Kotimaa

Abu-Hanna-kohu: Appelsin kiittää ja hämmentyy

Julkaistu:

Tuomitaan vääryydet yhdessä ja reilusti silloin kuin niitä tapahtuu, mutta ei olla epäoikeudenmukaisia ketään kohtaan, kirjoittaa Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin.
Muutaman viime päivän aikana Suomessa on käyty kiitollisuudesta, rasismista, käytöstavoista ja koko tästä maasta niin vilkasta keskustelua, etten ole sellaiseen aikoihin törmännyt. Keskustelun käynnisti Umayya Abu-Hannan Helsingin Sanomissa vuoden viimeisenä sunnuntaina ilmestynyt kirjoitus, jossa hän ilmoitti muuttaneensa Suomesta tyttärensä kanssa pois suomalaisten rasistisuuden vuoksi.

Sinänsä kirjallisesti taitavasti tehty kirjoitus levisi kulovalkean tavoin muun muassa Facebookissa. Kirjoitin itse oman, osin vastakkaisennäkemykseni Abu-Hannan tekstistä viimeisenä työpäivänäni ennen lomaa. Suureksi hämmästyksekseni myös se lähti leviämään sosiaalisessa mediassa kovaa vauhtia ja sytytti kiihkeän keskustelun puolesta ja vastaan.

Pelkästään Ilta-Sanomien sivuilla keskusteluun oli keskiviikkoiltaan mennessä tullut 1500 kommenttia ja juttua oli jaettu Facebookissa yli 25000 kertaa. Todettakoon, että Abu-Hannan ennätykseen on vielä matkaa: vuorokauden ennen omaani ilmestynyt HS:n juttu oli kerännyt jo 39000 FB-suositusta.

Olen saanut hämmästyttävän paljon kannustavaa palautetta niin henkilökohtaiseen sähköpostiini kuin IS:n nettisivuillekin. Olen kaikista ystävällisistä kommenteista hyvin otettu. Kiittävät viestit ovat tehneet hyvin nöyräksi.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Nöyräksi ovat kuitenkin tehneet myös ne kommentit, joissa minua on arvosteltu. Moni on nostanut esiin erilaisia ja huomionarvoisia näkökulmia ja antanut ajattelemisen aihetta. Kiitos niistäkin puheenvuoroista.

Ammattitoimittajalle tämä on muutenkin ollut ihan terveellinen kokemus: joutua kerrankin itse netin erilaisten keskustelupalstojen nimettömien kommenttien kohteeksi. Niissä on pohdittu niin syntyperääni (ihan suomalainen, kiitos vain) kuin epäilty hassuista salaliitoistakin - henkilökohtaisesta, persoonaan kohdistuvasta kritiikistä puhumattakaan.

Silti kaikki se kuuluu minusta vähän niin kuin asiaan: jos itse arvostelee, silloin on oltava valmis olemaan itsekin arvostelun kohteena.

Mutta olen saanut myös sellaisia kommentteja, jotka ovat herättäneet hämmennystä. Jotkut ihan fiksulta kuulostavat ihmiset ovat jyrkästi tuominneet sen, että Abu-Hannan kirjoitusta ylipäänsä kommentoidaan. Keskustelu koko aiheesta on kuulemma vaarallista. Yksi lukija kirjoitti näin: "Pitäisi ymmärtää vastuunsa siitä, mitä ja miten kansan syville riveille voi ja saa kirjoittaa tärkeistä aiheista". Piti lukea tämä viesti ihan kahteen kertaan, ennen kuin uskoin, että kirjoittaja on tosissaan. Eikö tämä, jos mikä, ole rasismia: kansalaisia siis pitäisi ylemmältä tasolta varjella keskustelulta? Tässä ajatuskuviossa on jotain, mikä kieltämättä hiukan pelottaa. On sellaisiakin maita, joissa tällaista logiikkaa noudatetaan: maan ylin johto yrittää määritellä, mistä kansa saa puhua. Ei kai Suomi halua olla maa, johon mahtuu vain yksi mielipide ja kokemus, jota ei saisi lainkaan arvioida, oli aihe kuinka vaikea tahansa?

Vieläkin enemmän hämmennystä ovat herättäneet ne viestit - olkoonkin ettei niitä ole monta - jotka ovat olleet sävyltään jopa aggressiivisia. Ne ovat tulleet muutamalta korkeasti koulutetulta, suomalaiselta henkilöltä, jotka ilmeisesti kannattavat vahvasti Abu-Hannaa ja yhtä fanaattisesti vihaavat hänen vastustajiaan. Eräskin tohtorinväitöskirjaa (!) valmisteleva mies arvioi sähköpostissaan kirjoitustani näin: "Se olikin varmasti urasi tähtihetki sitten amiksen päättäjäisten".

Mielenkiintoista: kyseinen Abu-Hannan intohimoinen puolustaja eli itseään ilmeisesti suvaitsevaisuuden puolustajana pitävä tohtorinalku käyttää pilkkakirveenä amista. "Amis" - joka tarjoaa Suomessa korkeaa koulutusta ja josta valmistuu alojensa kovia ammattilaisia -edustaa siis tälle tulevalle tohtorille jotain niin ala-arvoista, että jos joku on käynyt sen (mitä en siis ole) häntä voidaan sen perusteella pilkata. Mitäköhän tästä pitäisi ajatella?

Jos yleistäisi yksittäisten kokemuksien perusteella - mikä oli Abu-Hannan kirjoituksen ehkä suurin ongelma - voisi alkaa epäillä, että suomalaisen yhteiskunnan vahvimmat ennakkoluulot löytyvätkin ihan jostain muualta kuin maahanmuuttaja-kantasuomalainen-akselilta. Mutta ei yleistetä. Sen sijaan toivotaan, että ennen karonkkaa kyseinen, varmasti hyvin älykäs akateeminen mies ehtii sivistyä vielä hieman lisää.

En tunne Umayya Abu-Hannaa henkilökohtaisesti, mutta uskon, että hänkin halusi nimenomaan keskustelua. Sitä on Suomeen tosiaan saatu. Tässä väitellään isoista asioista: Suomi-kuvasta, rasismista, maiden välisistä eroista, kansalaisten oikeudenmukaisesta kohtelusta jne.

Toivottavasti keskustelu jatkuu asiallisena. Tuomitaan vääryydet yhdessä ja reilusti silloin kuin niitä tapahtuu, mutta ei olla epäoikeudenmukaisia ketään tai mitään kohtaan.

Ja muistetaan arvostaa niitä hyviäkin asioita. Kuten eräs lukija ihan viisaasti totesi: "Negatiivisesti maailmaan asennoitumalla luo myös negatiivisia asioita elämäänsä. Maailman voi kokea toisinkin".

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt