta kuten asiaan kuuluu, performanssi – oli se sitten totta tai ei – on saanut myös omat ymmärtäjänsä. Esimerkiksi Vihreän langan toimittaja katsoo, että vaikka kakkajuttu edustaakin "epäjournalismia" sillä on seuraustensa ansiosta "samanlaista vaikeasti määriteltävää arvoa kuin mustalla Mannerheimilla". Toimittajan mielestä kiintoisinta onkin reaktio, sillä "reaktio kertoo aina jotain reagoijista".

Tämä ei ole uusi argumentti. Mutta kätevä se on. Sitä ei nimittäin koskaan voi voittaa. Se pitää sisällään ajatuksen, että reagoitpa miten tahansa, se on tavalla tai toisella väärin. Kun käyttää tätä argumenttia, tulee samalla asettaneensa itsensä kaikkien muiden arvioiden yläpuolelle. Muut reagoivat – minä analysoin.

Tässä tapauksessa kuitenkin olisi vain tunnustettava, ettei keisarilla ollut vaatteita. Vaikka kuinka yritetään käännellä ja tulkita, Ylioppilaslehden artikkeli ei ole hieno allegoria yhteiskuntamme tilasta tai provokaatio journalismin rappiosta. Se ei ole mykistävä osoitus siitä, kuinka nuoret toimittajat uskaltavat haastaa ja kokeilla. Se ei ole myöskään mitään kamalaa ja kauheaa. Se on yksinkertaisesti vain harvinaisen huono juttu vailla minkään valtakunnan todellista merkitystä.

Toisinkin olisi voinut olla. Päätoimittaja Kaarenoja on linjannut tekevänsä yhteiskunnallista lehteä. Millä tahansa kriteerillä arvioituna tämä kyseinen artikkeli ei palvele sitä päämäärää. Mutta se olisi voinut palvella – jos miljöö olisi ollut toinen. Yhteiskunnallista ja osallistuvaa journalismia voisi ihan oikeasti tehdä jopa myös kakkaamalla.

Suomessa on tuhansia ja tuhansia vaipoissa makaavia vanhuksia. Jos Kaarenoja ja Rämö olisivat halunneet aidosti herätellä tätä yhteiskuntaa ja panna itsensä peliin, he olisivat voineet testata, miltä tuntuu olla täysin toisten ihmisten armoilla. He olisivat voineet mennä viikoksi palvelutaloon ja kirjoittaa, millaiseksi elämä muuttui. Miltä tuntuu maata tuntikaupalla liikkumattomana sairaalasängyssä ja odottaa, että joku ehtisi auttaa? Miltä tuntuu toivoa, että joku vaihtaisi märät ja kakkaiset vaipat? Miltä tuntuu vain loputtomasti odottaa – koska ei itse enää ehkä edes pysty ilmaisemaan tilaansa?

Mutta Kaarenoja ja Rämö eivät tehneet tätä. Heitä eivät kiinnostaneet muut ihmiset bussissa, saati sen ulkopuolella, vanhainkodeissa. Heitä kiinnosti pelkästään oma, hihii, kakataan housuihin bussissa –tempauksensa. Mitä tämä sitten kertoo yhteiskunnallisista näkemyksistään tunnetun Ylioppilaslehden nykyjournalismista, on hyvä kysymys. Toivottavasti ei mitään.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt